vauva 3 kk ja äiti tosi väsynyt

meillä kaksi ollut viihdytettäviä syntymästä kouluikään, yksi viihtyi tyytyväisenä yksikseen jo vauvana ja viihtyy edelleen



Oletko kokeillut kantoliinaa?

Älä huoli, alku on raskasta. Meilläkin tyttö ei suostunut juuri muualla olemaan kuin sylissä, lattialla ja sitterissä vain pieniä hetkiä. Itselle imetys tuotti valtavia suruja ja hankaluuksia, ei ollut missään vaiheessa helppoa. Kun sen päätin (tai pitkälti vauva päätti) lopettaa elämä helpottui monelta osaa. Sun tuskin tarvitsee niin tehdä, koska kyllä ne raivarit ohi menee!



Mun äitini sanoi, että vauva on raskas hoitaa yhtä kauan kuin raskaus kestää. Eli ensin kantaa vauvaa 9kk, sitten viihdyttää vauvaa 9kk. Voin sen allekirjoittaa omalta kohdalta: tyttö oppi liikkumaan itsenäisesti 9kk tienoilla sen verran hyvin,e ttei ehdi enää samalla tavalla turhautua ja vaatia viihdytystä. Nyt pystyn puuhailemaan asioita ja vauva kulkee perässä. :)



Luota vain siihen, että asiat helpottuvat ajan kanssa! Hienoa, että nukkuu kuitenkin noin hyvin, vaikka kyllä se parin kolmenkin yöherätyksen tuoma väsymys on melkoinen.

helpotusta tulee myös asteittain: esimerkiksi istumaan oppiminen tuo vauvalle joksikin aikaa uusia ulottuvuuksia, kun voi istua lattialla peiton päällä ja poimia leluja ympäriltään. Jos on ryömiväinen lapsi, niin sekin on sitten yksi asken itsenäisyyteen - meillä tosin tuo ei ikinä oikein ryöminyt ennenkuin sitten istualtaan lähti liikkeelle pyllyn vauhdittamana.



Ja tosiaan kantoliina tai joku muu kantoväline voisi auttaa. Itse siivosin ja laitoin ruokaa (tai lämmitin eineksiä jos en jaksanut laittaa ruokaa) vauva kantoliinassa. Kun vauva nukkui, minä nukuin tai tein jotain omaa. Auttaisiko myös jos saisit unet siirrettyä sisään tai parvekkeelle niin saisit paremmin levättyä? Toisaalta tietenkin ulkona kävelykin voi auttaa, eli sitä kannattaa toki harkita toisenkin kerran.



Missä asut, pystytkö hakemaan itsellesi äitiseuraa?sekin voisi virkistää!



3

asiaa, tuommoistahan se on.

ja tiedoksesi, että lapsi EI muutu sen itsenäisemmäksi vaikka oppii ryömimään, sit sä vasta joudutkin vahtimaan sitä

Suosittelisin kokeilemaan kantoliinaa (tai jotain hyvää kantoreppua jos liina tuntuu ihan liian hankalalta). Meillä on parikuinen tyttö, joka kyllä viihtyy lattiallakin (sitteriä meillä ei ole), mutta kantoliina on antanut ihan toisella tavalla rauhaa tehdä omia juttuja. Nukkuu vielä paljon, mutta liinassa nukkuu n.3h putkeen ja on aivan sama liikunko vai en. Ts. voin lähteä kauppareissulle tai siivota, tai periaatteessa vaikka pötkähtää itsekin puolimakuulle nukkumaan. Mukavaa on se, ettei tarvitse koko ajan käydä kurkkimassa nukkuuko vai ei, tai onko kaikki hyvin (nukkuu myös ulkona yhdet pitkät 2-3h päikkärit). Ja viihtyy liinassa kyllä hereilläkin. Liinassa pitämisestä on paljon muitakin hyviä seurauksia (ja oikeastaan ihan muista syistä liinan hommasinkin).



Meillä on kolme lasta ja vasta tämän nuorimman kohdalla löysin kantoliinat ja ei sille kyllä korvaajaa hevillä löydy :) Tiedä sitten miksi se aiemmin tuntui niin vieraalta ajatukselta (kantoreppua kyllä käytimme).

Tunteiden purkaus on joskus hyödyllistäkin, vaikka omista ongelmista en tykkäkän puhua.. Kiitos tuesta!



Kantoliinaa en ole kokeillut. Yritän kuitenkin kantaa vauvaa mahd vähän. Kun rauhottuu laitan sitteriin ja viihdyn häntä näin.



ap

niin lyhyt aika tämä vauvaaika vain on. Meillä on vanhemmat lapset jo kouluikäisiä, ja vauva 5kk. ja vasta tämän kolmannen kohdalla oikeasti tajuaa, miten nopeasti ne oikeasti kasvaa. Nyt nautin (lähes) joka itkusta, koska silloin saan taas helliä tätä ihanaa ihmisen alkua.



Ole itsellesi armollinen, osta eineksiä, ja jätä välillä siivoamatta, niin jaksat.

Yritä levätä AINA kun lapsi nukkuu. Älä ole kävelyllä tai tee kotitöitä (ellet siis välttämättä halua) vaan lue, katso telkkaa, ole netissä tai nuku. Mitä vaan mikä auttaa jaksamaan!



Imetyksen hankaluudet yleensä menee aina ohi. Jos ei mene ja tilanne ahdistaa sinua, muista että muitakin vaihtoehtoja on. Lapsen tulevaisuutta ei määritä se onko häntä imetetty 3 vai 6 kuukautta, hyvä äiti voi olla monella tapaa.



Viihdytä lasta mutta ole myös sitkeä sen kanssa että lapsi oppii olemaan lattialla ja seuraamaan kun teet kotitöitä tms. Mun mielestä lapsi ei voi olettaa että aikuinen on olemassa vain häntä varten IHAN koko ajan. Siis toki olet aina paikalla ja vaikka juttelette mutta välillä äidin on tehtävä edes pikkuhetki muutakin. Lapsen luonteesta tietty riippuu miten tää menee perille.



Jätä lasta hoitoon isälleen (tai jollekin muulle tukihenkilölle) ja käy kaupungilla, jumpassa, ystäviä tapaamassa tms. myös ilman lasta. Se auttaa jaksamaan ja parhaiten pidät lapsesta huolta kun huolehdit myös itsestäsi.



Ja lopuksi, väsymys kuuluu vauva-aikaan. Yleensä se kuitenkin on ajoittaista ja ihania aikoja seuraa pian :)

Mutta millä ihmeellä perustelet tuon " yritän kuitenkin kantaa vauvaa mahd. vähän"???



Pienellä vauvalle ei sen parempaa paikkaa ole kuin syli ja juuri sitä varten sulle tuota kantoliinaa tarjotaan kokeilemisen arvoisena. Sitteri ei korvaa syliä, eli eikun vauva syliin, kantovälineeseen tai ilman. Tuon ikäinen kun ei vielä edes välttämättä tunnista olevansa äidistään erillinen "osa".

Ymmärän toki, että äidin tai isin syli on tosi tärkeä vauvalle. Mahdollisimman vähän kantaminen kuitenkin minun tapauksessa tarkoittaa monia monia tunteja päivässä. Suuremman osan ajasta joudun häntä pitämään sylissä, sitterissä viihtyy vain hetken, max 30 min. Ja otan syliin AINA jos muuten ei vauva rauhoitu. En itketä häntä siellä. Harkitsen kantoliinan hankkimista.

Ehkämä minun tämänhetkinen ahdistus ja väsymys pohjautuvat vauvan rinnasta kieltäytymiseen ja itkuisuuteen rinnalla :((( Harmittaa, jos kieltäytyy täysin.

Tuttuja nuoria äitejä on, mutta vain puolituttuja. Kun puolituttuja ovat, niin minua vierailulle eivät kutsu. Yhden kutsun meille itse. Hänen vauva on 9 kk. Ei menny hyvin. Kun tämä isompi touhusi ja äänteli kovasti, niin minun vauva vaan säikähteli ja alkoi kanssa itkemään..

Ja en tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta en vaan pysty jättämään lastani jonkun hoidettavaksi, varsinkin jonkun muun kuin isän. Ilman minua on ollut vain isän kanssa vaunulenkillä. En pysty nauttimaan "omasta ajastani" ilman lastani..

tosi tosi harva vauva viihtyy sitterissä yli 30min kerrallaan. Semmoista se on, ja se tuntuu välillä rankalta mutta helpottaa ajan kanssa. Myös on ihan normaalia tuo että vauva säikkyy ääniä ja toisia lapsia, mutta ei sekään kestä loputtoman kauaa. Kunhan vauva lähtee liikkeelle moni asia helpottuu. Miten olisi joku vauvamuskari? Monet vauvat viihtyvät sellaisissa, ja saisit siellä seuraa.



Jos et pysty olemaan ilman vauvaa, sinun pitää keksiä keinot millä viihdyt vauvan kanssa. Kantoliina voi olla se yksi, toinen voi olla vaikka av, kolmas voi olla vaikka naistenlehdet joita lueskelet vauva sylissä. Tai alat keksiä uusia reseptejä pikkuleipiin ja hääräät niitä sen pienen hetken kun saat tehdä kädet vapaana asioita. Tai joku ihan muu.



Toisaalta suosittelen rohkeasti jättämään vauvaa isälleen tai jollekin sukulaiselle, vaikka vain pieniksi hetkiksi. Ainakin jos tuntuu kovasti ylivoimaiselta vauvan kanssa oleminen jonain hetkenä.



Kohta se muksu on jo iso, ja mietit taaksepäin että hurahtihan se aika!



3

kun jaksat kommentoida mun viestejä:)



Muskari kuullostaa kivalta. Olen jo sitä miettinyt. Myös vauvauinti kiinnostaisi, mutta odotan vielä hetken että vauva kasvaa, ehkä kuukauden tai kaksi. Mutta mikä on av?

Meidän vauva (nyt 6 kk) alkoi viihtyä sellaisen hassun lelutelineen alla jo reilun 2 kk:n ikäisenä, siis toisin sanoen viltillä lattialla ja leluteline siinä päällä (sellaisia riippuvia esineitä, aluksi vaihdoin kovat pehmeisiin mutta kyllä tykkäsi kovasti kovistakin ja 3 kk:n iässä annoin olla alkuperäisten paikalla). Ensin vain katseli ja huitoi niitä, mutta tosi pian alkoi tarttua ja 3,5 kk:n iässä on leikkinyt leluilla ihan kunnolla eli osannut tarttua niihin ja leikkiä niillä (vie suuhun). Aluksi voisit vain yhden esineen ripustaa johonkin sängyn päätyyn ja katsoa, miten siitä pitää. Olet tietenkin itse vieressä ja ihailet kovasti vauvan jokaista yritystä huitaista lelua. :)



Kantoliinan minäkin otin käyttöön tällä nuorimmaisella, ja johtuukohan sitten siitä, että en vielä oikein sitä osaa käyttää mutta vauva viihtyi siinä kehtoasennossa mutta ei enää missään muussa, ja se kehtoasento kävi tukalaksi/ahtaaksi melko pian (3kk). Sain imuroitua ehkä 15 min. tai syötyä tai jotain pientä, ja sitten alkoi huuto. Pian alkoi huuto heti kun vain kantoliinan näkikin (on aika hikoileva vauva, ehkä sekin vaikutti). Pidettiin sitten kesän taukoa, ja nyt olen laittanut kasvot eteenpäin ja vauva viihtyy jopa tunnin. :) Ei siis missään nimessä nuku siinä, mutta pääasia onkin, että vähän aikaa voin esim. imuroida, koska se meillä on hankalinta. Suosittelen totuttelemaan pikkuhiljaa. Varmaan kannattaisi kokeilla ensin jotain käytettyä, uudet on aika hintavia. Itse ostin Hug-a-bub-liinan ja se maksoi 85 euroa, ja on hintaansa nähden jäänyt aika vähälle käytölle... Toisaalta ne muutamat kerrat aluksi, kun vauva viihtyi nukkuen, olivat minulle todella tärkeitä, ja nyt lähdemme matkalle, joten liina tulee sielläkin olemaan hyödyllinen (lentokentällä).



Vielä sanoisin sen, että ei sen "oman ajan" tarvitse olla mitään monen tunnin operaatiota tai edes sellaista, että vauva huomaisi sen. Esim. joskus viikonloppuna, kun vauva nukkuu isän kanssa, niin käyt kavereilla, ostoksilla tai vaan ihan luet sohvalla kirjaa tms. Tai lähdet juoksulenkille, punttisalille tai mistä ikinä pidätkään. Ei omaa aikaa tarvitse väkisin ottaa eikä edes säännöllisesti, mutta tuo väsymys, jota kuvailet, johtuu myös siitä, että et hoida omia tarpeitasi lainkaan. Se ei ole pelkkää univelkaa, vaikka kyllä sitäkin. Sinun pitää päästä joko yksin tai vauvasi kanssa ihmisten ilmoille. Käykää perhekerhoissa tai avoimen päiväkodin vauvatapaamisissa. Tai sitten menette muskariin, vauvajumppaan tai johonkin muuhun harrastukseen, jossa näette muita vauvoja ja äitejä. Oma väsymykseni esikoisen aikana väheni tietysti myös nukkumalla mutta samoihin aikoihin, kun aloitimme muskarin ja vauvauinnin. En minäkään jättäisi noin pientä pitkiksi ajoiksi muiden kuin isän hoidettavaksi, mutta isän ja vauvan suhteelle tekee ihan hyvää, jos menet vaikkapa pari iltaa viikossa tunniksi makkariin lukemaan kirjaa tai katsot rauhassa tv:tä tai otat torkut, ja isä ja vauva puuhailevat keskenään. Olet tavoitettavissa, mutta et ihan pieniin asioihin puuttuisi, jolloin isä saisi myös itsevarmuutta vauvan hoitoon ja sinulle tulisi tunne, että vauva on hyvissä käsissä, jos joskus joudut olemaan pidempään poissa. Näin me toimimme kuopuksen kanssa enkä sitten väsynyt lainkaan samalla tavalla kuin esikoisen kanssa. Maltoin myös jättää nukkuvan vauvan äitini hoiviin, kun kävin kauppareissulla (30-60 minuuttia) pari kertaa kuussa, ja kun kerran vauva olikin herännyt ja jokelteli äitini sylissä tyytyväisenä, niin tulipas hyvä mieli! :)



On ihanaa olla tarpeellinen, mutta jos on se ainoa oikea vauvan hoitaja, saattaa se joskus olla aika raskastakin.

Ihan oikeasti, vaikka sitteri hetkeksi helpottaa oloa, olet sitten kuitenkin jumissa sen sitterin lähellä viihdyttämässä/keinuttamassa/rauhoitelemassa. Jos saat vauvan kantoliinaan tai Manducaan tms. kantoreppuun, niin pääset IHAN ERI TAVALLA liikkumaan! Mulle oli ihan huikea helpotus, kun vastasyntyneen laittoi 3 viikon iässä Manducaan ja pääsi vaikka tekemään voileivän itselleen, ilman että tarvitsi miettiä missä vauva on ja vatkata jotain sitteriä jalalla. :D Kantaessa vauvan maisematkin vaihtuvat vikkelämmin, eikä tylsisty niin nopeasti kuin sitterissä jumittaessa.



Koita myös päästä ihmisten ilmoille, ettei tarvitse vain kökkiä kotona kahdestaan. Mulla lähtisi järki, ellei täällä kotona olisi tuota 10-vuotiasta seurana aina välillä. Mieskin kun on töissä, niin ei siitäkään ole iloa vasta kuin illalla. Nyt alkaa vauvalla jo vähän päivärytmi hahmottua ja tää mamma ottaa kyllä nokan kohti ihan mitä tahansa perhekahvilaa, että pääsee juttelemaan aikuisten kanssa. Ei täällä kotona kestä jumittaa, vaikka olen työelämässä pikkulasten kanssa. Mulla ei riitä aivojen ylläpitoon se, että mietin millainen body tai kestovaippa vauvalle tänään laitetaan tai mitä ruokaa pistän tulille tai montako koneellista pyykkiä pesen ja viikkaan. Huh.

kävin siis ostamassa juustoa, vauvalle sukat ja itselleni kasvovettä. Ihan tein tikusta asiaa, että pääsin edes hetkeksi pois kotoa ihan omassa seurassani. Kukaan ei puoleentoista tuntiin roikkunut hihassa, tarvinnut minua johonkin, eikä minun tarvinnut olla skarppina kyttäämässä pysyvätkö kaikki hengissä... :D

Mutta millä ihmeellä perustelet tuon " yritän kuitenkin kantaa vauvaa mahd. vähän"???

Pienellä vauvalle ei sen parempaa paikkaa ole kuin syli ja juuri sitä varten sulle tuota kantoliinaa tarjotaan kokeilemisen arvoisena. Sitteri ei korvaa syliä, eli eikun vauva syliin, kantovälineeseen tai ilman. Tuon ikäinen kun ei vielä edes välttämättä tunnista olevansa äidistään erillinen "osa".

Komppaisin tätä! Se, että yrität kantaa (eli ilmeisesti pitää sylissä) mahdollisimman vähän, ei välttämättä auta siihen, että lapsi viihtyisi pitkiä aikoja kaukana sylistäsi. Päinvastoin, voi olla että vauva repii entistä helpommin itkupotkuherneraivarit siellä sitterissä, koska haluaisi lähellesi.

jos asenne on tuo, nin varmasti vaatii.

nyt vaan tekemään hommat ja turhat pelleilyt pois.



1 vauvan kanssa ehtii siivoamaan useammankin talouden.

Meidän vauva (nyt 6 kk) alkoi viihtyä sellaisen hassun lelutelineen alla jo reilun 2 kk:n ikäisenä, siis toisin sanoen viltillä lattialla ja leluteline siinä päällä (sellaisia riippuvia esineitä, aluksi vaihdoin kovat pehmeisiin mutta kyllä tykkäsi kovasti kovistakin ja 3 kk:n iässä annoin olla alkuperäisten paikalla). Ensin vain katseli ja huitoi niitä, mutta tosi pian alkoi tarttua ja 3,5 kk:n iässä on leikkinyt leluilla ihan kunnolla eli osannut tarttua niihin ja leikkiä niillä (vie suuhun). Aluksi voisit vain yhden esineen ripustaa johonkin sängyn päätyyn ja katsoa, miten siitä pitää. Olet tietenkin itse vieressä ja ihailet kovasti vauvan jokaista yritystä huitaista lelua. :)

Ja ai että oli taivaallista kun normaalisti sylissä kitisevä vauva yhtäkkiä malttoikin olla yksin lattialla parhaimmillaan tunninkin!

Mutta millä ihmeellä perustelet tuon " yritän kuitenkin kantaa vauvaa mahd. vähän"??? Pienellä vauvalle ei sen parempaa paikkaa ole kuin syli ja juuri sitä varten sulle tuota kantoliinaa tarjotaan kokeilemisen arvoisena. Sitteri ei korvaa syliä, eli eikun vauva syliin, kantovälineeseen tai ilman. Tuon ikäinen kun ei vielä edes välttämättä tunnista olevansa äidistään erillinen "osa".

Komppaisin tätä! Se, että yrität kantaa (eli ilmeisesti pitää sylissä) mahdollisimman vähän, ei välttämättä auta siihen, että lapsi viihtyisi pitkiä aikoja kaukana sylistäsi. Päinvastoin, voi olla että vauva repii entistä helpommin itkupotkuherneraivarit siellä sitterissä, koska haluaisi lähellesi.

Meillä vauva, nyt 7 kk, on ollut aina aikamoinen kainaloeläin, vaikka on onneksi myös lattialla viihtynyt. Varsinkin päikkäreille nukahtaminen on ollut vaikeaa. Otimme jo alusta asti kantoliian käyttöön, se on ollut ihan ehdoton! Meilläkin oli aluksi jonkun mainitsema hug-a-bub, mutta sitten jossain vaiheessa vauva ei siinä viihtynyt. Hankimme sitten kozy carrierin neliöliinan, ja vauva suorastaan rakastaa sitä - nytkin nukkuu muuten siinä...

Itse olen huomannut senkin, että jos olemme vaikka päivän liikenteessä ja vauva on rattaissa eikä niin paljon sylissä, tulee minulle hirveä läheisyyden kaipuu. Oikein sellainen pakottava olo sylissä! Ja jos minulle äitinä tulee tällainen olo, voin vain kuvitella mitä se on tuollainen pikkuisella.

Eli vaikka se välillä riipalta tuntuukin, pidä sitä vauvaa siellä sylissä! Kantoliina helpottaa siinä ihan hirveästi, vaikka tietenkin jos vauva ei ole tottunut liinaan, hän ei siellä välttämättä heti viihdy.

Muutenkin ap:lle tsemppiä, tiedän tuon tunteen! Meilläkin oli juuri 3 kk iässä varsinkin iltaisin mahtavat rintaraivarit, välillä kuljeskelin iltaisin tunninkin rinnat paljaana vauva sylissä että josko olisi suostunut ottamaan. Välillä mietin että onko tässä mitään järkeä, mutta pelkäsin että imetys loppuu siihen jos luovutan ja annan vain pulloa. Se kyllä riipaisi äidin sydäntä, että rinta ei kelvannut! Pahinta aikaa meillä kesti ehkä kuukauden, sitten alkoi hiljalleen helpottaa. Joten kyllä se teilläkin, ihan varmasti!

Meidän vauva (nyt 6 kk) alkoi viihtyä sellaisen hassun lelutelineen alla jo reilun 2 kk:n ikäisenä, siis toisin sanoen viltillä lattialla ja leluteline siinä päällä (sellaisia riippuvia esineitä, aluksi vaihdoin kovat pehmeisiin mutta kyllä tykkäsi kovasti kovistakin ja 3 kk:n iässä annoin olla alkuperäisten paikalla). Ensin vain katseli ja huitoi niitä, mutta tosi pian alkoi tarttua ja 3,5 kk:n iässä on leikkinyt leluilla ihan kunnolla eli osannut tarttua niihin ja leikkiä niillä (vie suuhun). Aluksi voisit vain yhden esineen ripustaa johonkin sängyn päätyyn ja katsoa, miten siitä pitää. Olet tietenkin itse vieressä ja ihailet kovasti vauvan jokaista yritystä huitaista lelua. :)

Kantoliinan minäkin otin käyttöön tällä nuorimmaisella, ja johtuukohan sitten siitä, että en vielä oikein sitä osaa käyttää mutta vauva viihtyi siinä kehtoasennossa mutta ei enää missään muussa, ja se kehtoasento kävi tukalaksi/ahtaaksi melko pian (3kk). Sain imuroitua ehkä 15 min. tai syötyä tai jotain pientä, ja sitten alkoi huuto. Pian alkoi huuto heti kun vain kantoliinan näkikin (on aika hikoileva vauva, ehkä sekin vaikutti). Pidettiin sitten kesän taukoa, ja nyt olen laittanut kasvot eteenpäin ja vauva viihtyy jopa tunnin. :) Ei siis missään nimessä nuku siinä, mutta pääasia onkin, että vähän aikaa voin esim. imuroida, koska se meillä on hankalinta. Suosittelen totuttelemaan pikkuhiljaa. Varmaan kannattaisi kokeilla ensin jotain käytettyä, uudet on aika hintavia. Itse ostin Hug-a-bub-liinan ja se maksoi 85 euroa, ja on hintaansa nähden jäänyt aika vähälle käytölle... Toisaalta ne muutamat kerrat aluksi, kun vauva viihtyi nukkuen, olivat minulle todella tärkeitä, ja nyt lähdemme matkalle, joten liina tulee sielläkin olemaan hyödyllinen (lentokentällä).

Vielä sanoisin sen, että ei sen "oman ajan" tarvitse olla mitään monen tunnin operaatiota tai edes sellaista, että vauva huomaisi sen. Esim. joskus viikonloppuna, kun vauva nukkuu isän kanssa, niin käyt kavereilla, ostoksilla tai vaan ihan luet sohvalla kirjaa tms. Tai lähdet juoksulenkille, punttisalille tai mistä ikinä pidätkään. Ei omaa aikaa tarvitse väkisin ottaa eikä edes säännöllisesti, mutta tuo väsymys, jota kuvailet, johtuu myös siitä, että et hoida omia tarpeitasi lainkaan. Se ei ole pelkkää univelkaa, vaikka kyllä sitäkin. Sinun pitää päästä joko yksin tai vauvasi kanssa ihmisten ilmoille. Käykää perhekerhoissa tai avoimen päiväkodin vauvatapaamisissa. Tai sitten menette muskariin, vauvajumppaan tai johonkin muuhun harrastukseen, jossa näette muita vauvoja ja äitejä. Oma väsymykseni esikoisen aikana väheni tietysti myös nukkumalla mutta samoihin aikoihin, kun aloitimme muskarin ja vauvauinnin. En minäkään jättäisi noin pientä pitkiksi ajoiksi muiden kuin isän hoidettavaksi, mutta isän ja vauvan suhteelle tekee ihan hyvää, jos menet vaikkapa pari iltaa viikossa tunniksi makkariin lukemaan kirjaa tai katsot rauhassa tv:tä tai otat torkut, ja isä ja vauva puuhailevat keskenään. Olet tavoitettavissa, mutta et ihan pieniin asioihin puuttuisi, jolloin isä saisi myös itsevarmuutta vauvan hoitoon ja sinulle tulisi tunne, että vauva on hyvissä käsissä, jos joskus joudut olemaan pidempään poissa. Näin me toimimme kuopuksen kanssa enkä sitten väsynyt lainkaan samalla tavalla kuin esikoisen kanssa. Maltoin myös jättää nukkuvan vauvan äitini hoiviin, kun kävin kauppareissulla (30-60 minuuttia) pari kertaa kuussa, ja kun kerran vauva olikin herännyt ja jokelteli äitini sylissä tyytyväisenä, niin tulipas hyvä mieli! :)

On ihanaa olla tarpeellinen, mutta jos on se ainoa oikea vauvan hoitaja, saattaa se joskus olla aika raskastakin.

Täysin ulkopuolisena luen tätä ketjua, mutta esikoisen syntymää odottaessani olen myös jo hieman miettinyt kuinka toimia sitten jos/kun tuo väsymys iskee. Sait ainakin tähän tulevaan mammaan kamalasti lisää itseluottamusta ja rauhaa!