Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten mä onnistun aina olemaan ulkopuolinen?
24.08.2010 |
Lapsena pihapiirissä oli muita samanikäisiä, mutta vuotta vanhempi siskoni piti huolen siitä ettei minua hyväksytty mukaan. Kouluun kun menin, olimme muuttaneet juuri ja muut tunsivat toisensa. Yläasteella olin muuten vaan kummallinen, lukiossa vieraspaikkakuntalainen. Ja tätä rataa.
Nyt asumme alueella, jossa on jonkin verran muitakin perheitä.Kateellisena katselen, kuinka vauvaikäisten äidit lenkkeilevät yhdessä ja toisten äitien lapset kyläilevät toistensa luona. Taas olen ulkopaikkakuntalaisena muiden joukossa, ja pihapiirissä on yksi perhe jossa on samanikäisiä lapsia kuin mulla (3, 5). Sen perheen lapset on aina vain keskenään ulkona, ja toisaalta juuri sen perheen äiti on ehkä taloyhtiön epäsosiaalisin joten ei onnistu tutustuminen häneenkään.
Kommentit (2)
Siitä ei pääse eteenpäin kuin tutustumalla muihin aktiivisesti ja tekemällä aloitteita. Ne ystävät eivät välttämättä löydy pihapiiristä, mutta heitä voi löytyä puistosta, kerhosta, netistä tai vaikka bussipysäkiltä (yhden ystäväni olen tavannut bussia odottaessa :)).
Tunnen yhä itseäni ulkopuoliseksi toisinaan, vaikka ystäviä on. Silloin kun se häiritsee, pitää vain itse hakea aktiivisesti uutta tai vanhaa seuraa itselleen ja pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Siitä ei pääse eteenpäin kuin tutustumalla muihin aktiivisesti ja tekemällä aloitteita. Ne ystävät eivät välttämättä löydy pihapiiristä, mutta heitä voi löytyä puistosta, kerhosta, netistä tai vaikka bussipysäkiltä (yhden ystäväni olen tavannut bussia odottaessa :)).
Tunnen yhä itseäni ulkopuoliseksi toisinaan, vaikka ystäviä on. Silloin kun se häiritsee, pitää vain itse hakea aktiivisesti uutta tai vanhaa seuraa itselleen ja pitää yhteyttä.