Mistä puhtia taaperon kanssa elämiseen...?
Joku vaihe, epäilemättä. Mut tuntuu, että mä olen välillä ihan rikki ja poikki tuon kanssa.
Meillä kaksi muutakin lasta (ei kyllä auta asiaa), eikä noista kumpikaan ole ollut niin äidin perään kuin tää kuopus.
Likipitäen koko valveillaoloaikansa joko roikkuu puntissa tai sit haluis leikkiä isompien sisarusten pikkulegoilla tms. jotka nyt ei tosiaan ole vajaa 1,5v:n leluja (omat lelut ei tietenkään vois vähempää kiinnostaa). Ja sit kiukutellaan ja kiljutaan kun ei saa tehdä mitään kivaa. Syliin haluis koko ajan, mutta sylissä ei viihdy. Rimpuilee, kiemurtelee, venkoilee. Lattialle kun laskee, niin huutaa kahta kauheammin, kun tahtookin syliin. Mitään en sais tehdä, enkä mihinkään mennä. Tyttö vaan kiljuu. Tyytyväinen tuntuu olevan vain silloin kun saa möyrytä ja mönkiä päällä joko sängyllä tai sohvalla. Mut ku se sattuu. Milloin on varpaat kylkiluiden välissä, milloin potkaisee vahingossa leukaan. Sit tulee vaikka halimaan tutti suussa ja pasauttaa tuttinsa täysiä silmäkulmaan. Silmät, suun, nenän, korvat tutkis uudestaan ja uudestaan ja tunkee pieniä sormiaan sit niihin tai muuten vaan repii ja kiskoo naamaa tai vaatteita. "Hyökkii päälle" ja hyppii päällä ja edelleen se sattuu! Mutta tenavalla on kivaa. Kiellän, ohjaan, neuvon, uudestaan ja uudestaan. Vaikka mieluiten välillä pakenisin vaikka ovesta pihalle ja jättäisin ipanan kirkumaan keskenään... ARGH!
Ihan sama ku suossa tarpois. Koittaa vaan päivästä toiseen tehdä jotain, mutta mitään ei tapahdu. Onneks se nukkuu sentään päikkärit, vaikka tämäkin aika pitäs kai sit käyttää tehokkaasti joko niihin lukemattomiin hommiin, joista ei tuu tuon kuopuksen kanssa yhtään mitään tai muiden lasten kanssa touhuamiseen... BLÄÄÄÄÄH...
Kommentit (3)
Kyllähän ton ikäinen osaa jo nauttia ulkonaolosta.
Sisällä ei yksin leikkiminen vielä onnistu, sen varmaan tiedätkin.
ja eikö tuon ikäiselle voi jo alkaa opettaa että:ai ai sattuu, jos hän on kovakouranen?
ethän sä voi antaa sen sun päällä mellastaa!
Energiaa kuluttamaan ulos suurimmaksi osaksi päivää! Nyt kuin ei vielä ole loskakelejä!
ja kesällä oli ihan samanlaista. Kesti muutaman viikon ja syynä oli hampaiden tulo. Ja siihen perään heti vauvarokko. Oli hirmu kiukkuinen koko ajan, jos en keksinyt jotain viihdykettä tai pitänyt sylissä. Ja sylissäkin rimpuili.
Sitten yhtenäpäivänä vaan loppui ja tyttö on taas helpompi tapaus :) kyllä huomasi eron.
Tuon muutaman viikon ajan olin kyllä aivan poikki kun tyttö oli jatkuvasti tyytymätön ja minun kimpussa.
Valitettavasti en osaa auttaa, mutta jos yhtään helpottaa, niin itselläni on aivan samanlaista. Vaikka meillä ei ole kuin tämä yksi lapsi, niin kyllä käy rankaksi. Lapsi oli jo vauvana melkoisen vaativa(ei nukkunut, reagoi kaikkeen kuin avaruusraketti - voimalla ja kovaa) ja kaikki minulle kilvan vakuuttivat, että elämä kyllä helpottuu. Mutta ei siis ainakaan vielä...Edelleenkään vuoden iässä neiti ei paljon nuku, ja koko ajan pitäisi olla sylissä nimenomaan kannettavana. Ääntä riittää kellon ympäri tasaiseen tahtiin.
Voimia sinulle!!!