Sopisiko Sheltti meille?

Kyllähän itsekin näkee mikä pentu on arka, mutta uskaltaako kasvattajalle antaa tietyt ehdot millaisen pennun haluaa, vai jääkö vaativampi ilman koiraa?



Olen tottunut valitsemaan koiran kymmenen koiran pentueesta, jolloin on saanutkin vähän ladella vaatimuksia.. :) Shelteillä tätä mahdollisuutta ei kai ole? En tahtoisi olla tilanteessa, jossa pentu pitää varata heti astutuksen tapahduttua, ja sitten ainoa urospentu onkin sellainen jota en halua...



ap

Nyt kyse onkin sitten ihmisyksilöistä. Jokainen kasvattajahan on omansalainen. Kuitenkin tuntemani shelttikasvattajat ovat mielestäni yhteistyökykyisiä, normaalilla "maalaisjärjellä" varustettuja henkilöitä. Shelttipiirit eivät vaikuta kovin "kuppikuntaisilta" tai kaunaisilta, ainakaan minun mielestäni. Sopuisa rotu, sopuisat harrastajat =) Ammattitaitoa pystyy sitten arvioimaan keskustelujen ja asenteiden perusteella.



Shelttipentueet tosiaan ovat melko pieniä eli valinnanvaraa ei monestikaan ole paljon. Sillehän ei mitään voi. Kannattaa olla hyvissä ajoin yhteydessä kasvattajiin jos haluaa päästä valitsemaan tulevasta pentueesta ensimmäisten joukossa. Samalla tulee tutustuttua myös emään paremmin. Arka emä ei kieli hyvää pennuistakaan, noin niinkuin yleisesti.



Kokemukseni mukaan shelttikasvattajat ottavat hyvin huomioon pennunostajan toiveet ja tarpeet. Koska rodun yksilöt voivat olla herkkiä ympäristön vaikutuksille (tarkoitan tällä stressitekijöitä)tuskin monikaan kasvattaja edes harkitsisi suosittelevansa "herkkää" pentua lapsiperheeseen tai muiden (etenkin muunrotuisten) koirien joukkoon. Eli pennun luonnevaatimuksiin olosuhteisiin nähden suhtaudutaan mielestäni avoimesti. Herkemmät pennut ohjautuvat "rauhallisempiin" oloihin. En ole hirveästi törmännyt pennun varausysteemeihin shelttien joukossa. Ehkä tunnetuimpien kasvattajien parissa tätä esiintyy, mutta henkilökohtaisesti tuntemieni kasvattajien joukossa näyttää toimivan keskustlemalla sopiminen ja yhdessä sopivan pennun löytäminen.



Mielestäni sheltti on ehkä monia muita rotuja alttiimpi ympäristön vaikutukselle. Eli pentuajan kokemukset voivat muokata reippaasta pennusta pidättyväisen aikuisen tai päinvastoin. Useimmat sheltit peilaavat erittäin tarkasti ja tunnollisesti omistajansa reaktioita. Minulla on kokemusta myös muun rotuisista koirista (ei-paimenkoirista), joilla en näin selkeää herkkyyttä ole havainnut.

ap

ap shelttihaaveineen

Periaatteessa rotuna varmasti sopisi kriteereihisi. Shelteissäkin vaan on niin paljon eroja nykyään. Voit sattumalta saada melkoisen machoilevan uroksen tai sitten kovasti aranpuoleisen, joka stressaa lapsista.



Tai sitten saatte oikein ystävällisen ja mukautuvan ystävän.



Itselläni on kaks narttushelttiä. Pysyvät pääasiassa pihassa, mutta naapurin kissat ja satunnaiset rusakot kyllä houkuttavat perään. Eli täysin valvomatta ei voi jättää täällä maallakaan. Nuorempi sheltti on kova hälytyshaukkuja eli ilmoittaa myös kotiväen liikkeistä. Vanhempi taas on melko herkkä stressaamaan vieraista/lapsista.



Mutta periaatteessa juu, oma kokemukseni on, että sheltti on oikein mukautuva.



Terveysasiat ovat kohtuullisella tolalla. Rakenteellisia, selkeästi haittaavia vikoja ei esiinny kovin taajaan, allergioitakaan ei ihan yleisesti. Ylimääräiset ripset vaivaavat yllättävän useita.