Kaunis runo syntymän ihmeestä:

Löysin tämän Kotiliesi-lehdestä vuodelta 1936.



Elämän ihme.



Oli yö kuin ennen ei mitkään.

Miten ulkona tuulikaan!

Joku katolla valitti pitkään -

löi vaahtera ikkunaan.



Kuin ammukset hedelmäpuista

lens' ruoholle omenaa.

Joku puhui - mitä - en muista.

Olin lähellä kuolemaa.



- - -



Ihan äkkiä kaikki on toisin.

On hiljaista, hiljaista niin,

kuin yksin ma huoneessa oisin.

Ja kuitenkin nukuksiin



on vaipunut rintaani vastaa

eräs pieni ja lämpöinen.

Sitä katson ma ainoastaan -

sitä katson ja hymyilen.



Olen raukee ja väsynyt, mutta

ihan äkkiä tiedän sen:

ei lie sitä kauheutta,

jota vuoksensa kärsisi en.



Miten pehmeä nukka on posken!

Mikä taivas sen läheisyys!

Kuin unessa kättänsä kosken -

On ulkona ihana syys.



Kyllikki Wanninen