Mitä fantasiakirjoja tai muita velho jne. aiheisia voisit suositella n.9-11-vuotiaille?
No otsikossahahn se kysymys tulikin. Harry Pottereita jo ehkä? Onko Holdstockin Alkumetsä liian hurja? Entä Narniat? Hobitti? Veljeni leijonanmieli tai Ronja Ryövärintytär? Entäs uudemmista? Tai kuvakirjoista?
Kommentit (15)
mutta kyllä ne kiinnostavat vanhempiakin. Myös Harry Potteria on luettu jo ekaluokkalaisina. Ronja Ryövärintytär sopii eskari-ikäisestä alkaen. Veljeni Leijonamieli on mielestäni vähän vanhemmille, mutta kyllä sitä 9-vuotias voi jo hyvin lukea. Alkumetsää en tunne.
Onko David Eddingsiä käännetty suomeksi?
ehdottomasti. Ei mitään epäkristillisiä kirjoja saa lapselle ostaa!
jota on käännetty paljon. Narnia sarja ja Keskiyön kansaa kirja (googlaa kirjailija)
Kirjastoissa on monissa nuorille oma fantasia hylly.
lainasi kirjastosta Potterin, mutta luopui kuitenkin sen lukemisesta. "Mä luen tän sitten vähän isompana", hän totesi ihan itse... Ihmissudet olivat kuulemma liian pelottavia ja tulivat uniin.
Kiitos vinkeistä! Tuleeko kellekään mieleen mitään muuta? Itselleni tuli vielä mieleen Cowell: Näin koulutat lohikäärmeesi
ja Dahl: Iso Kiltti Jätti
Entäs niitä kuvakirjoja?
on lukenut Potterit ja Lord of the ringsin. Nyt lukee suurella innolla jo 5. R.A. Salvatoren trilogioita. Tuo Salvatore on kirjoittanut tosi paljon fantasiaa ja meidän poika on niistä tosi innoissaan.
Muut kirjavinkit olisi meillekin tervetulleita, kun poika on hurja lukemaan.
Artemis Fowl? Niitä tykkäsin itse lukea vähän nuorempana. Wikipediasta löytyy jotain juttua.
Goosebumps sarjassa on myös jotain.
Pikku Vampyyri kirjoista. Kirjastosta lainasin niitä.
Pikku Vampyyri kirjoista. Kirjastosta lainasin niitä.
kirjoja voin suositella. Osa niistä sopii aikuisillekin, mutta eivät ole liian hurjia lapsillekaan. Osa siis ihan lapsille tarkoitettuja toki
Pottereiden lisäksi mm. maameren tarinoita, hobitin ja narnia -sarjan, Christopher Paolinin kirjoittaman trilogian (Eragon, Esikoinen, Brisingr) sekä Helen Dunmoren Merenneitoaiheista sarjaa.
sitten niitä loppupäitä vasta vuosia myöhemmin. Diane Wynne Jonesin Noidan veli oli mielestäni kiva, kun luin sen 10-vuotiaana.