Treenaako joku tarhaikäistä lastaan, että osaisi enemmän kuin muut?

Tuotahan kutsutaan mm. suorittajavanhemmuudeksi/vanhemmuuden suorittamiseksi.

Siis kerrotteko esimerkkejä, mitä ihmeen taitoja lapsille treenataan?!



nim. kotihoidetun 2,5v:n äiti

kaikkea, mitä 5-vuotias ei ihan vielä välttämättä tavallisesti osaa. Tämä lapsi on väsyneen ja ahdistuneen oloinen, vanhemmat takakireitä teeskentelijöitä "kaikki loistavasti - ellei paremminkin!". Jotenkin intuitioni sanoo, että äidin pää on prakaamassa.

laskemista myös. Nyt alkaa jo 6 kertotaulukin pysyä päässä.

Tavoite tosin ei ole ollut treenata, että hän voisi loistaa. Lapsi vaan tykkää ko. lauluista ja ajattelin, että onhan se mukavaa, kun voi sitten päikkärissä laulaa täysin rinnoin mukana, kun osaa sanat. Siis mistään tiukasta treenistä ei kyllä ole ollut kyse!

monia taitoja mm. uintia, luistelua, pyöräilyä, kirjaimien tunnistusta jne. Ei tosin mitenkään tiukkapiposesti. Lapsi itse harjoittelee omasta aloitteestaan välillä kärrynpyörää ja viheltämistä. Ja kyseessä kohta 5v täyttävä lapsi.

kyynärpäätaktiikkaa, että ei ainakaan pääse kukaan sitä siellä jyräämään. Hiekan heittelyä toisten silmiin, lapiolla päähän takomista, liukumäestä toisen alas tönäisemista ja poskeen puremista. Tulee meidän X pärjäämään mainiosti.

monia taitoja mm. uintia, luistelua, pyöräilyä, kirjaimien tunnistusta jne. Ei tosin mitenkään tiukkapiposesti. Lapsi itse harjoittelee omasta aloitteestaan välillä kärrynpyörää ja viheltämistä. Ja kyseessä kohta 5v täyttävä lapsi.

Mistäs tiedät, että lapsi harjoittelee kaikkea omasta halustaan. Saattaa myös kerjätä huomiotasi ja kehujasi harjoittelullaan. Saattanet olla tyyppiesimerkki vaativasta vanhemmasta. (Kuten äitini oli...)

ettei meillä treenata mitään. Lapsi täyttää kohta viisi eikä ole lähelläkään lukemaan oppimista, saati että osaisi mitään kärrynpyöriä tai viheltämistä. Ei aja edes fillaria.



En tiedä onko tämä mun laiskuuteni kasvattajana lapselle hyväksi vai pahaksi, mutta ainakaan en pidä sitä mitenkään erityisen hienona juttuna.

ajatellut, että jotekin treenaisin lastani, joka on tällä hetkellä 2-vuotias. Mutta kyllä minä kerron aina, mikä lintu on (varis, lokki, talitintti, harakka jne.) kun lapsi osoittaa lintua. Tunnistaa jo tällä hetkellä nuo linnut. Samoin kasveista kerron, että puitakin on erilaisia (lapsi tietää, mikä on koivu, mikä kuusi ja mikä mänty. Tänään ihastelimme pihlajanmarjoja, joten pihlajankin taisi oppia.) Minun mielestäni tämä ei ole mitään lapsen treenaamista vaan ihan normaalia kanssakäymistä. Ei lapsi saa siitä mitään "pisteitä", että tunnistaa tai on tunnistamatta eläimiä tai kasveja.



Mielestäni on vaan helpompaa oppia asioita normaalissa vuorovaikutuksessa kuin koulunpenkissä kirjoista lukien.



Miten ihmeessä te muut mammat toimitte?

että minä en ole kuullutkaan mistään "neuvolan oppaasta". En tiedä, mitä ne siellä vaativat ja edellyttävät lapsilta. Kaipa minullekin se joskus selviää, mutta mistään oppaista, joiden mukaan lapsen kehityksen pitäisi tapahtua, ei tähän mennessä ole vielä puhuttu.

Meidän 5v nicopetteri osaa viittä kieltä ja iltaisin laskemme lukion pitkän matikan laskuja.

koska pieni lapsi oppii asioita helposti

ei siitä mitään haittaakaan ole. Lapsi saa tukea lähes osaamissaa aiheissa joissa vielä tarvitsee aikuisen tukea. Kun ei harjoitella mitään lapselle ahdistavan vaikeaa vaan lasta kiinnostavaa ja lasta lähellä olevaa asiaa, lapsi vain hyötyy. Sitähän päiväkodissakin tehdään, tiedättekös.

Siis kerrotteko esimerkkejä, mitä ihmeen taitoja lapsille treenataan?! nim. kotihoidetun 2,5v:n äiti

opetetaan ja kasvatetaan? Miten ne taidot tarttuvat ellei opettamalla?

Sinunkin kaksivuotias voisi olla kiinnostunut vaikka kirjaimista jos antaisit hanelle mahdollisuuden.

kaikkea, mitä 5-vuotias ei ihan vielä välttämättä tavallisesti osaa. Tämä lapsi on väsyneen ja ahdistuneen oloinen, vanhemmat takakireitä teeskentelijöitä "kaikki loistavasti - ellei paremminkin!". Jotenkin intuitioni sanoo, että äidin pää on prakaamassa.

Yleensä lapsi haluaa luontaisesti oppia asioita, joista on itse kiinnostunut. Vanhempana voin tarjota mahdollisuuden siihen parhaani mukaan.

sellaiseksi lasketaan numeroiden, kirjainten opettelu, sanaston laajentaminen jne. Mutta lapsi tykkää itse kovasti kun hänelle luetaan ja kyselee näitä asioita, on siis oikeammin yhteistä vapaa-aikaa kuin treenausta.

Ap:n kysymys sisälsi sanan "treenaatteko", mikä johtaa kielteiseen suhtautumiseen. Jos sama kysymys olisi esitetty toisella tavalla, olisi tullut myönteisempiä vastauksia. Kyllä varmaan useimmissa perheissä lasta viedään joskus uimaan, luistelemaan jne. Ja vastataan kysymyksiin kirjaimista, luvuista, eläimistä. Onko se sitten treenaamista, opettamista vai tavallista kanssa käymistä. Minusta on ihan normaalia, että luen nelivuotiaan kanssa kuvasanakirjaa, opetan esim. ylä- ja alakäsitteitä, teemme tasapainoharjoituksia, jne. Esikoinen on erityistä tukea tarvitseva, joten olen omaksunut, että on normaalia ottaa selvää, onko lapsen kehitys kohdillaan. Mielestäni se ei ole treenaamista, vaikka jonkun toisen mielestä ehkä on.