"Saako" jumppaohjaaja olla ylipainoinen?

Tärkeintä, että jumppaan osallistujat saavat hyvää ohjausta. Mielestäni painon perusteella ei pitäisi tehdä mitään johtopäätöksiä. Eihän hoikkienkaan ohjaajien jumppa välttämättä ole laadukasta. Mä kävin joskus pumpissa, jota veti melko pyöreä ohjaaja, eikä mua ainakaan häirinnyt yhtään.

mutta syöhän se tavallaan "uskottavuutta" jos jumppaopekaan ei ole kovin timmissä kunnossa. Miten sitä sit tavallinen tallaaja sillä yhdellä jumpalla sais mitään aikaan...

kaikki liiku ja jumppaa laihtuakseen, vaan pysyäkseen hyvässä kunnossa tai saadakseen hyvää mieltä

eivät myöskään ohjaa työkseen vaan omana harrastuksena. Pienillä paikkakunnilla voisi jäädä jumpat pitämättä, jos joku painoraja olisi. Aika moni kun tekee sitä ilman palkkaa "hyväntekeväisyytenä"...

jos useita tunteja viikossa liikkuva ohjaaja on kuitenkin lihava. Mitä mahiksia mulla sitten on..? Tosin yksi ihan lemppariohjaajani aikanaan oli aika pyöreä, mutta ei se tosiaan menoa haitannut. Ärsyttävintä on kuitenkin langanlaihat ohjaajat, jotka huutelevat laihdutushuutojaan (anna läskin palaa, nyt kinkut lähtee vyötäröltä jne.)

mutta syöhän se tavallaan "uskottavuutta" jos jumppaopekaan ei ole kovin timmissä kunnossa. Miten sitä sit tavallinen tallaaja sillä yhdellä jumpalla sais mitään aikaan...

itse en jumpissa käy, mutta esimerkiksi salilla treenaavat ja ohjausta antavat eivät itsekään ole aina parhaimmassa kunnossa, mutta kuka nyt olisikaan kisakireä koko ajan?

Mutta ihan uteliaisuudesta:

Miten tullaan hyväkuntoisiksi ylipainoisiksi?



Kyselee rapakuntoinen alipainoinen rääpäle

Tarkoitetaanko kunnon ylipainoa (jolloin herää kysymys, jaksaako ohjaaja itse liikkua) vai tarkoitetaanko muutamia "mahamakkaroita"..?



Itse asiassa yksi kuntosalini lempiohjaajistani on vähän "pyöreä" - ja hän vetää kyseisen salin kovimmat ja tehokkaimmat tunnit! Mutta parasta hänessä on persoona: ihana aurinkoinen tyyppi, joka laittaa joka tunnilla itsensä likoon. Mutta ehkäpä se suhtautuminen ohajaajan makkaroihin riippuu siitä omasta asenteesta liikuntaan - jos liikkuu vain pelkästään timmin kropan vuoksi, voi ohjaajan ulkonäöllä olla merkitystä motivaatioon. Mutta jos liikkumista motivoi liikkunnanilo itsessään, ei niillä ohjaajan kiloilla varmaan niin merkitystä ole... Ja itse asiassa omasta mielestäni kyseinen ohjaaja on tosi hyvännäköinen vaikka vähän liikaa niitä kiloja olisikin - hitsi kuun pääsisi jo spinnaamaan...

jumppaamalla ihan kunnolla useita kertoja viikossa. Näin tekee eräs kaverini, joka myös itse vetää jumppia pari kertaa viikossa. Mutta on silti jonkin verran ylipainoinen. Ja taatusti paremmassa kunnossa kuin minä hoikka, joka jumppaan ja kuntoilen myös jonkin verran mutta en yhtä rankasti ja suunnitelmallisesti

Mutta ihan uteliaisuudesta:

Miten tullaan hyväkuntoisiksi ylipainoisiksi?

Kyselee rapakuntoinen alipainoinen rääpäle

Mutta ihan uteliaisuudesta:

Miten tullaan hyväkuntoisiksi ylipainoisiksi?

syömällä paljon. Me ihmiset olemme niin erilaisia aineenvaihdunnaltamme. Ei lihava ole automaattisesti huonokuntoinen. Mun äidinpuolen suku on lihavaa, mutta silti monet heistä ovat hyväkuntoisia.

tykkäsin viime syksynä käydä zumbassa, jonka ohjaaja oli vähän ylipainoinen. oli jotenkin rennompaa eikä tarvinut omia läskejä hävetä (vaikka olinkin ryhmän hoikin, eikä siis ollut mikään kuntosalin ryhmä). Veti vain 2 tuntia viikossa ja kertoi rakastavansa hyvää ruokaa. Ohjaaja kyllä itsekin laihtui huomattavasti syksyn aikana :)

tekijähän laihtumisessa on syöminen, ei liikkuminen. Pyöreä liikunnanohjaaja varmaankin syö enemmän kuin kuluttaa, tai voi olla lääkityksellä tai jotain. Mutta jos itsekin yritätte laihtua, niin pitää katsoa syömisiä, ei vain käydä jumpassa pari kertaa viikossa.

olen itse ohjaaja ja tätä keskustelua käydään kiivaasti asiakkaiden keskuudessa aika ajoin.



eikö liikkumisen pitäisi olla kivaa? miten ohjaajan kilot liittyvät tähän kokemukseen jos hän jaksaa pitää tuntinsa kuten pitää (eri asia todellakin on ne, jotka eivät itse jaksa!)? eikö ole muka rauhoittavaa jos ohjaajakin näyttää ihmiseltä eikä superkireältä jumppapupulta?



itselläni on päinvastainen ongelma: minua luullaan anorektikoksi kun pidän enemmän kuin 6 tuntia viikossa: laihdun ja kuivun vaikka syön paljon! sekään ei ole jumppajien mielestä hyvä!

ja kunto korreloi juuri mitenkään keskenään. Mua ärsyttää tämä ihmisten ajattelutapa, että paino=kunto=terveys=ulkonäkö. Se ei pidä paikkaansa! Mä olen tehnyt opiskeluajan maa- ja viherrakennushommia, jotka on raskaita ja joissa kunto ja voima kasvaa. Ei niissä hommissa silti kukaan laihdu, ja usein ne niillä naisilla, joilla on eniten voimaa ja kestävyyttä, on myös vähän pläskiäkin.

Omasta puolestani jumppaohjaaja saa olla ihan millainen vain, kunhan osaa työnsä.

Olen mennyt tunnille huolehtimaan OMASTA kunnostani, en kenenkään muun. Hyvä vetäjä hallitsee sarjat, luo jonkinlaisen suhteen ryhmään ja osaa kannustaa tarpeeksi luonnollisesti, vaikuttamatta teennäiseltä. Painoa ei minua hetkauta suuntaan eikä toiseen.



Totuushan on se, että liikunta yksistään ei laihduta, vaan runsaasti liikkuvallakin voi olla ruokavaliosta johtuvaa ylipainoa. Ylipainoinenkin voi kuitenkin olla tosi kovassa kunnossa, toisin kuin vaikkapa normaalipainoiset jumpparyhmäläiset (kuten minä, jolla on pulkannarut hauisten tilalla :)

Ketä jäisi jäljelle? Ihan sama onko vetäjä läski. Jos on, niin hän varmaan ymmärtää tunneille tulijoita paremmin kuin joku itsetietoinen luuviulu.

silloin hän on hyvä esimerkki siitä, että pyöreämpikin ihminen voi olla hyvässä kunnossa ja jaksaa jumpata.

Minä olen vauvan jälkeen aloittelemassa ohjaamista ja hui, minulla on noin 7 kiloa ylipäinoa. Minulla on siis mahamakkara :)



Menen sinne ja ohjaan hyvin, sen osaan! Ehkä se makkara ja kilot siitä haihtuu.