Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset pelkäävät uusioperheitä?
16.08.2010 |
Ei kait se automaattisesti tarkoita sitä, että mennään pahimman kaavan kautta ja oma elämä on pilalla.
Eivätkö naiset muka oikeasti voi alkaa seurustelemaan miehen kanssa, jolla on lapsia? Miten sitten yh-äidit voivat löytää uusia miehiä? Onko se toisinpäin jotenkin eri asia.
Minulle mies, jolla on lapsia ja tapaa näitä säännöllisesti eron jälkeen sekä omaa hyvät välit heihin, on kyllä saanut jo pari lisäpistettä.
Kommentit (14)
Ehkä halutaan sitä prinsessaelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ydinperhemalli on helpompi valinta. Ystäväpiiriini kuuluu useita uusioperheitä ja niin äidit kuin isät ovat usein exien kanssa selvittelyyn hyvin väsyneitä. En sano, etteikö voisi toimiakin, mutta edellyttää kaikilta osapuolilta tietyltä osin samaa tahtoa (voi kuulua 6 aikuista, jos molemmilla lapsia ja exät, joilla uusi kumppani). Kyseeseen tulevat niin lasten kasvatus, nukkumaanmenoajat, arjen pelisäännöt, talouskysymykset jne. Ja mielestäni ei ole oikein, että lapsen pitää aina sopeutua, koska kyllä aikuisten pitäisi luoda lapsille sellaiset puitteet, että suht samoilla pelisäännöillä mennään. Lisäksi tiettyjä tasa-arvo-kysymyksiäkin varmasti tulee väistämättä eteen, kun toisen lapset asuvat kotonasi ja toisen välttämättä eivät. Mutta en siis arvostele tai hauku toisten valintoja, ei haittaa minua. Itsestäni ei vain välttämättä olisi sellaiseen ja nyt ajattelen, että eron sattuessa kohdalleni pikkulapsiaikana en haluaisi uutta suhdetta vaan ehkä sitten, kun lapset lähes aikuisia.
Tosin ei se ydinperhemallissakaan aina niin ruusuista ole;)
ydinperhemalli on helpompi valinta. Ystäväpiiriini kuuluu useita uusioperheitä ja niin äidit kuin isät ovat usein exien kanssa selvittelyyn hyvin väsyneitä. En sano, etteikö voisi toimiakin, mutta edellyttää kaikilta osapuolilta tietyltä osin samaa tahtoa (voi kuulua 6 aikuista, jos molemmilla lapsia ja exät, joilla uusi kumppani). Kyseeseen tulevat niin lasten kasvatus, nukkumaanmenoajat, arjen pelisäännöt, talouskysymykset jne. Ja mielestäni ei ole oikein, että lapsen pitää aina sopeutua, koska kyllä aikuisten pitäisi luoda lapsille sellaiset puitteet, että suht samoilla pelisäännöillä mennään. Lisäksi tiettyjä tasa-arvo-kysymyksiäkin varmasti tulee väistämättä eteen, kun toisen lapset asuvat kotonasi ja toisen välttämättä eivät. Mutta en siis arvostele tai hauku toisten valintoja, ei haittaa minua. Itsestäni ei vain välttämättä olisi sellaiseen ja nyt ajattelen, että eron sattuessa kohdalleni pikkulapsiaikana en haluaisi uutta suhdetta vaan ehkä sitten, kun lapset lähes aikuisia.
Tosin ei se ydinperhemallissakaan aina niin ruusuista ole;)
Hyvässä tilanteessa uusioperhe toimii kuin junan vessa, pahimmassa tapauksessa aikuiset ovat lyömässä pahasti kapuloita rattaisiin.
minä ja lapset että mies ja hänen lapsensa asuvat omissa huusholleissaan ja nähdään sitten kun sopii. Ei tule vieras mies meille lasten reviirille tunkemaan enkä minä halua tunkeutua miesten lasten reviirille. Parisuhde (joka on se asian ydin) voi hyvin ja kukoistaa, kun ei ole liian arkista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä halutaan sitä prinsessaelämää.
Ei lapsetkaan aina haluaisi uutta "äitiä" tai "isiä". Toiset vain eivät osaa olla yksin tai eivät ole talousellisesti kykeneviä huolehtimaan itsestään, niin se on helppo verhota siihen, että kaipaa "prinsessa elämää". Viisveisataan siitä, mikä olisi lapsille hyväksi.
nimim. mielestäni liian usein hypätään jopa pienten lasten kanssa suhteesta toiseen ja pakotetaan lapset sopeutumaan omien mielihalujen mukaan, jotka eivät kuitenkaan kestä..
Eronneesta ei voi olla ihan varma, onko hän ollut eron syy tavalla tai toisella. Alkoholistit, pipo liian kireällä olevat, luonnehäiriöiset, työnarkomaanit, äidissään kiinni olevat, väkivaltaiset, lapsiaan laiminlyövät, uskottomat, holtittomat rahankäyttätät jne jne eroavat tai heistä erotaan keskimäärin todennäköisemmin kuin ns. normaalimmat henkilöt.
Näin ollen uusperheessä on huomattavan korkea riski, että vähintään toinen aikuisista on jotekin vähintään lievästi pintaviallinen.
Vain jos kaksi "kunnollista" jätettyä menee yhteen niin suhteella on hyvät mahdollisuudet kehittyä tasapainoiseksi kasvualustaksi lapsille.
Olen itse eronnut ja uusperheellinen. Mieheni exästä tehdään edelleen (uudessa liitossa uusien lasten kanssa) aiheellisia lastensuojeluilmoituksia eli hänellä ei elämän hallinta ole oikein kunnossa, oma exäni taas oli pakonomaisesti uskoton. Kumpikaan heistä ei ole pystynyt luomaan pysyvää perhettä eronsa jälkeen.
Sen sijaan me kaksi jätettyä ja meillä asuvat lapset voivat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ajatuksesta tykkään ja on mielestäni lapsillekin selkeämpää.
t.5
Eronneesta ei voi olla ihan varma, onko hän ollut eron syy tavalla tai toisella. Alkoholistit, pipo liian kireällä olevat, luonnehäiriöiset, työnarkomaanit, äidissään kiinni olevat, väkivaltaiset, lapsiaan laiminlyövät, uskottomat, holtittomat rahankäyttätät jne jne eroavat tai heistä erotaan keskimäärin todennäköisemmin kuin ns. normaalimmat henkilöt.
Näin ollen uusperheessä on huomattavan korkea riski, että vähintään toinen aikuisista on jotekin vähintään lievästi pintaviallinen.
Vain jos kaksi "kunnollista" jätettyä menee yhteen niin suhteella on hyvät mahdollisuudet kehittyä tasapainoiseksi kasvualustaksi lapsille.
Olen itse eronnut ja uusperheellinen. Mieheni exästä tehdään edelleen (uudessa liitossa uusien lasten kanssa) aiheellisia lastensuojeluilmoituksia eli hänellä ei elämän hallinta ole oikein kunnossa, oma exäni taas oli pakonomaisesti uskoton. Kumpikaan heistä ei ole pystynyt luomaan pysyvää perhettä eronsa jälkeen.
Sen sijaan me kaksi jätettyä ja meillä asuvat lapset voivat hyvin.
Sama vaara tietysti piilee kaikissa kumppaneissa. Mielestäni lapset pitäisi ottaa mukaan hommaan vasta kun ollaan selvillä toisesta ja suhde vaikuttaa kestävältä. Lapsia ei saa pompottaa.
Onneksi on olemassa jopa sovussa eronneita pareja, näillä kyllä uudet suhteet ovatkin onnistuneet ihan eri tavalla.
Tiedän useita uusioperheitä jo työnikin puolesta, osa toimii hyvin, osalla on taas suuria vaikeuksia. Enemmän kyllä on niitä joilla homma onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta haluaisin tutustua mieheen kyllä hyvin ennenkuin alkaisin esittelemään lapsilleni tai toisinpäin. Sama on kyllä lapsettomankin kanssa.
Joku täällä sanoi, että liian helposti mennään yhteen, vaikka on lapsia. Se on aivan totta.
Minun pitäisi olla varma, rakastunut ja miettinyt tarkkaan, onko tämä sitä mitä itse haluan ja lapsilleni haluan antaa ennenkuin mentäisiin pidemmälle.
Mielestäni mies, joka pitää huolta lapsistaan, hoitaa näitä hyvin ja hoitaa velvollisuutensa eron jälkeenkin, on sen puolesta kyllä potentiaalinen kumppani.
No kyllähän se uusperheessä eläminen on rankempaa kuin ydinperheessä eläminen, koska silloin pitää ottaa vielä useampia ihmisiä ja seikkoja huomioon. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, etteikö uusperhe voi olla hyvä ja toimiva, mutta se vaatii sitä, että lasten tärkeys perheessä ymmärretään ja samoin kuin se, että kodin aikuiset biologisesta sukulaisuudesta huolimatta tai sen puuttuessa puhaltavat yhteen hiileen ja rakentavat yhteiset pelisäännöt.
Ihan tilastojenkin mukaan uusperheet kestävät huonommin kuin ydinperheet. Ydinperheistä hajoaa noin 50%, uusperheistä noin 70% ja jos uusperhe on muodostunut sitten vielä jomman kumman pettämisestä, niin 95%.
Toivon tietty itse kuuluvani tuohon 30%:iin. Meillä sillä tapaa ehkä joitain uusperheitä helpompi tilanne, että molemmilla ei ole aikaisemmasta suhteesta lapsia. Miehestä ketju ei siis mene ympäri Espoota, mutta minun tulee oltua yhteydessä exään, exän nyxään, exän nyxän exään mut ei sentään exän nyxän exän nyxään ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla itselläs ei taida olla lapsia?
Mulla on ex joka lähti toisen naisen matkaan. Lapsettoman naisen jonka mielestä lapset kyllä sopeutuu, ja minun katkerat tunteeni ovat käsittämättömiä koska meidän avioliittohan oli "ohi" ja mulla toinen mies... Nämä on siis exäni uudelle naiselleen kertonut. Kun todellisuudessa meillä aviovuoteessa paneskeltiin kuten ennenkin eikä mulla mitään toista miestä ollut. Oikeasti exää sieppasi laskut, vastuu ja vapaa-ajan puute vaikka mennä liihottelikin maailmalla poikien kanssa kerran-pari vuodessa.
Kun sitten uudelle naiselle laitoin viestiä, että kukaan ei tainnut lapsia ajatella, ja että kyllä vituttaa viedä 3v lasta aamulla hoitoon klo 5.30 kun ennen vietiin aina kahdeksaksi, niin vastauksena tuli, että olen hullu ja hakee mut pakkohoitoon.
Että jep...
Exä on lasten isä aina enkä lasten ja isän väleihin tule ikinä puuttumaan, mutta se neljättä ammattia itselleen opiskeleva työtön liskoharrastaja ei tähän taloon ole koskaan tervetullut.
Että siinä sulle uusperheen taustoja.
Itsekin olen ollut uusioperheen jäsen jo 15 vuotta, ongelmia on ollut, kuten ydinperheissä. Mutta onnellinen olen ollut.
Tiedän monta hyvää tapausta, toki muutaman huononkin. Mutta sellaista elämä on, ei mitään mustavalkoista elokuvaa.
Ehkä halutaan sitä prinsessaelämää.