Miesten ikävän tunteesta

Kiinnostaa tietää että kuinka miehet käsittelevät ikävän ja kaipuun tunteen?Kuinka he osoittavat sen?

"työntävätkö" he kiinnostukseen/ihastuksen/rakkauden kohteen täysin loitolle, jos eivät voi saada naista vai tuntevatko miehet ylipäätään ikävää ja kaipuuta? Vai ottavatko he vain seuraavan saaliin haaviinsa?

Miehet tuntevat himoa joka vaihtaa kohdetta, tyydytettyään himonsa miehet eivät tunne enää mitään. Miehet eivät kadu mitään eivätkä käsittele tunteitaan.

Mutta noin keskiarvona sanoisin, että mies vatvoo asiaa vähemmän kuin keskiverto nainen. Ja osaa lokeroida tekemisensä tehokkaammin.



Me oltii eri mantereilla muutama kuukausi suhteen alkuaikoina. Minä ikävöin miestä (ja kotia) ja joskus kysyin, että onko miehellä ikävä. *No joo, joskus, kun ei ole mitään tekemistä" :D



Edelleen yhdessä, nyt 16 v, ja kosmisessa mittakaavassa ihan onnellisia ja rakastavaisia ollaan.

Tiedän tapauksen, joka haikaili vuosia saavuttamattoman rakkauden perään, eikä voinut kuvitellakaan "yrittävänsä" ketään muuta. Aika kaunista, mutta surullista. Ymmärsi kyllä, että nainen oli jo "toisen oma", eikä mitenkään yrittänytkään mitään rikkoa, mutta ei silti pystynyt ajattelemaan ketään muuta.

i] Miehet tuntevat himoa joka vaihtaa kohdetta, tyydytettyään himonsa miehet eivät tunne enää mitään. Miehet eivät kadu mitään eivätkä käsittele tunteitaan.

[/quote]

Mutta noin keskiarvona sanoisin, että mies vatvoo asiaa vähemmän kuin keskiverto nainen. Ja osaa lokeroida tekemisensä tehokkaammin.

Me oltii eri mantereilla muutama kuukausi suhteen alkuaikoina. Minä ikävöin miestä (ja kotia) ja joskus kysyin, että onko miehellä ikävä. *No joo, joskus, kun ei ole mitään tekemistä" :D

Edelleen yhdessä, nyt 16 v, ja kosmisessa mittakaavassa ihan onnellisia ja rakastavaisia ollaan.

Sinun mielestäsi miehesi on sinua loogisempi. Paljompa arvostat itseäsi naisena...

että miehen tunteet ovat jotenkin ääripäitä naiseen verrattuna. Joko on vaan tosi asia, että nyt ollaan erossa niin se on se asia mitä mietitään. Toisaalta taas ollaan aivan takakammarissa naisen kaipuussa eikä osata tehdä yhtään mitään. Naiset ovat jotain tältä väliltä.

että mies työntää loitolle....vaikka aika ajoin sanookin että ikävä puristaa...liekö sitten housuja vai jostain muualta mutta näin.

Tiedän tapauksen, joka haikaili vuosia saavuttamattoman rakkauden perään, eikä voinut kuvitellakaan "yrittävänsä" ketään muuta. Aika kaunista, mutta surullista. Ymmärsi kyllä, että nainen oli jo "toisen oma", eikä mitenkään yrittänytkään mitään rikkoa, mutta ei silti pystynyt ajattelemaan ketään muuta.

Mutta noin keskiarvona sanoisin, että mies vatvoo asiaa vähemmän kuin keskiverto nainen. Ja osaa lokeroida tekemisensä tehokkaammin.

Me oltii eri mantereilla muutama kuukausi suhteen alkuaikoina. Minä ikävöin miestä (ja kotia) ja joskus kysyin, että onko miehellä ikävä. *No joo, joskus, kun ei ole mitään tekemistä" :D

Edelleen yhdessä, nyt 16 v, ja kosmisessa mittakaavassa ihan onnellisia ja rakastavaisia ollaan.

Sinun mielestäsi miehesi on sinua loogisempi. Paljompa arvostat itseäsi naisena...

Taidat olla se sama telaketju femakko joka vääntää kaikki asiat naisten heikoksi itsetunnoksi tai vähäiseksi arvostukseksi itseään kohtaan.

Oikeasti, naiset eivät ole mikään ylempi rotu, vaan ihan normaaleja nisäkkäitä ja aivan loppujenlopuksi aivan yhtä tyhmiä tai älykkäitä miesten kanssa.

Mutta tuosta loogisuudesta.

Naiset etsivät salamerkityksiä ja kääntelee asioita nurinniskoin.

Mies joko toteaa että se on joko näin tai näin.

esimerkkinä tuttava pariskunta.

Mies toi naiselle kukkia, ei sen erikoisemmasta syystä kuin ilahduttaaksensa vaimoaan. Vaimo otti kyllä kukat vastaan mutta sen jälkeen alkoi puhelinrumbassa miettimään että mitä mies sovittelee. Onko pettänyt, onko rikkonut jotain, haluaako lähteä vaikka laivaristeilylle jne.

Kerran taas samainen nainen oli ostanut miehelleen uuden paidan. Mies kiitti ja laittoi vielä seuraavana päivänä paidan töihin.

Nainen selitti tutuilleen että hänen on pakko tästä lähtien ostaa vaatteet miehelleen kun mies ei kuulemma muuten osaa pukeutua.

Tunnen molemmat. Mies on lapsuudenystäni ja nainen ns. hyvänpäivän tuttu, hän vain tuntuu olevan aika puhelias ja kertoo kaikille asiansa jotka vain jaksavat häntä kuunnella.

Miehestä tiedän sen että hän sanoo mitä tarkoittaa ja monesti olen huomannut hänen olevan paljon loogisempi asioissa kuin vaikka hänen siskonsa.

Sanoisin myös että samalla tavalla miehet tuntevat ikävää ja surevat kuin naisetkin. Ero on vain siinä että naiset yleisesti ottaen puhuvat tunteistaan paljon enemmän ja helpommin kuin miehet. Miehillä se puhumisen kynnys on suurempi.

Ai mistä tiedän? no siitä että itse mieluummin leikkaisin vaikka korvani irti kuin kyselisin että rakastatko minua tai laittaisin tekstiviestin jossa kertoisin ikävästäni viiden minuutin erossa olon jälkeen... Olen siis aika miehinen tuon tunteista puhumisen kanssa.

Mies taas kertoo vapaasti ikävöivänsä jne. Hän myös osaa itkeä jos joku on lähellä.

Itse en sitä tapaa ole oppinut enkä opettele.