Kun mies ei osaa puhua
onko mitään toivoa että mies oppisi keskustelemaan suhteesta ja muista vakavista asioista? Voimme muuten keskustella mistä vaan aiheesta ja miehellä on ajatuksia ja mielipiteitä ja tietämystä. Mutta kun otan puheeksi jonkun "oikean" aiheen, jolla on oikeasti merkitystä, menee mies vaikeaksi, ei ole mitään sanottavaa, ei halua jatkaa aiheesta ja hänestä tuntuu että kiusaan. En ymmärrä. Seurustelenko ikuisen pikkupojan kanssa? Pitääkö minun vain hyväksyä että en voi keskustella tunteista ja ihmissuhteista miehen kanssa jos - todellakin JOS - haluan jatkaa tämän kanssa?
Kommentit (11)
ja se miltä niistä tuntuu on aina "oikein". Naisten kanssa ei voi keskustela asiallisesti, kun ne aina on oikeessa ihan kaikesta. Jos on eri mieltä ne hermostuu.
eli juurikin suhdettamme koskettavista asioista. Ei hän nyt minua mitenkään ala syyttämään että kiusaan tms, mutta hän menee vain jotenkin ihan lukkoon kun kysyn jotain suhteeseen liittyvää.
Mutta nyt olen huomannut että kun heittelen ilmaan jotain kysymyksiä tai mietteitä suhteestamme, ja mies menee "mykäksi", annan asian olla, sillä hän itse ottaa asian esille myöhemmin, joko 5min, 5h, tai jopa päiviä myöhemmin. Eli hän on kuin onkin oppinut "keskustelemaan" tunneasioista, mutta tarvitsee vain aikaa käsitellä asia ensin ja miettii näköjään valmiiksi jokaisen vuorosanan miten asiasta jutellaan. Eli kun asian ottaa puheeksi, hän ei osaa extempore vastata siihen yhtään mitään.
Surullista mutta olen tyytyväinen että hän kuitenkin on halukas selvittämään asiat, joskin omalla tavallaan. Aluksi todella luulin ettei häntä edes kiinnosta esimerkiksi se että minulla on paha mieli jonkun suhteeseemme liittyvän asian vuoksi, koska hän ei vastannut mitään.
Tiedän olevani melko onnekas koska mies on kiinnostunut suhteestamme ja tunteistamme, ja puhuu kyllä niistä ihan omasta aloitteestaankin, mutta minä jos teen aloitteen niin hän tarvitsee aikaa käsitella asia. Tiedän paljon miehiä jotka eivät todella halua jutella mistään tunneasioista laisinkaan.
Jos yrität pakottaa puhumaan, toinen menee vain enemmän lukkoon.
Tai naiset olla puhumatta?
puhun miehelleni liikaakin ja välillä rumasti. Jos hän puhuisi minulle samalla tavoin,loukkaantuisin.
Mieheni puhuu tunneasioista harvakseltaan mutta silloin kun puhuu niin joka sana harkittu ja tarkkaan mietitty. Toivoisin kyllä että hän puhuisi enemmänkin. olisi suoprastaan ihanaa jaaritella ja analysoida suhdettamme.
kuinka töksäyttelevää ja yksipuolista on sun tunteiden ilmaisu, tai se että kuukautisen aikaan olet todella ikävä ja kiukkuinen, pitäiskö tätä analysoida tarkemmin? Luulis että se mitä tuntee toista kohtaan näkyy siitä kuinka toista kohtelee.
Olen yrittänyt kyselemällä saada jotain irti, mutta niihinkin saattaa tulla emmätiedä vastaukseksi. Ja sitten kysyn miks et tiedä? Miltä susta tuntuu kun et tiedä? Ei osaa siihenkään vastata.
ap
Jos yrität pakottaa puhumaan, toinen menee vain enemmän lukkoon.
siinähän mies (ja molemmat) saisi aikaa miettiä rauhassa
Juotat sille puoli kossua tai vaikka viis isoa tuoppia. Kun se sitten alkaa sen jälkeen ihan kunnolla juopottelemaan, ryhtyy sitä juttuakin tulemaan niin ettet meinaa suunvuoroa saada. Aiheesta kuin aiheesta.
mutta kuinka kävikään... asiat alkaa painaa jos niistä ei puhu. Kun ei tiedä mitä toinen ajattelee, mitä suunnitelmia hänellä on tulevaisuudelle ja mikä minun rooli niissä suunnitelmissa on. Jos suhteesta ei voi keskustella se on vain päivä kerrallaan-suhde.
Miksi pitää vatvoa?