Mutta eikö lapsella ole PAKKO olla harrastuksia!?

jossa kyseltiin mitä mieltä kun lapsi ei halua ohjattuun liikuntaharrastukseen (paitsi ratsastukseen)?



Kyllähän se huonolta vaikuttaa jos teinillä ei ole mitään harrastusta mutta eihän se tarkoita että harrastus pitäisi olla ohjattua.

Mutta kannabiksen käyttökin käy harrastuksesta.

Niiden "leirit" on pelkkää dokausta, käyttävät dopingia ja kaikkia ihme pillereitä, rälläävät ja ryyppäävät. Onhan noita esimerkkejä vaikka kuinka menestyneistä urheilijoista.

Ap, toi on aika rankka yleistys.





Mulla ei lapsena ollut ohjattuja harrastuksia, enkä silti teininä(enkä aikuisenakaan) ryypännyt, polttanut tai käyttänyt huumeita. Ja tiedän monia, jotka olivat aktiivisia urheilijoita lapsena, mutta teininä täysin hunningolla.



Mun mielestä noi huume- ja alkoholiongelmat johtuu kasvatuksesta tai sen puutteesta, tai muuten huonoista kotioloista. Pakko harrastaa- virttä laulaa vaan ne, jotka haluaa sysätä vastuun pois itseltään.



Eipä silti, ne harrastukset voi toki ongelmia ehkäistä. Ja liikunta teke aina hyvää. Mutta jos lasta ei joku harrastus kiinnosta, niin en pakottais siihen. Sellanen nostaa toisissa just sen kapinamielen, menenpäs ja vedän perseet olalle jne. Myös on syytä kunnioittaa sitä poikaa, joka valitsee baletin lätkän sijaan, tai toisin päin, vaikka hyvin tietää, että vanhemmat haluaa muuta.

eri asia sitten haluaako kaikki harrastaa jotain ohjattua juttua.



Itse teininä olin tosi kiltti, en polttanut, ryypännyt enkä bilettänyt, kavereiden kanssa käytiin leffoissa yms. Mitään ohjattuja harrastuksia minulla ei ollut.

Tai ap:n mielestä mun pitäis sit olla joku alkoholisti-narkkari.. Ei mulla eikä kenelläkään muulla kaverillani aikoinaan ollut mitään harrastaksia, asuttiin pienessä kylässä kaukana kaikesta.



Me leikittiinkin silloin paljon ulkona ja kavereiden luona, ei silloin edes osannut kaivata mitään muuta. No käytiin me 4h-kerhossa..



Teininä löysin sitten kaupungista urheiluharrastuksen ja nykyään juon ehkä yhden siiderin kerran kuussa.. Harrastus jatkuu yhä kymmenen vuoden jälkeenkin ja olen onnellinen perheenäiti..



Oma 4v lapsi kyllä aloittaa kerhon lisäksi jumpan kohta..

ap:n aloituksen kyllä vitsiksi.

Eli minulla on se 8v tyttö, joka ei innostu harrastuksista. Enkä tiedä pitäisikö olla huolissaan.

AP

oli kuulemma lapsena kysytty, että haluanko harrastaa jotain, ja olin sanonut ei, mikä tod näk johtui siitä, että olen aina pelännyt sosiaalisia tilanteita ja näin onnistuin välttelemään niitä mahdollisimman paljon. Ala- asteella taas olisin halunnut harrastaa jotain tanssia, mutta ajattelin, etten voi, koska mulla oli jo kainalokarvoja ja ajattelin, että nehän näkyy sieltä jumppapuvusta koska kukaan ei vaivautunut kertomaan mulle mitään sheivauksesta tai mistään puberteettiin liittyvästä. Voi olla siis kaikenlaisia syitä jos ei halua harrastaa..

että lapsella oltava mukanaan vievä harrastus jo pienenä jotta ei tulisi murrosiässä viina- ongelmia. Lapsi alkoi harrastaa 3 v ja 10 v aloitti ratsastuksen joka tosiaan vei mukanaan ja juopottelu ei kiinnostanut. Eli luultavasti harrastus kantoi toilailujen yli.



Nyt vuorossa poika 8v joka ei halua harrastaa ohjatusti. Voi aloittaa harrastuksen muttei kuitenkaan tykkää lähteä vaan leikkii mieluummin. Käymme siis kerran viikossa yhdessä uimassa. Ehkäpä tämä sitten sortuu viinaan kun ei harrastusta.



Tässäkin on vielä kaksi kuppikuntaa, toisten mielestä harrastuksen tulee olla ohjattua ja toisten mielestä harrastus on myös perheen kanssa yhdessä tehtävä urheilu jne.

Minulla ei lapsena ollut minkään laisia ohajttuja harrastuksia. En halunnut sellaisia. Pianon soittoa ja kuvataidekoulua jaksoin molempia yhden syksyn koska äitini oli sitä mieltä että pakko. Itse en harrastuksista nauttinut.



Minun harrastuksiani olivat lukeminen, piirtäminen ja koirani kanssa touhuilu. Koiran kautta tutustuin myös naapurustomme muihin saman ikäisiin lapsiin joilla oli koira. Yhdessä kävimme lenkillä ja hoidimme koiriamme (mietä oli siis 3 tyttöä).



Teini-iässä toki kokeilin rajojani. Olin joskus myöhässä kottintulo ajoista, riitelin ja kiukuttelin. Alkoholia käytin pieniä määriä 16-17v. Kapinoin rajoja vastaan, tunsin itseni epäoikeuden mukaisesti kohdelluksi ja väärin ymmärretyksi... kaikki normaali teini-iän kuohunta. En kuitenkaan päätynyt huonoihin porukoihin, polttanut tupakka, juonut kaatokännejä, karkaillut yms. Vaan olin mielestäni hyvinkin normaali rajojaan kokeileva teini, ohjattujen harrastusten puutteesta huolimatta...



Oma tyttäreni on nyt 17v. Harrastaa pianon soittoa ja yleisurheilua. Kotona aina ollut tiukat rajat ja rakkautta ja ymmärrämme että teini-iässä kuohunta ja rajojen kokeilu on normaalia.



Nyt tyttö kuitenkin alkanut karkailla ja nimenomaan urheilija ystäviensä kanssa käyttää alkoholia ja karkailee kaupungille mihin aikaan tahansa. Olisi voinut muutenkin eksyä huonoon porukkaan, mutta nyt ainakin se huono porukka löytyi nimen omaan harrastuksen kauttaa... eli ei ollut meillä ainkaan pelastava tekijä.

varsinkin pieleen menee koko elämä, jos ei ole ryhmäliikuntaharrastusta!

Minä en harrastanut koskaan mitään ohjattua liikuntaa, musiikkia tai taidetta ja täällä ollaan keskellä päivää av:lla! Lapset heti synnäriltä harrastusten pariin, hopi hopi!



ps. Juon myös joskus viiniä tai siideriäkin jopa!!!