Lue keskustelun säännöt.
Voinko koskaan unohtaa?
22.08.2010 |
Tämä on ihan kamalaa, mutta pakko purkaa tänne...
Olen naimisissa oleva nainen ja lapsiakin on. Olen hyvin kiintynyt aviomieheeni ja hän on hyvä aviomies -itse asiassa uskoisin, että parempi kuin moni muu. Kuitenkin ajattelen koko ajan toista. Itse asiassa olen ollut ihastunut tähän toiseen jo kauemmin kuin olen tuntenut nykyisen mieheni ja uskon, että ihastus oli molemminpuolista, mutta silloin en uskaltanut suutani aukaista ja kohtalo ajoi meidät erillemme. Välillämme ei ole koskaan mitään tapahtunut, joten kyse on ollut pelkästä ihastuksesta. Oikeastaan kyse on siitä, että tunnen/tunsin olevani hänen kanssaan aivan samalla aaltopituudella.
Nyt olemme molemmat tahoillamme naimisissa ja meillä on omat perheemme, mutta en saa häntä mielestäni. Välillä hän tulee uniini ja jos joskus satun vahingossa hänet näkemään, vanhat tunteet putkahtavat pintaan ja menen pois tolaltani.
Mitään ei ole enää tehtävissä, se on uskottava, koska en halua, että perheemme rikkoutuisivat ja lapsemme kärsisivät, mutta joudunko elämään tämän kanssa loppuikäni? Tämän kaipuun, jota on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Helppoa on sanoa, että unohda! Olen yrittänyt 10 vuotta unohtaa, mutta ei onnistu. Jos unohdan, niin ainakin unet muistuttavat silloin tällöin. Uskon, että hän olisi ollut elämäni rakkaus, mutta menetin hänet, koska en uskaltanut avata suutani... Onko muilla tällaista vai olenko ainut, jota kalvaa vanha kaipuu... ?
Kommentit (5)
ihastus. olemma tunteneet 10 vuotta ja aina on ollut jotain kummallista kemiaa. no, ex mieheni aikana (kun suhde oli jo puhki puitu) petin miestäni tämän herran kanssa ja mneillä oli jonkinlainen salasuhde hetken aikaa, mutta tiesimme molemmat että koskaan meidän yhteiselosta ei tulisi mitään. nykyään kun näen hänet niin olen sen päivän "tulisilla hiilillä". ja muistan vieläkin yksityiskohtia meidän suhteesta. ja mietin samalla mitä sitten jos oltais vaan kokeiltu. mutta tiedän silti että en hänen matkaansa lähtisi enään ja olen enemmän ihastunut ihastumiseen kun siihen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yli 20 vuotta aikaa, ja silti haikailen tätä yhtä miestä. Järkyttävää.
En vain unohda. Jokin pieni asia, esim joku biisi tai tuoksu, saa taas muistoja tulvimaan mieleeni. Ja taas olen aivan poissa tolaltani.
Netti on siitä pirullinen, että netistä löytää kenet vaan, nimen, osoitteen, kuvan....
Naiset rakastuvat ja elävät tunteella.
Miehenä on helpompi.
joo biisit ja hajut tuo mieleen ihan jokasen yksityiskohdan... jsa sitten se pirulainen vielä flirttailee ja jää juttelemaan ja enhän mä voi vaan pois kävellä....molémmat kyllä eletään parisuhteessa ja mulla lapsi eikä enää todellisessa elämässä tulisi tehtyä syrjähyppyjä...mutta tämä on sellainen "ihonalainen" ja ei kyllä tuhoa meidän parisuhdetta ja piste
Tosiasia on kuitenkin se, että et ole (enkä minäkään tahollani) koskaan elänyt arkea tuon miehen kanssa. Olet enemmänkin ihastunut mielessäsi elättelemääsi ihannekuvaan, ja ehkä siihen ihastuksen tunteeseen. Mahdollisesti yhteinen elämänne ei olisi toiminut ollenkaan ja aivan varmasti tässä vaiheessa, 10 vuoden jälkeen, olisit ihan yhtä lailla monesti tympääntynyt ja kyllästynytkin tuohon mieheen, jos olisitte yhdessä. Ehkä miettisit tämänhetkistä aviomiestäsi samoin tuntein.
Kannattaisi lopettaa päiväunissa eläminen ja keskittyä perheeseesi. On aika varmaa, että murehdit vielä jälkikäteen, ellet nyt tajua antaa miehellesi sitä arvoa joka hänelle kuuluu. Tuo toinen mies on pelkkää haihattelua.