Kuvaile hetkeä/aikaa, jolloin tunsit itsesi rumemmaksi kuin koskaan?

yhdellä sanalla HUGE! Eli ei mitenkään ihq-olo :D

kun raskaus alkoi näk. Musta se vatsa vain rumensi mua ja se valitettavasti heijastui sänkyelämäänkin =/ Onneksi tilanne taas normalisoitunut, mies kiittää =)

yhdessä luokassa yksin. Sinne kurkkasi yksi poika ja sanoi minut nähdessään "hyi helvetti".

Olen kipeänä, samoin lapsi. Hiukset olen pessyt viimeksi..en muista, ehkä viikonloppuna. En ole harjannut niitä, meikannut, vaihtanut vaatteita hetkeen (kamala löysä oloasu), joten se on täynnä vauvan ruokaa, puklua jne. Nenä on kirkkaan punainen ja kivat mustat silmänaluset. En onneksi nuhalta haista itse miten pahalta varmaan haisen. Lisäksi ns. raskauskilot eivät ole mihinkään hävinneet, vaan päinvastoin lisää on tullut, joten olen ihan hirveä kasa. Meinasin pyörtyä kun näin itseni peilistä tänään kun nostin vauvaa niin että paita vielä rullautui ylös paljastaen valtavan löysän mahan raskausarpineen :´( Naurattaisi melkein, jos ei itkettäisi niin paljon..

(Kaamea virtahepo.)



Osittain myös imettäessä.

(Järkkysuuret ryntäät.)

Synnytin esikoisen puoli vuotta sitten ja joka päivä yllätyn miten ruma naisen vartalo voikaan olla! Olen melkein lähtöpainossa, mutta muuta positiivista tässä ei olekaan.

Nelisen vuotta sitten. Laiha, kalpea, sairaannäköinen luikku, kalju pää. Ei jaksanut paljon meikkailla eikä joka päivä suihkussakaan käydä. Lääkkeistä tuli vielä ihon punotusta ja turvotusta kasvoihin. En uskalla vieläkään oikein katsella tuohon aikaan otettuja valokuvia, ei niitä tosin onneksi paljon olekaan.

Mahassa ei kyllä enää ole mitään söpöä -kiitos siellä köllivän jättiläisvauvan ja hehkuvan violettien raskausarpien.

Perspuolikin on niin levähtänyt että huhhuh!

Ei ollu kaunis näky, vaikka niin sitä sanotaan että nainen on silloin kauneimmillaan. Minua ei kyllä raskaus pukenu ollenkaan! 30kg ylimäärästä painoa ja järkyttävä turvotus naamassa, kaunista juu ;)



Ja ei tällä hetkelläkään peilikuva mitään kaunista näytä, aika elähtäneen näköinen 3:n lapsen äiti siellä kurkkii, jotain hormoninäppyjä naama täys ja hiukset sojottaa minne sattuu. Kilot sentään kurissa, mutta muuten olis kyllä toivomisen varaa ja paljon..

ja nyt joka päivä. Synnytyksestä vuosi ja kilot ei vaan lähde. Vihaan peilikuvaani, ennen pidin itsestäni.

Naama täynnä punaisia pilkkuja (verenpurkaumia ponnistuksesta), vatsa lörppö, kintut ja sormet turvoksissa,perse täynnä selluliittia,mustat pussit silmien alla valvomisesta, kainalot ja sääret ajelematta, hikisenä ja verisenä siinä vapisin tikattavana mutta lapsestani niin onnellisena. Mutta kyllä olin kamala näky!

kun maha oli kauhea vaikka vauva oli jo ulkona. roikkuva raidallinen maha :( ja kohta sama edessä taas

yhdessä luokassa yksin. Sinne kurkkasi yksi poika ja sanoi minut nähdessään "hyi helvetti".

hiilellä mustatulla ja kertaalleen huonosti pestyllä naamalla mustien silmänalusten kera ja hiukset ihanasti päänahkaa myöten maatessa

Eli olen läski ja ruma ihan koko ajan.

semmonen olo et ois tehny mieli painua maan rakoon... olin menossa parin tunnin takia kouluun enkä todellakaan jaksanut ruveta laittamaan mitään kummosta päälle ku ajattelin että nopeesti vaan käyn siel koulussa ja pika pikaa kotiin... no ne tunnit olikii peruttu ja minä jouduin oottelemaan kaupungilla jonkun aikaa ja kyllä hävetti!! päällä oli vanhat likaiset verkkarit ja joku äly vanha paita!! tuntu kyl niin pahalta