Miten pärjäisit, jos joutuisit 770 metrin syvyyteen loukkuun

Helvetti on varmaan samanlainen ja siellä on sinne joutunut ikuisesti.

Tilaa on monen kerroksen käytävät ja useita luolia. Myös vesiallas raivattu katepillarilla, joka siis heillä käytössä. Lukemista ja muuta tavaraa toimitetaan putken kautta. Yhteydenpitoa sukulaisiin ja pelastajiin, psykologiin ja lääkäriin pidetään. Jos oikein meinaa paniikki tulla, niin saa rauhoittavan pillerin.



Ajattele se nainen itävallassa oli kellarissa näkemättä päivänvaloa ja isä kävi säännöllisesti raiskaamassa ja sai siellä lapsiakin. Oli siellä peräti 24 vuotta. Ei tiennyt pääsekö ikinä pois. Sitä en olisi kestänyt.

en kestäisi. En matkusta oikeastaan julkisillakaan, koska joudun paniikkiin. Ei kiitos. En selviäisi tavallisessakaan BB-talossa.

Eikö sinne voisi pumpata viileämpää ilmaa, että lämpötila laskisi. Onhan sinne jonkinnäköinen yhteys, kun heille saadaan lähetettyä ruokaa ja vettäkin, jonkun putken kautta.

Ihan kamala ajatella. Eihän sitä toivoisi että siellä olisi kukaan, mutta toisaalta jos siellä jonkun on oltava niin parempi että heitä on siellä sitten useampia, ettei kukaan joudu olemaan täysin yksin tossa tilanteessa. Se olisi ehkä maanpäällisistä helveteistä pahin.

mutta tämä tapaus on jotenkin sellainen, mikä koskettaa.



Iltalehtien otsikko "Kaivosmiehille kerrottiin totuus" pisti itkettämään..

joka on ahtaanpaikankammoinen. Sellaiset on jo tuosta porukasta karsiutuneet. Tämä on nimittäin heidän jokapäiväinen työpaikkansa. Tosin en haluaisi minäkään joutua jumiin työpaikalleni useiksi kuukausiksi. Eli koti-ikävä voi lähinnä ekaksi tulla.

Eikö sinne voisi pumpata viileämpää ilmaa, että lämpötila laskisi. Onhan sinne jonkinnäköinen yhteys, kun heille saadaan lähetettyä ruokaa ja vettäkin, jonkun putken kautta. Ihan kamala ajatella. Eihän sitä toivoisi että siellä olisi kukaan, mutta toisaalta jos siellä jonkun on oltava niin parempi että heitä on siellä sitten useampia, ettei kukaan joudu olemaan täysin yksin tossa tilanteessa. Se olisi ehkä maanpäällisistä helveteistä pahin.

Se olisi vaaranpaikka kaikille muillekin. Ehkä itse olisin mieluummin yksin tai jonkun toisen kanssa siellä kuin yli kolmenkymmenen (siis jos tiedän apua olevan tulossa), ovatko edes hirveän läheisiä toisilleen, vai melkein tuntemattomia..

Eikö sinne voisi pumpata viileämpää ilmaa, että lämpötila laskisi. Onhan sinne jonkinnäköinen yhteys, kun heille saadaan lähetettyä ruokaa ja vettäkin, jonkun putken kautta. Ihan kamala ajatella. Eihän sitä toivoisi että siellä olisi kukaan, mutta toisaalta jos siellä jonkun on oltava niin parempi että heitä on siellä sitten useampia, ettei kukaan joudu olemaan täysin yksin tossa tilanteessa. Se olisi ehkä maanpäällisistä helveteistä pahin.

Se olisi vaaranpaikka kaikille muillekin. Ehkä itse olisin mieluummin yksin tai jonkun toisen kanssa siellä kuin yli kolmenkymmenen (siis jos tiedän apua olevan tulossa), ovatko edes hirveän läheisiä toisilleen, vai melkein tuntemattomia..

Eikähän sitäkään tiedä, vaikka olisi vaan kaksistaan jonkun hyvänkin kaverin kanssa tollaisessa tilanteessa, etteikö jompikumpi tai kumpikin sekoaisi.

Mutta toi on totta, että jos 30 on maan alla ja yksi heistä sekoaa, niin joukkohysteria voi tehdä sitten todella pahaa jälkeä, kun muutenkin on huonot olosuhteet.

Toivottavasti pärjäävät ja tulevat elävinä takaisin. Sekä mahdollisimman hyvissä ruumiin- ja sielunvoimissa.

ja ei kyynisiä kommentteja tähän kiitos. Olen tosissani.

Kestän huonosti tuollaisia tilanteita.

ja ei kyynisiä kommentteja tähän kiitos. Olen tosissani.

toivoa heille hyvää ja lähettää positiivisia ajatuksia.

saa vaikka sairaskohtauksen ja kuolee. elä siellä sitten mätänevän ruumiin vieressä.



tai vaikka joku sairastuu ja kituu kuoliaaksi.... minä ainakin siinä tilanteessa pyytäisin vieruskavereitani kolkkaamaan minut kuoliaaksi ja päästämään tuskista.



entä jos ne jouluun saakka on siellä-->uloste ja virtsa....

meistä suurin osa kestäisi sen. Pakko kun on ja kyllä se elämänhalu on sen verran kova. Toki varmaan psyykkisiä oireita tulis yms., mutta kyllä se halu selvitä on kovin tuossa tilanteessa.

meistä suurin osa kestäisi sen. Pakko kun on ja kyllä se elämänhalu on sen verran kova. Toki varmaan psyykkisiä oireita tulis yms., mutta kyllä se halu selvitä on kovin tuossa tilanteessa.

Kuka teistä on kokenut äärimmäisiä tilanteita? Vakava sairaus, onnettomuus, jossa henki on uhattuna? Tai pitkäkestoinen sairaus, joka estää normaalin elämän?



Sellainen opettaa kestämään ja ajattelemaan sitä hetkeä kun selviää ja kaikki on ohi. Ihminen kestää todella paljon kun on pakko! Muistakaa leffa Elossa joka perustui tositapahtumiin. Selviytyäkseen hengissä lentokoneen pudottua Andeille, heidän piti lopulta alkaa syömään kuolleita matkustajatovereitaan.



Mun mielestä sellanen ihan pienikin asia jota ajattelisi esim. vaikka että jonain päivänä haluan vielä matkustaa Jenkkeihin tai opetella tanssimaan, rakastua jne. Nämä unelmat ovat niitä asioita joiden takia ihminen haluaa elää.

paljon pahempi kuin maata sairaalasängyssä koko ajan joka päivä vaikka pää täydessä terässä? tuolla sentään saavat liikkua ja jutella ja tehdä monenlaisia asioita isoissa tiloissa.



Ensin ajattelin et ihan hirveetä, luulin et ovat siellä niin etteivät pysty jalkaakaan liikuttamaan, kivenlohkareitten välissä tms. mut enää en ole niin huolissani. On sitä paljon pahempiakin asioita kuin olla yhdessä ja samassa paikassa.



Ahtaassa tilassa en pystyis olla. Tulee paniikkihäiriön kaltainen tila.

ne ovat sortumisen yhteydessä pelänneet kuolevansa niin kyllä tuo vaihtoehto tuntuu kuitenkin varmaan paremmalta, minkä avulla sitten ehkä jaksaa.

Näin äkkiseltään ajalteltuna tuskin pärjäisin kovinkaan hyvin, toisaalta ihminen on yllättävän sitkeä poikkeuksellisissa tilanteissa, joten mistäs sitä koskaan tietää, miten oikeasti reagoisi. Taatusti jättäisi henkisiä arpia aika tavalla joka tapauksessa.



Noilla kaivosmiehillä on nyt se onni, että heidät on löydetty ja heillä on yhteys maan pinnalle; epätoivoisempaa heillä takuulla oli silloin, kun olivat täysin umpiossa siellä ne reilut kaksi viikkoa. Mutta ihmettelisin, ellei heillä olisi tulevaisuudessa minkäänlaisia traumoja tapahtuneesta.