*** Lokakuussa 2009 syntyneet ***

Täällä siis 10kk vanha poika ja isoveli 3,5v. Alkutaival oli hankalaa pojan maitoallergian ja refluksitaudin vuoksi, mutta nyt on menty parempaan suuntaan eli näuyttää ikä tekevän tehtävänsä:) Tavallisen maidon kokeilukin pitäisi aloittaa kunhan ensin tästä syysflunssasta selvitään. Tukea vasten kävellään, sohvalle kiivetään ja kovasti höpötellään omalla kielellä. .



Kirjoitelkaahan kuulumisia, olisi mukava tutustua porukkaan!



Aurora ja Pojat 10kk ja 3,5v

Meidän lokakuinen poika on syntynyt Kätilöopistolla 24.10. eli YK:n päivänä. Siksipä ukkoa täällä kutsunkin YK:ksi (Ynselmi Kukurtaja tai Yrjö Kalevi, miten vaan). Liehuvan suomenlipun lisäksi YK:ta oli vastaanottamassa iso liuta ihmisiä, koska sydänäänet olivat heikentyneet. Syyksi selvisi oikea solmu napanuorassa. Solmu ei mitä ilmeisemmin ollut kuitenkaan YK:n ravinnonsaantia haitannut, koska massaa ukolta löytyi 4100g. Pituutta ukolla oli 50 cm.



Nyttemmin YK ei ole mikään jätti. 8 kk neuvolassa pituutta oli alle 68 cm ja painoa 7,9 kg. 9 kk iässä mittasin YK:n itse ja sain pituudeksi 69.5 cm ja 8.5 kg. Sittemmin en ole mittoja ottanut, mutta minusta ukkeli on kasvanut nyt kesällä aika haipakkaa. Elokuun lopulla se sitten selviää, kun YK:lla on ylimääräisen mittaus pituusongelmiensa takia.



Perheeseemme siis kuuluu iskä, äiti, 13v isosisko, 10v isoveli ja siis YK itse, nyt viikkoa vaille 10 kk.



Aluksi YK oli sellainen rauhallinen möllöttelijä ja ajattelin tyytyväisenä, että hyvä kun yksi sellainenkin meille tuli, mutta nyttemmin siitä on muodostunut varsinainen puuha-puuha ja sählä. Ukkeli kävelläköpöttelee jo ihan sujuvasti (ainakin paljain jaloin), toisinaan tosin vielä konttaakin, mutta aina vain vähenevässä määrin. Pari päivää sitten huomasimme, että YK osaa nousta seisomaan jo ilman tukea keskilattialta ja jatkaa siitä matkaa. Ensiaskeleista on siis reilu 3 viikkoa aikaa.



Puhe on edelleen pelkkää älämölöä. Mitään hienoja juttuja ei edelleenkään tule. EI-sana on tullut tutuksi. Kiellettyä kohdetta lähestyessään YK vilkaisee taakseen odottaen että EI taas kajahtaisi, pysähtyy, mutta yleensä kiusaus mennä kiellettyyn paikkaa käy ylivoivoimaiseksi. Anna tutti -kiitos -ole hyvä -leikkiä YK on ruvennut innokkaasti leikkimään.



Muuten elämämme on yhtä suurta sotkua ja sähellystä juuri nyt. Olemme muuttaneet (alle 80 neliön kolmio kävi viidelle ahtaaksi) ja kaikki tavarat ovat huiskin haiskin eikä toimelias 9kk tee asiaa mitenkään helpommaksi.

Tulin minäkin tänne uuteen ketjuun :)

Eli meidän poika syntyi 3.10.09, pian siis 11 kk vanha! Aika on mennyt hurjaa vauhtia. Meillä on seuraava neuvola 1 vee, viimeksi kävimme 8 kk kohdalla, silloin mitat taisivat olla 75cm ja 10,9 kg, joten on oltu ruoka-aikaan kotona. Tai sitten tulee vaan äitiinsä, eikä isikään mikään siroluinen ole :P

Meillä vauva-aika on mennyt ihan mallikkaasti, ei onneksi mitään allergioita tms. Alkuajan yöheräilyt kyllä koettivat henkistä ja fyysistä jaksamista, mutta onneks sekään aika ei kestänyt montaa kk putkeen. Mutta kyllä sitä taisi olla välillä aika uupunut, kun pahimmillaan herättiin tunnin välein. Hassua kyllä sitä joka ilta toivoi ja ajatteli että tämä on se yö, kun meillä nukutaan koko yö. Se taisi sitten tulla joskus heinäkuun puolen välin jälkeen! Voi sitä onnea :D

Kyllä edelleenkin heräillään (ainakin sen kerran yössä), mutta yleensä riittää kun laittaa tutin takaisin suuhun.

Täällä ei vielä osata kävellä, mutta autettaessa ottaa joskus ihan mallikelpoisia askeleita. Tuetta osaa seisoa joitakin hetkiä, sitten pyllähdys ja naurunremakka (jos ei satuta itseään). Kovasti naureskelee milloin millekin, osaa oikein komean röhönaurun :)

Sanoja ei tule vielä, joskus kyllä "äitin" sanoo selvästi, mutta en osaa olla siitä enää niin ihmeissäni koska hän on sitä hokenut enemmän tai vähemmän 5 kk lähtien ... en siis tiedä että tietääkö mitä se sana tarkoittaa. Mutta hienolta se silti kuulostaa :)

Syödään jo kaikenlaista, tällä viikolla aloitin varovaiset maistelut maitotuotteisiisn aloittaen raejuustolla ja tuntuu ihan tykkäävän! Ehkä sitten pikkuhiljaa muitakin. Onko muut jo maistelleet "oikeaa" maitoa ja muita maitotuotteita?

Laitetaanpa meidänkin kuulumisia tänne.

Meidän tyttö syntyi 13.10 ja painoa oli 2950 g ja pituutta 48 cm.

Nyt 10 kk neuvolassa oli pituutta 71 cm ja painoakin jo 8170 g! Hurjasti on kasvanut. :)

Tyttö osaa kontata ja nousta tukea vasten seisomaan. Kävelyn tuettuna on nyt aloittanut oikein urakalla. Aina kun ottaa käsistä kiinni,on kiire kova. Sanoja ei vielä selkeästi tule. Heihei,ei,koira...sellaisia ollaan ainakin luultu kuulevamme, mutta ei kovin aktiivisesti siis mitään selkeää. Omaa juttua tulee sitten senkin edestä. Välillä tuntuu ettei tytöltä saa suunvuoroa. :)

Maitoa olemme aloitelleet myöskin raejuustolla ja onhan tyttö maistanut marjapiirakkaakin...siinähän oli vain kermaviiliä ja viinimarjoja. :) Nyt on alkanut tuntua, että hän haluaisi kaikkea samaa syödä kuin me muutkin, omat pöperöt ei tunnu kelpaavan. Vain jos itse saa syödä, niin onnistuu ruokailu parhaiten. Olenkin tässä miettinyt, että pitäisikö sitä kokonaan siirtyä sormiruokailuun...Ja varmaankin pitäisi alkaa itse valmistamaan joitain ruokia, ettei aina vain syödä niitä pilttejä ja muita.

Kohtahan tässä täytyy jo yksivuotissynttäreitä alkaa suunnittelemaan. :)

Heipä hei ja mukavaa syksyn alkua!!



Voihan kökkö. kirjoitin pitkän pätkän kaikkea mutta jotenkin onnistuin poistamaan melkein koko viestin!! Aargh!



No pikaisesti sitten kirjoitan uudelleen.



Eli meilläkin tuota painon nousua on seurattu ja tyttö oli 10kk neuvolassa 70cm ja 7690g. Painoa ei ollut tullut yhtään lisää sitten viime neuvolan joten aloitettiin rasvalisä. Öljyä siis ruoan sekaan päivittäin.

Itse nyt punnitsin tytön ni vaaka näytti 8,3kg. Tyttö on vaan hirmu kova liikkumaan ja nopea aineenvaihdunta ni painoa tulee maltilla. Ihan niinkuin meillä vanhemmillakin on tullut silloin pienenä :) Kehittyy kuitenkin normaalisti ja on iloinen tyttö!



Täällä kävellään tukea vasten ja kärrin kanssa. Kontataan ja höpötellään. Ja vilkuttaminen on uusi taito ja sitä pitää kaupassakin tehdä kaikille ihmisille :D Oon kuullu monesti tytön sanovan "äätii". Ja muitakin sanoja juttelee, en sitten tiedä onko tarkoituksellista vai ei.



Minä oon tytölle antanu maistiaisia monistakin ruoista eikä mistään ole tullu oireita. On kauhean kiinnostunut toisten ruoista eikä omat mössöt enää kiinnostaisi. Ja itse haluaa syödä. Maitotuotteista on kokeiltu viiliä, jogurtteja ja raejuustoa. piimääkin maisteltiin mutta tyttö ei tykännyt. Mitään oireita ei ole tullut ja hyvä niin. Milloinhan sitä vois kokeilla keittää puuron tavalliseen maitoon?

Nyt on 10 kk neuvolassa käyty. Ikää YK:lla on siis 10 kk ja viikko päälle. Pituutta ja painoa oli tullut mukavasti: 71 cm, 8.9 kg (eli -1.6SD pituudessa ja 0% painossa) eli laiha miekkonen ei ole ja pituudessakin oli hiukan noustu ylemmäksi. Hampaita suussa on jo kuusi: kaksi alhaalla ja neljä ylhäällä.



YK on petrannut puhettaan ja olemmekin aivan tavattoman ylpeitä, kun ukko osaa jo sanoa ”mämmämmää”, ”vävvävvää”, ”päppäppää” ja jopa muunnoksen ”ävää”. Kai se puhe sieltä joskus tulee, kunhan tuolta juoksemiselta sitä kerkiää harjoittelemaan.



YK:lla on muuten joukko kiusallisia tapoja. Tavaroiden viskominen on aivan erityisen ihanaa. Ne lentelevät sängystä ja sohvan taakse on kiva tiputella kaikenlaista, mutta kaikkein innostavinta on, kun tavarat molskahtavat aivan erityisen kivasti vessanpönttöön. Toinen kiusallinen tapa on nuolla pulalätäköitä lattialta. YK:lta tulee edelleen sellaisia pieniä plupsuja suusta ja niitä se sitten yrittää nuolla lattialta. Kolmas ikävä tapa on juoda kylpyvettä. Kun YK on kylvyssä, se yrittää juoda vettä laittamalla naamansa veteen (kylpyvesi ei nyt ehkä ole sitä suositeltavinta juotavaa) ja samalla hörpätä vettä, mutta silloin vettä tulee vedettyä henkeen ja voi sitä käkimistä ja yskimistä. Huoh…



YK on nyt syönyt kerran vähän viiliä. Piti siitä kyllä. Imetän vielä kerran pari päivässä, mutta YK ottaa yleensä vain muutaman imun. Taitaa olla loppusuoralla sekin. Kökkäreisen ruoan kanssa YK:lla on vähän vaikeuksia. Palaset valutetaan kylmän rauhallisesti suusta ulos. On muuten kumma, että suuhun voi tunkea roskia, pikkukiviä tai mitä tahansa sinne kuulumatonta, mutta kun vastaavat kököt ovat riisiä tai perunaa, niin niitä ei sitten voi siellä suussa pitää.



Päivähoito-ongelmammekin sai ihan kelpo ratkaisun perjantaina. YK pääsee sittenkin lähimpään päiväkotiin. Vajaan kolmen viikon kuluttua päiväkotiura sitten alkaa. Ensisijaisesti olisimme halunneet näin pienen perhepäivähoitajalle, mutta kyllä tämä päiväkotipaikkakin on ihan OK. Näin jo painajaisia, miten kahlaamme polvia myöten lumessa ja tuiskeessa pimeänä talviaamuna päivähoitoon. Ensin tarjottuun paikkaan kun ei ollut joukkoliikenneyhteyttä meiltä. Toisaalta noin kolmen kilometrin aamu/iltakävely ennen ja jälkeen työpäivän ei olisi tehnyt kunnolle pahaa.



Minä muuten kirjoittelen nämä tekstit ensin muualle ja sitten kopioin ne vauvan sivulle. Pitemmät tekstit tosiaan tuppaavat katoamaan. Samalla tai ennen kaikkea saan pidettyä päiväkirjaa YK:n edesottamuksista.

Piti vaan tulla hehkuttamaan, että neiti otti ensimmäiset askeleensa viime viikolla. pari päivää vaille 11kk ikää! Nyt seisoo jo pitkiä aikoja ilman tukea ja välillä uskaltautuu kävellä esim syliin :)

taputtamaankin neiti on oppinut!



Muuten täällä on asustellut hieman kärttyinen neiti =/ Yläikenet todella turvoksissa, että johtuisko se sitten hampaista??

Vesimeloni on tytön herkkua ja sitä söis varmaan koko melonin kerrallaan. Ihanan viileää ja mehukasta niin kiva varmasti sitä kutisevin ikenin syödä :)



Eilen siis tyttö täytti 11kk. Kuukauden päästä olisi siis ensimmäinen syntymäpäivä! Ihanaa ja haikeaa kun aika on mennyt näin nopeasti :) päivähoitokin alkaa vuoden täytettyään!

Jonnekin sydämeen jää kyllä muisto noista ensimmäisistä pikkuaskeleista. Eli onneksi olkoon vain Sarppa ja neiti!



Me kävimme eilen YK:n kanssa ostamassa lilliputtimaiset kumisaappaa päiväkotia varten. Tuli sitten ostettua sellaiset säälittävät kokoa 19 olevat. Meiltä löytyi ennestään koon 21 saappaat, mutta niillä YK kaatui, vaikka muuten kävely alkaa olla jo ihan rutiinia. YK:ta sanotaan Vaapuksi, kun se vaappuen köpöttelee ympäriinsä.



Minustakin on haikeaa, että vauvavuosi alkaa olla takanapäin ja olen päättänyt, ettei näitä olentoja enää meille tule. Muistaakseni vauvakuume alkoi helpottaa siinä kolmen vuoden kieppeillä, kun elämä muutenkin muuttui helpommaksi eli pikkulapsiarki muuttui tavalliseksi lapsiperhearjeksi.

Kirjoittelen minäkin lopultakin tähän uuteen viestiketjuun. Meidän poika on syntynyt 19.10. Hän oli syntyessään 49cm pitkä ja painoi 2990g. Nyt kävimme eilen neuvolassa ja pituutta oli tullut kuukauden aikan melkein 2cm lisää. Hän on nyt 73,3 cm pitkä ja painaa 8,2kg. Poika kävelee tukea vasten ja tekee paljon jo tasapainoharjoitteluja. Ei mene varmaan kauan kun hän jo kävelee ilman tukea. Kovasti hän jo tapailee joitakin sanoja esim. äiti, anna, hei jne. Nukahtamiseenkin meillä tuli helpotusta. Nyt poika lopulta osaa nukahtaa itsekseen kun hänet laitetaan sänkyyn. Enää ei todellakaan tunnu että on vauva vaan taapero. Ensi kuussa saa ruveta miettimään 1 vuotis synttäreitä. Kyllä aika menne nopeasti....

..tai onhan sinne vielä muutama viikko, mutta taitaa sekin nopeaan mennä, niin kuin koko tämä vuosi!

Sellaista kehitystä täälläkin on tapahtunut, että ensiaskeleet on otettu! Viime viikolla alkoi harjoittelu, ihan omatoiminen sellainen. Välillä saa kyllä olla silmät tarkkana että huomaa milloin on kävelytreenien aika.. :D Herra ei nimittäin niistä etukäteen ilmoita, eikä myöskään ymmärrä aina katsoa onko harjoittelupaikka turvallinen tai järkevä! Muutama pahempikin kaatuminen on sattunut, mutta onneksi ei mitään itkua tai pikkumustelmaa pahempaa ole seurannut..Eiköhän siis kohta mennä ja lujaa!!!:)



Oletteko käyttäneet NAN3:sta? Sitä vieroituskorviketta. Olen sitä noin viikon verran antanut, ja ilmeisesti sen takia on maha mennyt vähän sekaisin. Kakkavaippoja on saanut urakalla vaihtaa... Kaipa se masu siitä itsekseen rauhottuu.



Ensi viikolla onkin (vähän etuajassa) 1-vuotisneuvola. Jännityksellä odotan mittoja, viimeksi mitattu 8 kk ikäisenä! Herra on kyllä painava, tuntuu että en kohta enää jaksa kanniskella :D

Meillä poika siis syntynyt 25.10. Syntymämitat oli 3640g ja 50cm. Nyt olimme 10kk.den punnituksessa ja painoa oli 8354g ja pituutta 73.5cm. Omaa käyräänsä menee melko tasaisesti, paitsi paino välillä heittelee.

Meillä on lähdetty liikkeelle maltillisesti. Ryömimään vasta 9kk:den iässä ja nyt viikko sitten noustiin tukea vasten itse ylös. Käsistä kävelyttäen ollaan menty eteenpäin jo muutama kuukausi. Ehkä tämä on kehittänyt tasapainoa sen verran, että hyvin pysytään kävelytuella, -autolla pystyssä. Nyt tehdään välillä tasapainoharjoittelua, että äitiä pidetään vain toisesta kädestä kiinni ja pikkasen hoippuen mennään eteenpäin ;) Konttimaan ei olla ruvettu ollenkaan ja siksi meillä onkin fysioterapia ensi viikolla. Ihan kiva mennä katsomaan, mitä ne on siellä pojan kehityksestä mieltä.

Puhetta ja pärinää tulee välillä taukoamatta, mutta ei selviä sanoja vielä. Äitää nyt hoetaan välillä, mutta en tiedä onko se äiti, vai lisäys pa-pa, ma-ma, va-va - jutusteluun :)



Tänään olimme hammashoitajalla. Hampaita on jo 8, joten niitä pitäisi ahkerasti muistaa harjailla. Joka ilta kyllä harjataan, välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Sekä imeskelytapletteja ja fluoritahnaa suositeltiin.



Syömisen ja nukkumisen kanssa ollaan nyt takuttu. Karkeampi ruoka kun ei meinaa laskea. Mutta sitten onneksi baanaani, leipä ym..."sormiruoka" menee alas kyllä. Myös viiliä ollaan jo syöty. Kohta aloitan pikkuhiljaa totuttelun oikealle maidolle. Imetän vielä melko paljon, koska pulloa poika huonosti huolii ja välillä iskee itsellekkin laiskuus takuta korvikkeiden kanssa. Kohta kyllä on pakko aloittaa tissistä vieroittaminen, niin pääsee itsekin tekemään hieman keikkahommia. Miten teidän muiden vieroittaminen on onnistunut? Onko muilla ollut ongelmia mukista/pullosta juomisen kanssa?



Nyt tuntuu olevan semmoinen vaihe, että kaikesta tinttaillaan ja oma tahto on lisääntynyt valtavasti. Mutta ehkä tämä tästä pian taas tasoittuu, toivottavasti ;)

Eilen YK vietti 11 kk syntymäpäiviään. Itse mitattuna ukkeli on nyt 72-73 cm pitkä ja kotivaakamme näyttää 8.9 kg.



YK:lla on nyt viikko päiväkodissa takana. Ja eikös vain nenä vuoda. YK onkin ollut aivan hämmästyttävän terve koko vauva-aikansa. Tämä on ensimmäinen nuha (no, ei YK varsinaisesti vieläkään kipeältä vaikuta, nenä vain vuotaa), vaikka meidän isukki on ollut oikein urakalla kipeänä sikainfluenssansa jälkeen ja muutkin ovat vähän sairastelleet. Pari viikkoa sitten meillä jylläsi mahatauti ja pelkäsin YK:n saavan sen, muttei sekään tarttunut. Ensin isoveli oksenteli ja ripuloi ja sitten 3-4 päivää myöhemmin minä ja isosisko ravasimme vessassa. YK:lla ei ollut mitään – eikä ihme kyllä meidän jatkuvasti sairastelevalla isukillakaan.



Päiväkodissa on mennyt ihan mukavasti, vaikka sitä etukäteen aikalailla jännitinkin. Minusta iso päiväkotiryhmä tuntui jotenkin hurjalta vauvalle -- minulle YK on vieläkin ihan vauva. Yhden viikon kävimme harjoittelemassa aina aamupäivisin ja viime viikolla YK sitten sai/joutui olemaan siellä ihan itsekseen. Kolme ensimmäistä päivää YK meni sinne suorastaan innostuneena. Istui riemastuneena rattaisiin ja oli ihan tohkeissaan. Torstaina ääni alkoi hieman kellossa muuttua – uutuudenviehätys kai alkoi olla ohi – mutta mielellään YK sinne sittenkin jäi. Illatkaan eivät yllätyksekseni ole olleet sen hankalampia kuin ennenkään, mutta nukahtamisessa ja yöunissa päiväkotielämä tuntuu. Muutenkaan kun tuo nukkuminen ei ole ollut YK:n vahvuuksia...



Päiväkodissa YK on kai kuitenkin nukahtanut ihan säällisesti päiväunilleen, mitä kyllä ihmettelen. Olin ihan varma, ettei ukko suostu nukkumaan laidattomassa sängyssä ison joukon keskellä. Unet ovat kylläkin jääneet tavallista lyhyemmiksi (yleensä 1h, mutta kerran kai jopa 2 h). Mössätty palmiaruokakaan ei kai varsinaisesti ole kolahtanut. Puurolla ja omilla korvikkeillaan YK on siellä porskuttanut.



Harjoitteluviikolla näytti siltä, että parivuotiaille päiväkodin aloittaminen otti voimille. Noin 3-vuotiaat viipelsivät ihan innokkaasti ja nämä pienet vuosikkaat, joita YK:n ryhmässä on peräti neljä (YK tosin nuorin) vaappuvat omia teitään ihan tyynesti, mutta noin parivuotiaat olivat selvästi ikävissään ja tirauttelivat kyyneleitä. Siinä vaiheessa sitä kai ymmärtää jo aika paljon, muttei ihan riittävästi. Yksikin pieni poika piti aidasta kiinni ja huuteli hellyttävästi äitiä. Voi pikkuista...

Meillä olis 2 viikon päästä lähtö hoitoon! Tällä viikolla pitäisi tulla tieto mihin hoitopaikkaan tyttö menee, joko perhepäivähoitajalle tai päiväkotiin. Molemmissa puolensa ja minulle oikeastaan ihan sama kumpaan "pääsee".

Niin meillä kun mies on ollut reissuhommissa niin sai nyt työmaan läheltä kotia. Nyt ei tarvitsekkaan viedä tyttöä vuorohoitoon 20km päähään vaan pääsee tähän omalle kylälle. Helpotus!! työn pitäisi kestää vuoden verran :)



Täällä kävellä köpötellään ihan täyttä päätä! Konttaaminen on melkein unohdettu, paitsi ulkona kävely on haastavampaa niin konttaillen mennään välillä.



Viikonloppuna juhlitaan tytön 1v. synttäreitä! Virallinen päivä on 7.10. Kyllä se on niin, että meillä on nyt pienen pieni taapero eikä vauva, nyyh :S



Meillä on ensi viikolla neuvola. piikkikin tulee sitten!

Me jätettiin tuttipullo pois muutama viikko sitten. korviketta ja maitoa on nyt menny puolet ja puolet ja jos kokeilis nyt tavallista maitoa :)

Nostetaanpa tätä ketju taas vähän ylemmäksi. 1v-synttärit lähenevät siis kohisten. Reilu kaksi viikkoa siis vielä vauva-elämää jäljellä.



Päiväkoti menee edelleen hyvin. YK menee sinne mielellään, mutta tulee toki kädet ojolla syliin haettaessa. Pari isompaa lasta otti YK:n pikkuveljekseen. Hoitivat ja keinuttivat ja ilmoittivat olevansa sen isosisko ja isoveli täällä päiväkodissa. Hoitajat päiväkodissa sanoivat, että YK on niin vauhdikas, ettei sitä ehdi vahtiakaan. Ymmärrän heitä hyvin. Tuntuu, että siinä on riittämiin, vaikkei muita tarvitsekaan vahtia. Ehtii kaikkialle ja nopeasti ennen kuin oma tajunta kykenee rekisteröimään yhtään mitään. Jos vaikka joku kaappi avataan, niin YK on siellä ensimmäisenä penkomassa, vaikka se olisi ollut alun perin kauimmaisena. Mutta on se sellainen iloinen hymynaama - sikäli kiva hoidettava. Paitsi silloin, kun käsketään istumaan paikallaan ja odottamaan ulospääsyä. Silloin YK ei hymyile, vaan huutaa ja lujaa.



Samahan se on kotona. Kaikki luvattomat pengotaan ja nyt hyvin ikävänä tapana on tullut heitellä tavaroita kilpikonnamme terraarioon. Kerran kai harja on pikkuotuksen päälle pudonnutkin. Konna parka. Ja siskon huoneeseen ukkeli suorastaan juoksi sellaisilla tikititikiti-askelilla, kun ovi oli jäänyt auki. Ja kun asiat eivät mene mielen mukaan, niin lattialla heittäydytään mielenosoituksellisesti rääkymään. Kohta meillä on varmaan uhmaikä päällä. Uhmis ja murkku samassa talossa – kuulostaapa leppoisalta ;)



YK syö edelleen päiväkodissa kehnosti (mutta se ei siis kuitenkaan vauhtia hillitse). Heti kättelyssä saatu nuhakaan ei ole helpottanut ja vatsa sillä on jatkuvasti löröllä. Pruuttaa vaipan täyteen juostessaan. Joskus tuntuu, että tavaraa tulee ulos enemmän, kun sinne menee sisään. Melkeinpä haikailen niitä aikoja, kun kakkaa pinnisteltiin kerran viikossa. Nyt sitä tavaraa tulee lukuisia kertoja vuorokaudessa. Mietinkin, että pitäisikö asiasta ottaa yhteyttä neuvolaan, kun en tiedä mistä tätä soppaa pitäisi alkaa purkamaan. Mutta toisaalta käynti on vajaan kolmen viikon kuluttua. Lörövatsaisuudesta johtuen en ole uskaltanut kokeilla vielä tavallista maitoa. Päiväkodissa YK litkii omia korvikkeitaan.



Uutena taitona on vilkuttaminen. Eilen YK vilkutti ensimmäisen kerran. Tähän asti se on vain tuijotellut kummissaan, kun muut heiluttelevat käsiään. Kumma touhua.

Hei, meidänhän pitää siirtyä pian taaperopuolelle!? :)



Neiti täyttää tänään 1-vuotta!!! Nyt se on jo niin iso tyttö. Kävelee, juo tavallista maitoa nokkamukista, vilkuttaa, syö samaa ruokaa kuin muutkin, tapailee sanoja, leikkii joitakin aikoja itsekseen, matkii ja paljon paljon muita taitoja on tullut vuodessa. Uskomatonta! :) Mutta on tuo typy silti minun vauva.

Tasan vuosi takaperin makoilin nyt synnyttäneiden osastolla onnesta sekaisin.



Muoks: TAAS tämä typerä sivusto teki jotain ja puolet tekstistä hävis :( En jaksa kirjoittaa uudelleen ..

Hei, meidänhän pitää siirtyä pian taaperopuolelle!? :)

Niin toisaankin pitää. Vai perustetaanko ryhmä?

Tuossa Hulluilla Päivillä poikenneena mietin myös, miten vuosi sitten hipelöin viiskutosen vauvanvaatteita ja nyt vauvalaareista hädin tuskin enää löytyi mitään. Melkein piti mennä isompia vetimiä tutkailemaan. Joo, maha oli iso ja painava ja olo ei ollut enää niin hurrattava. Minullahan LA oli 9.10., mutta YK oli sitä mieltä, ettei se vapaaehtoisesti yksiöstään muuta...

On se jännä, mitä ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu, mutta kyllä toinen vuosikin on täynnä kaikkea jännää. Jos ensimmäisenä vuonna kasvetaan ja opetellaan liikkumaan, niin toinen vuosi on suurta sosiaalista kehitystä. Puhe ja kaikki muu vuorovaikutustaidot. Tosin minusta 1-1.5 vuotias lapsi on rasittavimmillaan. Vauhtia piisaa, muttei vielä järkeä. Jatkuva valppaus ja valvonta on aika rankkaa. Sen jälkeen alkoi (muistaakseni) helpottaa ja kunnolla helpotti siinä 2.5-3 vuoden paikkeilla.

Ajattelin ilmottaa meidätkin mukaan, eli täällä oli eilen pojan 1 -v synttärit, joita kyllä juhlitaan vasta sunnuntaina. Vuosi on mennyt tosi nopsaan, ei voi kun ihmetellä. Meillä ei ole ollut allergioita eikä juurikaan muuta hässäkkää, korvat alkoivat nyt syksyllä vaivaamaan ja niissä on nyt sitten putket. Maanantaina on 1 -vuotisneuvola, 10 kk reissulla painoa oli 9 ja risat, pituutta 74,5. Askeleita on otettu muutama viikko ja toissapäivänä hän otti ja lähti kävelemään. Oltiin ihan että vau! No, sen koommin ei ole otettu edes niitä askelia, konttaamalla ja tuen kanssa vaan joka paikkaan. Jotenkin kuvittelin, että kun sen kerran keksii niin siitä se sitten lähtee, mutta niin taas lapsi ampuu luulot alas! :) No, ehtiihän sitä! Mielestäni "puheessa" esiintyy äiti, mutta tässäkin on vähän tulkinnan varaa... Kaikkea syödään, piimä on suosikkijuoma (rintamaito tietysti ykkönen mutta sitä koko ajan vähennetään).



Saikohan täällä vähän kysellä? Asia ei suoranaisesti liity tähän lokakuun kultaan mutta kun meillä jo toinen lapsi haaveissa siintää vaan menkoista ei ole tietoakaan. Imetän kyllä vielä kolmesti päivässä, voiko se yksistään olla syynä? Miten muilla?



Mukavia sadepäiviä kaikille!

YK:llakin syntymäpäivät lähenevät. Ensi sunnuntaina niitä sitten liputetaan. Eilen otettiin iso loikka kohti ”ison” pojan elämää. YK teki nimittäin elämänsä ensimmäisen pisun pottaan. Se jäi kyllä ainokaiseksi sille päivälle, mutta mielenkiintoa pottaa kohden se herätti. Ukkeli istahteli potalle tämän tästä, kun se kohdalle osui.



Puhe on edelleen varsin alkeellista. Kerran YK on huudahtanut ”äiti”, mutta se ei ole ollut toistettavissa sen enempää kuin pottailukaan. ”Väyvä” on suosikkihokema. Tarkoittaako se jotakin, on sitten aivan eri juttu. Muuten YK on sellainen ilonaama, joka juoksee leveä virne naamalla ihmisen kuin ihmisen syliin. Mutta niin puuhakas. Huoh… Eilenkin se otettiin tuhat ja kolme kertaa pois penkomasta keittiön laatikoita, mutta ei ukko usko. Joillakin onnellisilla on sellaisia lapsia, jotka oppivat jo viidennellä tai viimeistään kymmenennellä kerralla tottelemaan, mutta minulle niitä ei valitettavasti ole siunaantunut. Samaa asiaa pitää jankata kerta toisensa jälkeen. Muutenkin tämä ikä noin 1v-1.5v on rasittava, vaikka lapsi tavallaan on hurmaavimmillaan. Elämä on jatkuvaa vahtimista, kieltoa, valppaana oloa. Hetkeksikään ei voi vain istahtaa miettimään omiaan. Ja pikkuisia uhman oireitakin jo on. Kun asiat eivät suttaannu YK:n mielen mukaan, se tekee lennokkaan heittäytymisen mahalleen lattialle ja alkaa parkua äänekkäästi.



Sitten naisellisesta hormonitoiminnasta:

Minulla on kaikissa kolmessa tapauksessa kuukautiset alkaneet vasta kun imetys on lopuillaan, joko täysin loppu tai yksi mini-imetys illalla. Nyt takana kahdet ja kolmansia odottelen. Tein jo raskaustestinkin, kun viikko oli mennyt ”yliaikaa”, mutta ei se ainakaan (minun tapauksessani onneksi) plussaa näyttänyt. Eli hormonitoiminta on vielä jotenkin hakusessa. Pitäisi kyllä laittaa pikimmiten tuo ehkäisyasia kuntoon. Mutta tulipahan vauvakuume taso testattua. Olin kutakuinkin kauhuissani ajatuksesta, miten meille saisi vielä yhden lapsen mahtumaan. (Ja mitä se maksaisi ja miten jaksaisin jne.)



Vaikka ei vauvatoivoa kannata haudata, vaikkeivät kuukautiset olisi alkaneetkaan. Yksi ystäväni luotti imetyksen ehkäisyvoimaan sillä seurauksella, että lapsilla on ikäeroa reilu vuosi. Eli näinkin.

Nyt meidän poika on täyttänyt 1-vuotta. Itseasiassa tänään on hänen varsinainen juhlapäivä. Synttäreitä on kuitenkin juhlittu jo lauantaina sekä eilen. Poika oppi ennen yhtävuotta kävelemäänkin. Hän ajatteli näyttää vieraille, että hän osaa kävellä. Sanoja hän ei vielä montakaan sano. Meillä on käyty jo pitkään potalla. Enimmäkseen hän tekee pottaan kakat ja joskus tulee myös pissit. Ei voi enää sanoa, että hän on vauva vaan kyllä alkaa olla taapero. Meilläkään ei tuo ei-sana oikein mene perille. Mutta nyt mielenkiinnolla odottamaan mitä seuraava vuosi tuo tullessaan...

Sunnuntaina YK:kin sitten täytti vuoden. En ollut ajatellut pitää mitään suuria kemuja, mutta sitten sitä tätiä, mummia ja kummia oli kumminkin paikalla parisenkymmentä henkeä. Väkeä oli lapannut sisään YK:n uinaillessa ja kun polo heräsi, oli tupa täynnä. YK vain tuijotti silmät ymmyrkäisinä ympärilleen. Vaikka kyllä vauhti siitä sitten alkoi kiihtyä...



Kivaa synttäreillä oli kai kakku. Ikinä ennen YK ei ollut saanut mitään niin hyvää. Lappoi sitä suuhunsa kourakaupalla. Lusikka siinä touhussa oli YK:sta täysin turha kapistus.



Maanantaina saatiin heti tuoreeltaan mitat: 9.2 kg ja 73 cm. Eihän tuo pitkä ole, mutta käyrä ei enää laske, mikä on tärkeintä. Ja tytöllehän tuo pituus olisi ihan OK. Neuvolassa sanottiin, että voin käydä mittauttamassa ukkelin, ennen 1.5 v neuvolalääkäriä, jos siltä tuntuu. Meillä isommat ovat tehneet kasvuspurtin 1 v jälkeen. Saapas nähdä kuinka YK:lle käy. Tosin isoille tuohon väliin osui kesä...



YK sai muuten parahiksi juuri synttäreikseen myös elämänsä ensimmäisen korvatulehduksen. Nuhaahan oli jatkunut jo kuukauden verran eli päiväkodin aloittamisesta lähtien. Perjantaina päiväkodista soitettiin, että pojalla on kuumetta ja kun sen sitten lääkäriin raahasin, niin korvatulehdushan se siellä lymysi. Lääkkeeseen YK suhtautuu yhtä suurella intohimolla kuin kakkkuun. Se on namia se ja mössö nautitaan silmät ummessa. Osaan totisesti arvostaa tätä, koska isosiskon kanssa kaikki lääkekuurit olivat yhtä painajaista.



Muuten elämä alkaa kulkea tasaisilla raiteilla. YK on nyt lääkekuurin aloitettuaan nukkunut ihan - jopa erittäin - hyvin. Sitä ennen yöt olivat aika risaisia, kun yskä, räkä ja tukkoinen nenä (ehkä korvatkin) vaivasivat. Ruoka maittaa vaihtelevasti, lörömaha on helpottanut, kun vaihdoin aamu- ja iltapuuron riisiin. Täytynee taas kokeilla, mitä kaurapuuro tekee, kun vatsa on saatu kuntoon. Lörön vatsan takia en ole vieläkään antanut tavallista maitoa. Päiväunia YK nukkuu yhdet siinä puolen päivän kieppeillä 1-3 h ja illalla menee nukkumaan siinä 8-9 maissa. Että sellaista elämä yksivuotaan taaperon kanssa. Kai jopa minunkin täytyy hyvästellä vauva ja siirtyä ihmettelemään taaperon ihmeellistä maailmaa.