Millaisen NAISEN koti on aina sotkuinen, millaisella on aina siisti asunto?

Sisko 50+ ja minä 40+

Siskolla on kaikki aina nuoltu ja paikallaan. Siivoaa maanisesti - ei kestä epäjärjestystä.



Minä olen vieläkin vähän huithapeli, mutta ryitän

mitää kiireisempää, sen sotkuisempaa.

meillä 6h ja k n 300 neliötä 3 kerroksessa, ei lapsia kotona vapaa-ajan asunto 150 neliötä. ei mitään vaikeuksia pitää paikat järjestyksessa. hyvä organisointikyky auttaa kummasti. Ja siistiä myöskin on. Mutta en kerää mitään ylimääräistä myöskään.

Ai ei sillä ole merkitystä, onko perhettä vai ei? Väittääkö aloittaja ihan tosissaan, että on ihan sama asia siivota 40 neliötä jossa yhden ihmisen sotkut (omat) tai 100 neliötä, jossa on monen ihmisen sotkut + lemmikkien sotkut? 

Ei se ole noin yksinkertaista. Mulla täys sotku. En jaksa 

ja olen niin lytyssä tiettyjen tapahtumien johdosta.

 Ruoan jaksan tehdä ja pestä pyykkiä.

Tiskaaminenkin rasittaa. 

Meillä siivoaa eniten mies, sitten lapset. Jos asuisin yksin, olisi varmasti sotkuisempaa. Syitä on kaksi: 1) atooppinen iho, joka ei kärsi pölystä mutta kärsii kyllä rätin kanssa heilumisesta ja 2) hyvin kiireinen työ (teen töitä kotona). 

Parisuhteessa olevalla  on siistiä, kun mies siivoaa.

A clean home is a sign of a wasted life.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 16:28"]

A clean home is a sign of a wasted life.

[/quote]

Niinhän sitä voisi äkkiseltään luulla. Säästän aikaa laittamalla tavaran suoraan paikoilleen (ei mene aikaa sekä johonkin pudottamiseen että noukkimiseen) Löydän tarvittavat kamat heti enkä ens viikolla. 

Siivoaminen käy myös nopsaan kun ei tarvitse ensin keräillä ja järkätä ja kiireisinä aikoina voi olla vaikka siivoamatta, kamalin sotku silloinkin on hiekan murut ulkoeteisessä ja villakoirat nurkissa ja pölyverho tv-tasolla (voi apua hei!! :D ).

Niin että miten sitä aikaa kukakin säästää.. 

(Mä en siis nuohoa nurkissa siivoamassa maanisesti, olen vain dumpannut ylimääräiset kamat roskiin tai myynyt ja lopuille on omat paikat)

Siisti koti on hukkaan heitetyn elämän merkki!

Kummassakin tapauksessa on jotain huonosti. Epäsiisteyttä tuskin tarvitsee tarkemmin selittää. Ylisiisti yrittää korvata ympäristön siisteydellä ja järjestyksellä oman päänsä 'sekaisuutta'.

Musta sotkuinen koti on jossain määrin elämänhallinnan puutetta. Meillä on miehen kanssa molemmilla vaativa työ ja työaika on joskus epäsäännöllistä (päivystykset). Lapsia on 2, koira ja kissa ja iso talo. Meillä lapset ja aikuiset vievät likaiset pyykkinsä pyykkikoriin, astiat laitetaan ruuan jälkeen astianpesukoneeseen, joka ilta laitetaan tavarat paikoilleen ja pyyhitään mm. tasot. Siihen menee 15min aikaa! Toki lastenhuoneissa on keskeneräisiä askarteluja jne. mutta niitä varten on isot lipastot ja kaapit, mihin leikit korjataan iltaisin. Kun tulen töistä kotiin niin laitan ruuan ja samalla pyykkiä jne. Ruuan jälkeen on aikaa kuskata harrastuksiin tai käydä itse lenkillä. Joka toinen ilta minä tai mies imuroi, siihen menee 20min. Ok, siivoja käy kerran viikossa ja kuuraa vessat, peilit jne. Mutta meidän koti on aina siisti! Iltaisin jää silti aikaa katsoa tarpeeksi telkkua, tavata kavereita jne. Kun tavaraa ei ole liikaa ja kaikille tavaroille on järkevä paikka ei siistin kodin ylläpito paljoa vaivaa vaadi!

Minä nautin siitä, kun kaikille tavaroille on paikkansa. Säästän aikaa, kun ei tarvitse etsiä tavaroita töihin lähtiessä eikä järjestellä kamalasti siivotessa. Yksi edellytys tälle on kyllä se, että asunnossa on riittävästi säilytystilaa. Kovin ahdas koti on hankalampi pitää järjestyksessä, kokemusta on myös siitä.

Myös aistini toimivat niin, että en viihdy, jos ympärilläni vilisee visuaalisia ärsykkeitä: mieleni lepää selkeässä näkymässä, ja siihen eivät kuuluu likaiset astiat pöydillä tai pyykit lattioilla. En myöskään keräile koriste-esineitä vaan pidän kaikin puolin selkeistä linjoista. Ehkä olen osin totuttanutkin itseni tilanteeseen, sillä meillä oli kodissa kissoja useiden vuosien ajan, enkä jaksanut korjailla pudonneita/rikkoutuneita esineitä niiden perässä, vaan vähitellen tavaran määrä vuosien mittaan väheni. Opin nauttimaan siitä itsekin ja samalla siivous helpottui.

Vielä yksi syy siisteysinnolle on astmani, eli mitä vähemmän sälää ja tavaraa, sitä helpompaa pölynhallinta ja siivous. En ole mielestäni neuroottinen, mutta voin jopa sanoa pitäväni siivouksesta. Nautin siitä, kun koti tulee puhtaaksi ja siisiksi. Ehkä siinä on jotain epänormaalia :)

Organisointikykyisellä ja energisellä ihmisellä pysyy koti kunnossa, jos hän näin haluaa. Itse olen ratkaissut, laiska kun olen, tai siis minimoinut siivouksen tarpeen järjestämällä asunnon helpposiivoukselliseksi.

Minä olen sotkuinen. Minua ei häiritse sotku kovin paljoa, kestän sitä ihan hyvin. Niinpä teen yleensä mieluummin jotain muuta kuin siivoan. Työ on minulle tärkeää (olen tohtori), ja vapaa-ajalla rakastan esim.lukemista. Menen mieluummin sohvalle kirjan kanssa kuin siivoamaan. 

Minusta elämäni on hyvää, enkä usko sotkuisuuteni kertovan minusta mitään huolestuttavaa. Minulle on ihan sama jos joku muu niin ajattelee.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2010 klo 13:21"]

itsensä kansa tasapainossa olevalla ihmisellä voi koti ollakin pikkuisen hujan hajan, mutta sellaisella jolla on itsellän vaikeaa on koti kun leikkaussali. Meillä on valitettavasti enemmän tuota leikkaussali -mallia:( Mutta terapiassa käyn, toivottavsti helpottaa ajanmyötä

[/quote]

Allekirjoitan tämän! Silloin kun itsellä oli henkisesti vaikeaa aikaa ja parisuhteessakin meni huonosti, jotenkin koitin kompensoida sitä siivoamalla ja ihmeelllisellä pikkutarkkuudella kotiaskareissa. Lisäksi tunsin jatkuvasti huonoa omatuntoa tekemättömistä askareista. Nyt kun asun yksin ja elämä on mallillaan, perussiisteys ja puhtaus riittää. Arki on kiireistä ja ihanaa, siivous ei ole ensimmäisenä mielessä. Sekaista voi siis olla mutta ei likaista. En stressaa haravoinnista tai saunan pesusta, kyllä ne joku päivä tulee pestyä vaikkei murehtisi etukäteen :)