Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oletko koskaan kadottanut lastasi? Esim. kaupassa. ov

Vierailija
31.08.2010 |

Laittelin tässä noita meidän parin viime vuoden lomamatkojen kuvia albumeihin (juu-u, tuokin homma on odottanut noin kauan, seuraavaksi pitäisi laittaa lasten kuvat omiin albumeihin). Ja parin vuoden takainen loma muistui mieleen.

Mukana oli 6v6kk, 4v, 2v2kk ja 5kk ikäiset pojat sekä apukäsinä appi.

Oltiin viettämässä iltapäivän siestaa hotellin uima-altaalla ja 4 veelle tuli pissihätä ja kuopuskin päätti vääntää kakkelsonit. Sanoin miehelle sekä apelle, että käydään vessassa ja tullaan sitten takaisin ja taapero jää myös ulos.

Kumpikin mies vastasi, että juu juu.

No, kun tulin muutaman minuutin päästä takaisin, altaalla oli pelkästään esikoinen, mies sekä appi, taaperoa ei missään. Mies sitten sanoi, että taapero olikin lähtenyt meidän perään ja hän oli huutanut perään, että X tulee myös (minä en sitä kuullut, koska muitakin oli menossa sisälle enkä myöskään huomannut lasta).

N. 100 metrin päässä oli ranta ja taapero rakasti vettä (ja rakastaa edelleenkin läträtä vedellä) eli appi ryntäsi heti sinne, mies etsi altaalta ja läheisestä lasten leikkipaikasta ja mä ryntäsin sisälle. Poikaa ei missään ja kukaan ei ole nähnyt sen näköistä poikaa.

N. 10 minuutin päästä hissin ovi aukeni ja sieltä tuli eläkeläispariskunta itkevän taaperon kanssa. Taapero oli jostain syystä joutunut hissiin aikuisten kanssa ja ajanut sitten hissillä ylimpään kerrokseen ja harhaili siellä itkien, kun tuo aussi pariskunta löysi hänet.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

noin. Pari kertaa on 3-vuotias kuljeskellut kaupassa liian kauas ja harhaillut muutaman minuutin, löytynyt esim. Citymarketin toisesta päästä itkien.

Ai niin, mieheltä katosi ulkona joskus parivuotiaana, kun jätti lapsen puistoon käydäkseen koiran kanssa parin minuutin kävelyllä puiston lähellä (juu, kuuli kunniansa). Lapsipa lähtikin vaeltamaan toiseen suuntaan. Mies etsi kai pari minuuttia tai jotain, kunnes lapsi löytyi, mutta kertoi niiden minuuttien tuntuneen piiiitkiltä...

Vierailija
2/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän kahdesta lapsesta ei ole kumpikaan kadonnut, toinen tosin vasta vuoden... Mutta toinen jo 11 vuotias..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Helvettiäkö päästetään lapsia liikkeelle jos toinen ei vastaa että täältä tulee yksi mukaan vielä!

Vierailija
4/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoinen on kerran kadonnut messukeskuksessa lapsimessuilla ja kuopus kerran ruokakaupassa. Niistä nyt ei kauheaa paniikkia tullut, kun ei ollut mitään vaarallisia paikkoja.



Sen sijaan sen kerran muistan elävästi kun olimme Puuhamaassa siellä grillialueella laittamassa ruokaa. Meillä oli pöytä siinä ihan rannassa, missä on vain tiheää ruovikkoa ennen vettä. Ne grillit olivat vähän kauempana ja säädimme miehen kanssa sen ruoanlaiton ja pöydänkattamisen kanssa niin, että parivuotias kuopus katosi näkyvistä. Siinä sitten sydän takoi aika kovaa rantaa tutkiessa ennen kuin lapsi tallusti paikalle tyytyväisenä sieltä grilleiltä päin.

Vierailija
5/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

2-vuotias katosi myös etelänmatkalla. Saavuimme hissillä hotellikerrokseemme, astuimme ulos ja lapsi päättikin juosta takaisin hissiin. Ovet ehtivät sulkeutua ennenkuin ehdimme tehdä mitään.



Sittemmin selvisi, että hissiin alemmasta kerroksesta tulleet kaksi suomalaisäitiä lastensa kanssa näkivät kaksivuotiaan poistuvan yksin hissistä mutta eivät olleet reagoineet siihen mitenkään. *ääliömäistä*



Lapsi löytyi hotellin uima-altaalta n. 15 min jälkeen juttelemassa eläkeläispariskunnan kanssa.

Vierailija
6/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

6v, 4v, 2 v ja 5 kk.


Mukana oli 6v6kk, 4v, 2v2kk ja 5kk ikäiset pojat sekä apukäsinä appi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapseni 4v meni perheen pojan 5v ja naapurinpojan 5v kanssa pihalle, ja olivat sitten menneet läheisen päiväkodin pihaan leikkimään. Oltiin kylässä siellä ekaa kertaa. Lapseni oli sitten kyllästynyt näiden poikien seuraan ja lähtenyt takaisin sisään, mutta vahingossa lähtikin aivan väärään suuntaan. Pojat eivät osanneet kaivata ja tulivat takaisin talon pihaan puhumatta mitään siitä, että lapseni on poistunut heidän seurastaan ja ehtivät jo pihassakin tovin leikkiä. Kuvittelimme aikuiset koko ajan sisällä, että kaikki muksut ovat yhdessä pihalla. Kun menin sitten kysymään, missä X on, pojat sanoivat, että se lähti jo kauan sitten. Sitten joukolla etsimään, ja lapseni löytyi itkevänä harhailemassa 0,5km päästä. Oli harhaillut pitkin pihoja, mutta ei löytänyt takaisin kun oli ihan outo alue.

Vierailija
8/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun en vauvanvaunujen kanssa pysynyt perässä. Onneksi siellä hississä oli niin järkeviä ihmisiä, että huomasivat, että tyttö oli vähän liian pieni kulkemaan yksin hississä ja ottivat talteen.

2-vuotias katosi myös etelänmatkalla. Saavuimme hissillä hotellikerrokseemme, astuimme ulos ja lapsi päättikin juosta takaisin hissiin. Ovet ehtivät sulkeutua ennenkuin ehdimme tehdä mitään.

Sittemmin selvisi, että hissiin alemmasta kerroksesta tulleet kaksi suomalaisäitiä lastensa kanssa näkivät kaksivuotiaan poistuvan yksin hissistä mutta eivät olleet reagoineet siihen mitenkään. *ääliömäistä*

Lapsi löytyi hotellin uima-altaalta n. 15 min jälkeen juttelemassa eläkeläispariskunnan kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meni isänsä kanssa vessaan ja isi käski odottaa kun hän käy pissillä. Eipä tuo tietenkään odottanut vaan harhaili ulos ja vielä ihmisvirrassa ulko-ovista ulos. Onneksi tajusi pysyä siinä seinän vieressä, josta hänet jonkin ajan päästä löysimme.

Vierailija
10/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 14 v kehitysvammainen tykkäsi työntää vauvaa ostoskärryillä. Vauva kiinnittämättä lasten istuinosassa. Cittarissa sitten käänsin selkäni pupnnituksen ajaksi ja takaisin kääntyessä olivat hävinneet. Juoksin aluksi väärään suuntaan ja ehtivät aika kauas. Lopulta piitkältä tuntuneen 5 min etsinnän jälkeen löysin heidät aivan Suomen isoimman Cittarin vastakkaisesta nurkasta hyllyn takaa. Onneksi olivat kärryt pystyssä ja vauva älynnyt olla kiipeämättä pois kärrystä. Kyllä pelotti.



Yh äippä Lappeenrannasta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pari vuotiaana esikoinen yritti jatkuvasti karkailla tutkimaan maailmaa: ei pelännyt mitään eikä ketään. Aina löyty joku aidanrako, helppo ovi tms. mistä pääsi karkuun.



Kaksi kertaa oli jo joutumassa poliisin kyytiin, kun löydettiin hänet:

Kerran oli mummolassa hoidossa ollessaan karannut kellarin kautta ulos sillä aikaa, kun vaari oli vessassa. Vaari tietysti etsi eka sisältä kaikkialta ja sitten vasta huomasi, että halkovaraston ovi on auki ja lähti etsimään lähiympäristöstä. Ohikulkija oli ehtinyt soittaa jo poliisin paikalle.

Toinen kerta tapahtui muuton aikana, kun kannettiin tavaroita sisälle ja 17-vuotias pikkusiskoni sillä aikaa leikitti esikkoa puistossa. Siskon huomio herpaantui hetkeks muualle ja, kun katsoi takasin, niin lasta ei ollut missään. Hän meni etsimään lähimetsiköstä ja lopulta tuli ilmottamaan minulle ja minä siinä esikkoa kyyneleet silmissä huutamaan ja etsimään kaikkialta. Naapuri sitten kertoi, että juoksi tielle (!! onneks sentää rauhallinen 30km/h tie kyseessä!) päin ja kun saavuin tielle, niin partioiva poliisiauto oli huomannu lapsen. Sain nuhtelun, että noin pientä ei saa päästää yksin ja minä siinä kyyneleet silmissä sanomattomana nyökyttelin.)



Mutta siis näsäviisaille pakko sanoa: minulla on kolme lasta. Esikoinen on näistä ainoa villi tapaus, joka nykyään on kyllä roimasti rauhoittunut. Pienenä hän ei vierastanut muita ihmisiä ja oli aina utelias ja hetkessä elävää tyyppiä. Eloisa, sosiaalinen ja rohkea hän on edelleen.

Muut lapset oli helppoja vahdittavia: eivät olisi muutenkaan poistuneet minnekään aikuisen lähettyviltä.

Ja vaikka sitä kuinka silmä kovana vahtii, niin välillä on hetkiä, että ei ehdi katsoa perään ja lapsi juoksee äkkiä karkuun: vaikkapa kissan perään, niin, että kukaan ei huomaa. Vikkelä pieni lapsi pääsee pienestäkin rakosesta karkuun, jos löytää jotain mielenkiintoista.



Sitten on lapsia, joiden vahtiminen on suorastaan naurettavan helppoa.

Jotenkin epäilen, että tämmöisten lasten äidit aina näsäviisastelevat täälläkin, kuinka kaikki on helppoa, kun asiat tekee niinkuin ne pitää tehdä. He eivät kai vain tajua, että on tilanteita jolloin säännöt ei toimi, vaikka teoria ois kuinka hyvä.

Vierailija
12/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli maauimalassa lähdin yhden muksun kanssa kahvilaan hakemaan jätskejä. Toinenkin lähti perään minun tietämättäni ja hänen kanssaan jänyt mies kuvitteli, että huomaan kyllä. No, lapsi ei koskaan saanut meitä kiinni ja lähti harhailemaan ruuhkaiselle alueelle. Häntä kaivattiin vasta pitkän ajan kuluttua, kun palasin jäätelöiden kanssa tietenkin pitkien jonotusten jälkeen. SIinä vaiheessa olin jo kuullut kuulutuksia, kuinka lapsi odottaa vanhempiaan uimavalvojien kopilla, mutta enpä voinut kuvitellakaan kyseessä olevan oman lapsen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eipä siitä traumoja jäänyt, olin hieman närkästynyt 6v. Aina mennessämme kauppaan minä menin leluosastolle katselemaan leluja sillävälin kun äitini osteli ruuat yms. Sitten äiti vain meni kassalle ja muisti vasta kotimatkalla, että hups kuka ei oo matkassa?



Vierailija
14/14 |
31.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse kävin vauvan ja esikoisen 3-v kanssa laavulla. Paikalla oli myös muitakin lapsia ja äitejä. Osa lapsista lähti metsäkävelylle parin äidin kanssa, oma poika mukana. Tulivat takaisin ja poika jäi kiukuttelemaan laavun taakse puun viereen, kun olisi vielä halunnut kävellä metsässä.



No, ajattelin, että kiukutelkoon hetken ja pistin makkaroita paistumaan nuotiolle. Sitten totesin, että kyllä nyt poika saa luvan tulla nuotiolle muiden kanssa. Eipä ollutkaan enää siinä puun vieressä!



Polkua pitkin lähdin tarpomaan, että eihän poika nyt pitkälle ole voinut ehtiä korkeintaan parissa minuutissa. Ensimmäisen mutkan jälkeen ei näy mitään. Siinä alkoi jo sydän lyödä lujempaa, ja mietin, näinköhän sitä muillakin on käynyt hetkeä ennen kuin etsintäpartiota joutuu soittamaan... Onneksi luotin siihen, että poika juuri sitä polkua pitkin on lähtenyt kävelemään. Ja onneksi ei poika ollut polulta poikennut. Muutaman sata metriä oli mutkaista polkua ehtinyt kävellä ja kun huomasi, että olin saamassa kiinni, vauhti vain lisääntyi - poispäin minusta...



Eikä muuten vastannut mun huutoihin. Eli en yhtään ihmettele, jos etsijät eivät joskus lapsia löydä, vaikka lähellä ovat. Tuollainen napero eksyy helposti metsän kasvustoon. :/

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi yksi