Saan tästä varmaan kuraa niskaani, mutta jätän perheeni

saan joskus lähteä ilman miestäni.

Se on aivan kauhea roikkuja, joka pelkää, että mä lakkaan rakastamasta sitä, jos on hetkenkin poissa silmistä. Arvaas miten tällainen päättyy?

..olet miettinyt tarkkaan, mitä olet tekemässä. Kuulostaa nimittäin tosi radikaalilta päätökseltä.

koska lähden käymään kaupassa. Tulen puolen tunnin kuluttua takaisin ja sen aikaa mies saa katsoa lapsia. Onko muita, jotka käyneet kaupassa ilman perhettään?

Että mies jaksoi mököttää kun joutui katsomaan kahta lasta kauppareissun ajan. Ja lapset..millaiset traumat he mahtoivatkaan saada kun äiti tuolla tavoin hävisi. Olen män sitten huono äiti ja puoliso.

Siis mä en koskaan jättäisi mun perhettä kaupassakäynnin ajaksi. Se just on sitä lapsiperheen arkea! Kun kerran on valinnut parisuhteen ja perheen, niin silloin tehdää kaikki yhdessä!

Mä toivon ap että miettisit vielä. Kaupassa käynti on niin iso juttu koko perheelle että sulla ei ole yksin oikeutta tehdä tuollaisia päätösiä. Mieti nyt lapsiakin!

sillä koskaan ei voi vahtia niitä lisää. Onneksi on iso vessa, siellä on leveä penkki missä ei-ulostajat istuvat ja pitävät seuraa ulostajille.

Ei tulisi mieleenikään mennä kauppaan ilman heitä! Menemme joko kaikki tai ei kukaan.

Mieti vielä ennen kuin tulet katumaan!

Mut on munki myönnettävä et kyllä mä olen tehny vakaan päätöksen käydä ilman perhettä suihkussa ja WC:ssä, vaikka mietin kyllä pitkään mitä tässä perheelle nyt aiheutan.

Saatellaan aamusella mieskin aina porukalla työpaikalle asti ja soitellaan kuulumisia pitkin päivää ja mennään vastaan kun työt päättyvät. Isompien lasten luokkiin ollaan pienten kanssa menty välillä kans seuraamaan kun tuo koulu jotenki niin rikkoo ikävästi perheen yhteistä aikaa. Siihen ja miehen työhön pitäis kyllä keksiä joku ratkaisu. ehkä me vaan jäädää ntuki-oleskelijoiksi jatkossa ja pidetään auvoista harmonsita kotikoulua yhdessä koko perhe, niin ei perheyhteys kärsi.