Ongelma uusperheessä

Auttakaa asunnon etsimisessä. Aikuinenhan se on.

Kyllä kotonakin voi asua, mutta yhteiselon on toimittava.

Miksi aina naisen täytyy mennä ja rikkoa kaikki? En ymmärrä sitä, että nainen saa määrätä kotona kaikkien asiat ja jos ei totella, niin muutto pois.



Jos olisin miehesi, lähtisin minäkin.

ja ehkä vähän kadutkin. Meillä tuo 18v. on minun poikani. Miehen kanssa olemme olleet yhdessä 17v. ja hän on pojalleni isä.



Aloin jo viime keväänä puhumaan pojalleni, että voisit alkaa katselemaan omaa asuntoa ja miettimään itsenäistymistä. Minä en jaksa valvoa, kuunnella ja katsella hänen ilta-/yömenojaan ja juhlimista. Nukkumisiaan iltapäivään ja vetelehtimisiä. Poika käy toki koulua. Meillä on kotona nämä säännöt ja tyyli, se pätee myös aikuisiin lapsiin.



Totta on että opintoraha olisi tosi niukka, jos asuisi kotona. Nyt kun pääsi omaan vuokrakämppään saa enemmän.

Mun mielestä sulla on ollut oikeus poikaa ojentaa, koska yhdessä asutte ja kotona on kaikilla sääntönsä. Vaikka olisi kuinka omahuone, niin silti sitä pitää välillä siivota. Meillä likka väitti että ei tartte siivota, se on hänen huone. Mä sanoin että tää on meidän omaisuutta ja sitä ei tuhota, en mä halua mitään elukoita lattioille ryömimään.



Pystyttekö mitenkään koko konkkaronkka istumaan saman pöydän ääreen ja keskustelemaan? niin että paikalla on poika, hänen äitinsä, isänsä ja sinä?

Siinä vois yhteisiä pelisääntöjä kimpassa pohtia? Ja jokainen kertoa oman mielipiteensä.

Sanoisin että kaiken a ja o on että molemmat vanhemmat tukevat toisiaan, huolimatta siitä kumman biologisista lapsista on kulloinkin kyse.



Nuoret tietävät kyllä mistä narusta vetaa ja paras keino on hajoittaa yhtenäinen rintama. Jos saa kännettyä vanhemmat eri puolille, se on jo puoli voittoa heille.

ja 5 teiniä tällä hetkellä (+ ykis ekaluokkalainen). Et tehnyt mitään väärin, näin se vaan on. Tiedän just tunteen kun eivät tee muuta ku nukkuu ja pelaa (oma poika 18v), tekisii mieli heittää omaan kämppään asumaan. Älä tuota murehdi, tuon ikäinen asuu usein jo omillaan.

Muuttaminen on joka tapauksessa tuon ikäisillä herkässä. Nuoren elämäntehtävä on ärsyttää vanhempiaan niin paljon että heidät lähes heitetään ulos eli he ajavat itsensä puoliväkisin itsenäistymään. Ei siitä tarvitse kantaa minkäänlaista syyllisyyttä.

Hänellä on ikävä pikku poikaa ja hän kuvittelee, että ajan voisi kääntää kulkemaan taaksepäin. Kun se ei ole mahdollista, hän syyttää täysin luonnollisesta kehityksestä sinua. Koeta takoa järkeä hänen päähänsä - täysi-ikäisen muutto pois kotoa on normaalia, ei kenenkään vika. Silti sitä saa ja voi surra.