En oikein osaa tehdä mitään, kun odotan vaan koko ajan synnytystä

Voi olla pitkä odotus, jos lapsi syntyy vaikka rv 42...

Ei sitä syntymää voi nopeuttaa, se on vaan keksittävä tekemistä. Järkevintä olisi laiskotella, luekella ja nukkua jne. Toiedän, että esikoisen odottajasta se on tylsää, eikä tajua, että se olisi järkevää.



Mutta tee sitten tyhmiä juttuja, jos kivat ei kiinnosta. Siivoa kaapit, järjestä valokuvat jne.



Leivo pakkaseen vieraiden varalle. Tee sinne ruokia. Kohta niitä kaipaa.

Ja ärsytti suunnattomasti, kun ihmiset käski vaan "nauttia" niin kauan kuin vielä ehtii. Kotona nyt vaan oli tylsää, kun on tottunut olemaan töissä ihmisen parissa.



Toista odottaessa tuntuu, että tekemistä on enemmäkin kuin jaksaisi ja ehtisi tehdä. Aika kuluu onneksi ihan eri tavalla.

Mä kanssa ehdotan samaa: touhua kaikenlaista. Itse esikoista odottaessa siivosin kaapit, tein kotona suursiivouksen, pesin ikkunat, ja sitten kun pesin yks päivä kylppärin kaakeleita, niin tulikin lähtö sairaalaan :) Kaikenlainen touhuaminen edistää synnytyksen käynnistymistä ja itsekin saat jotain tekemistä. Sitäpaitsi oli ihan tulla sairaalasta puhtaaseen kotiin (olihan siellä tietty varpajaiset vietetty, mut mies kyllä yritti siivota näitä jälkiä pois ;D )

Eli nyt vaan, jos kunto ja vointi sallii, niin teet hommia varastoon: leivot, siivoat jne.

varastoon, mutta nauti myös hiljaisuudesta, rauhasta, omasta ajasta... Lueskele, torkahtele, istuskele. Käy leffassa, näyttelyssä, tapaa ystäviä, tee kaikkea sellaista, mitä rakastat. Ihan pienen vauvan kanssa moni juttu ei oikein onnistu - ainakaan alkuun. Ja useamman lapsen kanssa vielä vähemmän. (Kun kasvavat, niin sitten toki jää taas aikaa omillekin jutuille, mutta ei välttämättä enää koskaan niin kuin nyt.)

älä turhaan jää kotiin. Voi mennä vielä kuukausi ennen kuin vauva syntyy. Lähde liikkeelle, jos huvittaa.

Ahmin monta kymmentä kirjaa kun ajattelin, että menee piiitkä aika ennenkuin taas ehtii. Ja monta vuotta menikin.

Mulla tänään 38+3, ja vaikka on 8. lapsi tulossa, on ajatukset vain tulevassa synnytyksessä. Ei jaksa keskittyä kunnolla mihinkään, kun niin kovasti vain haluaisi vauvan jo maailmaan!



Tosin mulla on iskenyt joku ihme pesänrakennusvietti (vaikka pesä ON jo valmiina); olen siivonnut, leiponut, ommellut ja konunnut kaappeja läpi. Niinkuin se pieni niitä nyt tarkastelisi ;)



Sitä vain on samanaikaisesti virtaa vaikka mihin ja samaan aikaan tuntee itsensä niin saamattomaksi.

Sairaslomalle jäin pari vkoa ennen varsinaista äitiyslomaa. Joulu oli tulossa joten varmaan sitä valmistelin, söin joulutorttuja ja kävin jouluostoksilla. Esikoinen syntyi rv37 joten siihen jäi oleilu.



Neljättä sitten odoteltiinkin ja piiitkäään,rv42.

Lääkärini sanoi että ikkunoiden pesussa on venyttävä liike joka saattaa auttaa synnytystä käynnistymään. Ei ole paha jos kesken kaiken pitääkin lopettaa kun vain pesuvedet pois ja menoks. Suursiivoukset vain rasittavat liikaa.

Olipahan meillä sitten sen kerran puhtaat ikkunat jouluna.



Samassa tilanteessa en ole mutta tiedän että odottavan aika on pitkä.

ja oikeastaan viikon verran olen vasta tajunnu, että tämäkin vauva pitäisi synnyttää.. siis siitä kun ensimmäisen kerran alko supistella tiheämpään.. mutta mulla on kolmesta aikaisemmasta raskaudesta kaksi ollut samanlaista käynnistelyä, etten oo vielä mitenkään hermona.. kummasti vaan jäi tuo synnytys keittiöremontin alle, siis että unohti odottaa, ku alettiin suunnitella ja tehdä laskelmia sillon kun aikaisemmilta oon jo alkanu odottaa synnytystä... nyt sentään jo älyän, että ensin tulee tämä vauva ja sitten keittiö :)



oikeastaan mikään muu ei auta kuin kärsivällinen odottelu, niin puuduttavaa kun se onkin.. mulla on kaikki menny yli (41+2, 40+3, 41+2).. eikä oo mitkään "kotikäynnistys"-konstit tehonneet.. siis tyyliin, siivous+sauna+seksi tms.. risiiniöljyä en oo uskaltautunu kokeilemaan ;) ku niin monesti on todettu, että jokainen vauva on tavalla tai toisella syntynyt..

tämä on kolmas lapsi, eka syntyi 40+0, toinen 40+3... huh, huh.

Neljäs tulossa, rv 40+2.



Esikko ainoa joka tuli 39+

Muut menneet 42+1 ja 41+1.



Mä en jaksa tehdä mitään, väsyttää koko ajan.

Selkä ja närästys tappaa mut. Varaudun kuitenkin parin viikon odotukseen vielä.



Mulla on vaan kaiken tässä välissä koetun jälkeen skeptinen olo, ettei koko vauvaa tulekaan, joten vähän mietityttää jos ei kohta ala tapahtumaan.

odottelin itse viitisen kautta sitten aivan samoissa tunnelmissa.



Tarvitseeko sinun tehdä varsinaisesti mitään?



Minä tein pari kävelylenkkiä päivässä. Tein vähän kotitöitä, siivosin, pyykkäsin, laitoin helppoa ruokaa. Otin pienet päiväunet. Luin Hesarin tosi tarkkaan. Katsoin tv:tä. Hävettää myöntää, mutta sorruin viimeisilläni katsomaan Kauniita ja rohkeita sekä Dr. Philiä!



Nyt kun mietin aikaa taaksepäin, niin synnytys oli helpompi ja vähemmän kivulias kuin olin luullut. Imetys sujui tosi helposti, kuten olin jotenkin arvannutkin. Vauvan hoito on paljon helpompaa kuin olin luullut. Minua jopa harmittaa, että olin varautunut paljon rankempaan äitiyteen.



Ylipäätänsä olin luullut, että vauvan kanssa on rankkaa valvomista ja olen täysin uupunut ja omaa aikaa ei ole ainakaan vuoteen juurikaan.



Ehkä kielteiset tai rankat kokemukset äitiydestä saavat enemmän huomiota esim. keskustelupalstoilla tai sitten vain itse jostain syystä oletin, että vauvan saaminen on tosi rankkaa.



Haluan sanoa sinulle, että kaikki voi mennä tosi kivasti ja tulet nauttimaan vauvan hoitamisesta aivan valtavasti!