Lue keskustelun säännöt.
Palsta masentaa
02.09.2010 |
Huomasin kuinka monet ovat paljon hyväosaisempia ja paremmassa tilanteessa kuin minä. Masentaa lukea, en voi mitään. Kauhistuttaa missä jamassa olen!
Haluaisin joskus katsoa vierestä kuinka jonkun ei tarvitsisi koskaan laskea vähiä rahoja kun menee esim. kauppaan vaan saa ostaa liki mitä haluaa ja mieli tekee tai voi asua siellä missä haluaa, lomailla kun mieli tekee.
En ole kateellinen, toivon vain että joskus minullakin olisi mahdollisuus samaan kuin muilla. Ehkäpä sitten kun lasten vauva-ajat ovat ohi. Tuntuu vain, ettei sellainen aika koskaan tule minulle vaan koulutuksestani huolimatta olen aina huonosti palkatuissa töissä tai työttömänä.
No, olenhan aika terve ja minulla on hyvä mies ja lapset. Täytyy vain hakea jostain positiivisiakin puolia.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä se siitä ap, kunhan aika kuluu...
Jäin yksinhuoltajaksi, lapsia oli kolme alle neljävuotiasta,sillä odotin kolmatta kun jouduin eroamaan...
Vauva syntyi niin ettei isä ollut arjessamme enää, ei saanut tapaamisoikeuttakaan oikeudessa, sellainen isä oli.
Ei ole vieläkään maksanut elatusmaksuja, kahdesta sain elatustuen, mutta kolmennesta en sitäkään, koska isä ei käynyt tunnustamassa lasta, ei asunut kirjoilla paetakseen vastuutaan jne.
Jos olisin sanonut viranomaisille etten tiedä kuka on lapseni isä, olisin saanut elatustuen kolmannellekin, mutta en sellaista ajatellut. Nykyään tiedän sellaisia ketkä ei kerro vaikka tietävätkin, ja saavat elatustukea...
Muistan -ja annan todella arvoa nykyiselle elämän tilanteelleni, kuinka esim. ompelin vauvan t-paitaan toisesta kuluneemmasta vaatteesta jatkohihat paitaan ettei vauva palelisi...
Kun jäin pienten lasteni kanssa yh:ksi, niin ei ollut kotihoidon tukea, ei ollut edes työttömyyskorvauksia kellekään, lapsilisät tulivat kolmen kuukauden välein, ja summa oli aika pieni. Yh ei saanut korotettua lapsilisää kuten nyt.
Nyt ovat asiat paremmin, uusi hyvä mies ja elämä järjestyksessä, onnellisena, sillä minulla on mitä verrata, muistaen ankeatkin ajat, ei niitä unohda ja annan todella arvoa kaikelle mitä olen saanut osakseni.
Aikansa kutakin, ap. tilanne helpottuu lastesi kasvun myötä, on ymmärrettävä ettei elämä ole enää niin kuin ennen, on luopumista jostakin ja kyllähän perhe tuo onnellisuutta vaikka vähän kituuttaa saakin, On sellaisia jotka maksaisivat mitä vain saadakseen edes yhden lapsen...Olemme ap siinä onnellisessa asemassa että olemme kokeneet äitiyden ja kaikkea siihen kuuluvaa, ehkä huolta ja murhettakin, mutta varmaan et vaihtaisi osaasi.