Saako lapsille kertoa, jos ne on eron syy?
Aina sanotaan, että lapsille pitää vakuuttaa, ettei aikuiset eroa liitostaan heidän takiaan. No entäs jos eroaakin? Esim. uusperheessähän näin voi käydä - ipanat on kerta kaikkiaan niin sietämättömiä, ettei yhdessäoloa voi jatkaa. Voiko niille silloin täräyttää, että te tämän pilasitte?
Kommentit (16)
aikuisen ihmisen tulevaisuuden ja suunnilleen viedä järjenkin omalla tyhmällä käytöksellään? Tai oikeammin, saako?
Pitääkö siihen päälle vain hymistellä, että olipa rankkaa, mutta onneksi se noita-akka muutti pois?
Vaikka ne lapset tekisivät mitä ja käyttäytysivät kuinka, he eivät ole eron syy. He ovat lapsia, syyntakeettomia siis. Ei lapsia voida rikoksestakaan syyttää. Vastuullisia ovat aina ne aikuiset, joiden pitäisi huolehtia niistä lapsista. Siis sinä ja puolisosi. Jos te ette kestä lapsia ja heidän käytöstään ja saa lapsiakäyttäytymään asiallisesti teidän perheesssänne, TE olette itse sen eron syy.
Eiköhän se ole aikuisten vika, jos ei saa lapsia kuriin.
että aikuiset voivat valita kumppaninsa, mutta lapset eivät vanhempiaan. Mieti nyt vähän aikuinen!
joskus kun lapset oli pieniä, tuli kyllä tunne että jos ero tulee niin se on lasten vika :(
Karmeeta mutta silloin tuntui juuri siltä.
Miten ihmeessä meillä sitten vielä on ongelmalapsia, -nuoria tai -oppilaita???
Eiköhän se ole aikuisten vika, jos ei saa lapsia kuriin.
käsitellä heitä niin se voi olla, mutta sekään ei ole lasten syy. Vaan aikuisten kypsymättömyyttä ja aikuisten osaamattomuutta. Se on aikuisten syytä.
ollut puhetta siitä että jos seurustelee, ei saa uutta kumppaniaan esitellä lapsille liian pian ? Eli lapsen oletetun järkytyksen mukaan mennään.
Eikös sitä moni juuri sano että ei olisi alkanut seurustella uuden kumppanin kanssa jos se ei olisi sopinut lapselle. Eli kääntäen, erotaan hyvästäkin puolisosta jos se puoliso ei ole lapsen mieleen.
ollut puhetta siitä että jos seurustelee, ei saa uutta kumppaniaan esitellä lapsille liian pian ? Eli lapsen oletetun järkytyksen mukaan mennään.
Eikös sitä moni juuri sano että ei olisi alkanut seurustella uuden kumppanin kanssa jos se ei olisi sopinut lapselle. Eli kääntäen, erotaan hyvästäkin puolisosta jos se puoliso ei ole lapsen mieleen.
kun edes kysyt tuollaista! Ei tietenkään lapsen mieltä saa järkyttää millään noin kauhealla asialla.
teistä itsestänne. Te ette osanneet olla aikuisia eikä ratkaista ongelmia.
Joten täräytä se totuus vaan sille puolisollesi ja itsellesi.
Onko lapsille pakko kertoa, vaikka ne olisivatkin eron syy? Ei siinä ole toitoteltava joka välissä, ettei tämä teidän syy ollut, mutta ei kai ole pakko ottaa puheeksi, että teidän syy tämä on. Eikö voisi aikuismaisesti ja vähän diplomaattisesti kiertää asia juttelemalla vaikka niin, että "avioliittomme ei nyt vaan toiminut ja näin joskus käy" tai jotain muuta ympäripyöreää. Olla syyttelemättä lapsia sen enempää kuin ex-puolisoa tai ketään muutakaan. Totuushan on, että iso osa liittoja päättyy eroon ja sen voi lapselle kertoa, että eroaminen on yleistä ja varmaan jonkun kaverinkin vanhemmat ovat eronneet.
lapsille pitää vakuuttaa eitteivät heidän VANHEMPANSA eroa lasten vuoksi. Siis lapsen äiti ja isä eivät eroa toisistaan lapsen vuoksi.
Nää uusperhekuviot on pikkasen eri juttu.
Tuohan on ihan sairas ajatuskin. Miksi lapselle tai lapsen kautta pitää kostaa? Ja vaikka tilanne olisikin vaikea lasten vuoksi, aikuinen on aikuinen ja lapsi on lapsi, aikuisella on vastuu lapsen hyvinvoinnista....
ja myös mä olen joskus harkinnut eroa - ja kyllä, mieheni lasten takia. Valitettavasti.
Mutta vastaus kysymykseen: ei sitä voi lapselle sanoa.
Tai oikeammin, saako?
Mietipä sitä, "aikuinen".