Lue keskustelun säännöt.
En saa tehtyä mitään vauvan kanssa!
13.08.2010 |
Vauva tulee pian 9 kk. Tuntuu etten enää nykyisin saa mitään aikaiseksi vauvan kanssa, päivät menee paitsi tietysti rutiineja pyörittäessä niin vauvaa kanniskellessa. Vauva ei vielä liiku, lattialla turhautuu nopeasti, on oikea sylihiiri. Sylissäkin ollessaan vaatii jatkuvaa liikettä ja viihdytystä. Illat on pahimpia, jatkuvaa tirinää ja ritinää. Vauva on terve, korvat kunnossa, ei tiettävästi ruoka-aineallergioita jne. Hampaita ei ole vielä puhjennut, kiukkuisuus voi johtua hampaiden tulostakin. Vauva nukkuu päivisin kahdet puolen tunnin unet, joten eipä silloinkaan ihmeitä tehdä. Painoa on jo sen verran, ettei yhdellä kädellä kauaa jaksa kanniskella. Viestini tarkoitus ei ole valittaa, halusin kirjoittaa kun aina kuulen ja täältä(kin) luen miten ahkeria ja aikaansaavia monet pikkulasten äidit ovat. Onko kellään muulla (ollut) samanlaista naperoa jota saa vaan kanniskella ja kaikki muu jää tekemättä vai olenko vain saamaton? Ja älkää ymmärtäkö väärin, kyllä meilläkin ruoka laitetaan ja pidetään koti siistinä ja puhtaana, mutta kaksin vauvan kanssa nämäkin tehtävät ovat usein mahdottomia toteuttaa. :/ No jospa helpottaa kun vauva lähtee liikkeelle.
Kommentit (20)
Sun aika on nyt olla vauvasi kanssa, anna muun olla. Jotain leikkimattoa, kävelytuolia tms härpäkettä voisi ehkä kokeilla, jos sitten viihtyisi itsekseenkin edes jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan toki toiset vaativampia kuin toiset, siis seuran suhteen, ja voihan se esikoisen kanssa olla vähän hakusessa miten sitä saisi hommat tehtyä..
Itsestä tuntuu, että jos olisi yksi 9kk ikäinen voisin tehdä vaikka olohuoneremontin :D Mutta johtuu ehkä siitä, että minulla on kolme omaa lasta ja pari pientä (yleensä 9kk-1½v) hoitolasta joka päivä. No, tietysti vkl vain omat..Pakko se on tuonkin lauman kanssa kotihommat tehdä, mutta kokemus tuo varmuutta ;)
Kyllä se siitä, kun alkaa liikkumaan, ja otat vaan mukaan hommiin ja puuhasteluihin! =)
Nyt jo kohta 2 vuotias ja tilanne on jo muuttunu. Kun oppi kävelemään niin alkoi viihtymään itsekseen. Eli tilanne helpottaa kohdallasi kun vauva alkaa kontata ja kävellä :) Ajattele vain että tämä on väliaikaista :)
niin se yksi 9kk saa koko ajan huomiota ja viihdyketta niista muista lapsista. Sen kun katselee heita, vaikka yhteista leikkia ei olisikaan.
Mun mielesta vauvan (oma vauva 6kk) kanssa on helpointa silloin kun meidan kaikki 4 lasta on koolla. Silloin tulee tehtya asioita koko ajan eteenpain, kotona on oikeaa tyota. Ja sen voi rytmittaa mukavasti. OMAA aikaa ei ole.
Mutta kun olen kahden vauvan kanssa, kuolen tylsyyteen.
Itsestä tuntuu, että jos olisi yksi 9kk ikäinen voisin tehdä vaikka olohuoneremontin :D Mutta johtuu ehkä siitä, että minulla on kolme omaa lasta ja pari pientä (yleensä 9kk-1½v) hoitolasta joka päivä.
eikä viihdy lattialla, niin onko sulla sitteriä käytössä, sellaista, jonka saa istuvaan asentoon? Malttaako olla sellaisessa?
Ja niinhän se on, että ne voimat kasvaa kantaessa, yhdellä kädellä saa tehtyä aika paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin vauva näkee sekä sinut että ympäristön ja pääsee perääsi. Viihtyy kun osaa itse liikkua. Tämmöisillä helteillä kukaan voi kantoliinassa vauvaa hautoa...
Ei lapsi siihen menehdy, että joutuu itse näkemään vaivaa. ja jos on jo melkein 9 kk niin pitäisi jotain lattia-aktiviteettia löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9kk ikäinen vauva myöskin. Liikkuu tosin kontaamalla ja nousee pystyyn tukea vasten sekä kävelee tukiapitkin...
En minäkään juuri mitään saa tehtyä. Vauva kiipeilee koko ajan jaloissa jos en ole lattiatasossa hänen kanssaan. Mun ei tarvitse siellä lattialla sen kummemmin leikittää ja viihdyttää vauvaa, mutta istua jossain näkyvillä ;) Jos nousen ylös vaikka ruokaa laittamaan niin alkaa kitinä ja kiipeää jalkaan heti... Toki annan kitistä ja kiljuakin, koska onhan se ruoka tehtävä =) Ei kuitenkaan ole hätäitkua vauvalla vaan ihan selkeästi kitisee mua lattialle, joten annan kitistä jos on joku oikea homma mikä pitää siinä hetkessä tehdä pois alta...
vaikka nuorin on jo neljä vuotta. Olin juuri muutaman päivän kahdestaan nuorimmaisen kanssa kotona kun se oli sairas ja en kerta kaikkiaan kopeutunut muuta kuin juuri ja juuri ruoan laittoon. Silloin kun lapset on terveitä jo koko perhe kotona, on eri asia.
Koko ajan sitten oli huono omatunto kun en ollut töissä mutta en kotonakaan tehnyt mitään "hyödyllistä". Kai ne lapset osaa imaista äidin kaikkineen silloin kun äitiä tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi että vauva on 7kk ja liikkuu. Se on jo voimien taistelua, että saadaan vauvan kanssa yhdessä tyhjennettyä ja täytettyä tiskikone ja tehtyä ruokaa.
Jos pyykkiä erehdynkin pesemään kesken päivän, voi olla ihan varma, etten niitä ehdi ripustaa kuivumaan ennen kuin miehen tultua kotiin.
Ongelmana täällä päässä on se, että vauvaa ei voi jättää hetkeksikään yksin, koska pääsee kiipeilemään moneen paikkaan ja tasapainoa ei ole vielä riittävästi. Lisäksi kaikki mihin pääsee käsiksi menee suuhun. Ihan kaikki.
Vauvan kanssa yhdessä on kaikki kotityöt tehtävä ja se on todella rasittavaa. Raukalta jäi päiväunetkin vähiin helteiden alettua. Nukkuu yöt todella hyvin, mutta päivällä nukkuu korkeintaan puoli tuntia kerrallaan. Sen ajan olen ihan mielelläni jossain muissa puuhissa kuin kotia puunaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni turhautuminen on vain hyvästä. Kyllä se sitten lähtee vähitellen liikkeelle. Eli anna vauvalle merkki että huomaat hänet, mutta jätä sitten hetkeksi lattialle vaikka protestoisikin.
Itse en saa edes vettä lasiin laitettua yhdellä kädellä, joten oma lapseni oli lattialla leikkimaton päällä kolmikuisesta. Sitä ennen vaunun kopassa pöydällä, tai sohvalla kunnes oppi kääntymään. Noin nelikuisesta viihtyi mainiosti sitteristä, missä edelleen nukkuu nyt reilun vuoden vanhana sisäpäikkärit.
Olen kai onnekas kun lapseni on kärsivällistä sorttia. Saanut tottua pienestä pitäen viivytyksiin, koska sai lisämaitoa alusta lähtien alipainoisuuden vuoksi, eikä enää huolinut tissiä kolmikuisena. Tissivauvat tottuvat nopeaan palveluun.
Se on yksi vaikeimmista kausista vauvan kanssa. Lapsi on tuon ikäisenä todella riippuvainen äidistä, omani eivät päästäneet minua edes vessaan itsekseni. Odota pari kuukautta ja hämmästy. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helposti käy noin kun vain yksi lapsi. Kun tulee useampia ei ole aikaa kanniskella sitä nuorinta.
Ihmettelen että jatkuvasti heijataan - ei ole normaalia.
Kasvatat vaativaa vauvaa (lue olet tehnyt hänet sellaiseksi)
Helpottavaa kuulla että muillakin on (ollut) sylihiiriä. Usko tai ainakin toivon, että tilanne muuttuu lapsen lähtiessä liikkeelle. Tuosta kokemuksesta; olen kasvatusalan ammattilainen ja hoitanut 5 vuotta toisten lapsia ennen äitiyslomalle jäämistä... Tässä tilanteessa ei viitsisi mainostaa mutta näin on. ;)
Hyppykiikkua olen miettinyt josko lapsi viihtyisi siinä pieniä aikoja, mutta kun on niin parjattu kapine. :/
18: Tuo sinun viestisi (=ajattelutapasi) ei ole normaali!!! En muutenkaan ole huudattamisen kannalla koskaan missään olosuhteissa kun kyse on vauvasta. Toki annan toisinaan turhautua ja kitistä, jos en yksinkertaisesti pääse ottamaan heti syliin.
ap
helposti käy noin kun vain yksi lapsi. Kun tulee useampia ei ole aikaa kanniskella sitä nuorinta.
kun eivat saa paivalla huomiota aidilta. Sitten pitaa yolla taistella se oma hetki. Toisaalta monet kaverini juuri nuorinta ovatkin aina kantaneet liinassa, paivat pitkat. Eli eivat suinkaan jattaneet jonnekin itkemaan ikavaansa.
vauva on 5kk ja homma on tällä hetkellä vähän samalla tavalla. Vauva on juuri oppinut kääntymään mahalleen ja ei tietenkään jaksa olla kauaa mahallaan, koska yrittää eteenpäin, mutta ei pääse. Jos saan päivällä tiskattua, niin hyvä niin. Muut kotihommat tehdään sitten miehen kanssa. Mies saa viihdyttää vauvaa vaikka. Kesälomalla oli niin monta viihdyttäjää, mummot ja serkut ja tädit ja sedät, että ei siinä aika käynyt pienellä tylsäksi, mutta kotona päivisin olen vain minä ja vauvaa se kyllästyttää siinä missä minuakin. Ulos voi mennä kävelylle, mutta ei se ihmisiä korvaa. Kannattaisi varmaan kokeilla mennä jonnekin kerhoihin, puistoihin tai johonkin, missä on muita lapsia ja äitejä. 9kk varmaan jo osaisi läiskyttää hiekkaa hiekkalaatikolla muiden kanssa :)
Minulla ensimmäisen kanssa samoin kuin sinulla.Toinen sitten erilainen,koska ensimmäinen pyörii siinä ympärillä ja on ohjelmaa.Kuitenkin jos olen tämän toisen lapsen kanssa kahden,hänkin vain tarvitsee viihdykettä ja on paljon paljon työläämpi.
Viestini sinulle siis, ei ole sinun vikasi.Yritä keksiä miten roikotat lasta parhaiten mukana ja keksi kaikki mahdollinen viihdyke. Toisella toimii kävelytuoli toisella lelut ja välillä ei mikään. Meillä ainoa mikä toimii on sisaruksen läsnäolo:)) tsemppiä
Pitelin vauvaa sylissäni ja nautin elämästä.
NApero ei viihtynyt kauan yksin lattialla, enkä oikein malttanut olla olematta vieressä.
Sain pikkukakkosen 40+ ja tämä varmasti vaikutti asiaan. Lähtekään puistoon etc. sitten kun tenava osaa liikkua. Lähdin taaperon kanssa vasta kun hän oli 1,4 -vuotias ja osasi kunnolla kävellä.
Nauti. Älä ota stressiä. Et ole saamaton. Tuo aika, jota vietätte sylikkäin ei koskaan enää palaa. Tajusin sen vasta tämä pikkuisen kanssa.
Mother of two (15 ja 1)
Kantoliinan kanssa vaan kaikki oli helppoa. Käytännössä ekat vuodet menivät vauva liinassa.
Kaikki vauvat eivät tietenkään pidä liinasta ja kaikille äideille ja isille se ei käy.
Koti ei meillä siltikään ole aina siisti ja puhdas.