Kannattaako lukioon mennä jos ei ole kuin keskinkertainen
kielissä ja matikassa. Ei mikään huono oppilas kuitenkaan vaan ihan ok pärjää muuten eli keskiarvo yläateella noin 8,5.
Kommentit (15)
Yleissivistys on aina hyvästä ennen kuin aloittaa alakohtaiset opinnot.
Lisäksi sinä aikana kypsyy. Lukiovuosina saa kuitenkin olla vielä lapsi ja ehtii miettiä mihin sitä voisi hakea opiskelemaan.
Itsellänikin oli murrosiän kuohuissa joku kasilla alkava keskiarvo, mutta se inspiraatio sitten iski lukiossa kun olin päässyt eroon siitä lapsellisesta "koulussa menestyvät ovat nörttejä jotka eivät ymmärrä tosielämää" -harhastani...
ja menin lukioon. Yläasteella oli koulukiusausta, siihen nähden ihan ok paperit. Lukiossa kiusaaminen loppui, pystyi keskittymään opiskeluunkin. Yhtään L:ää en tosin kirjoittanut, yhden E:n ja muut sitä keskitasoa. Että mikä jottei.
Itse olin aivan samanlainen ja kirjoitin jopa yhden L:nkin.
Mutta se keskiarvo, mikä on ylä-asteella, harvoin säilyy lukion ekan vuoden aikana.
Jos on keskinkertainen matikassa, kannattaa mennä SUORAAN lyhyen matikan kursseille, eikä "jospa nyt kokeilisin pitkää, ei se nyt niin vaikeaa voi olla".
Samoin kielet.
Olen lukion käynyt ja olisin hyvinkin voinu oppia ns. yleissivistys asiat kotonakin!
Lukioon kannattaa mun mielestä mennä vain silloin kun on HYVÄT arvosanat ja motivaatiota lukea. Jos haluaa yliopistoihin jatko-opiskelemaan, täytyy saada aikaseksikin jotain lukiossa. Tarkoitan nyt audatureita ja Eximiaa!
:)
Itselläni oli yläasteen keskiarvo 7,5 eli aikas kehno. No lukioon kuitenkin menin, kun en keksinyt muutakaan. Lukion kävin ja sain sen kunnialla läpi, tosin ei lukion keskiarvo päättö todistuksessakaan ollut kuin vain 7,9. Eli aikas huono, keskiarvosta huolimatta kirjoitin kaksi E:tä ja loput M:mm. Eli ne meni hyvin. Tosin silloin ekaa kertaa luvin tosissani.
No kaikki ajatteli kuitenkin, et päädyn jollekin ali palkatulle alalle, johon ei koulua tarvii pahemmin käydä. Sukulaisetkin ihmetteli ääneen yo juhlissa, et miten toi sai valkolakin, sehän on se suvun tyhmin... :(
Ja jälkeenpäin ajateltuna, hyvä että ihmettelivät, vaikka silloin tuntuikin pahalta. Siitä innostuneena/turhautuneena otin käsiini pääsykoe kirjan lääkkikseen ja aloin lukea ja lukea. Kävin joitakin fysikan ja kemian lukion kursseja uudestaan ja tällä kertaa todella opiskelin. :) Ja pääsinkin lääkkikseen ensi yrittämällä. :)
Nyt kolmas vuosi menossa ja pärjään hyvin. En ole mukään huippu oppilas, mutta aina tentit läpäisen hyvin arvosanoin. :) Jännä odotella mitä sukulaiset seuraavissa sukujuhlissa sanovat, kun saavat kuulla opinnoistani. :)
Toki olisin helpommalla päässy, jos silloin yläaste ja lukio aikana olisin oikeasti opiskellut. Mutta käy se näinkin. :)
Eli joko
a) tietää haluavansa korkean koulutuksen (voihan sitä amiksenkin kautta jatkaa AMK:hon ja yliopistoonkin, mutta harvinaista on varsinkin yliopistoon pääsy)
b) ei ole vielä selvää kuvaa siitä, mitä haluaisi tehdä, mutta tietää, ettei mikään amisammatti ole se oma ala.
Ja toki sillä keskiarvollakin on merkitystä, mutta tuo on hyvä ja riittävä keskiarvo. Moneen lukioon pääsee seiskan keskiarvolla.
Moneen lukioon pääsee seiskan keskiarvolla.
Meidän lukioomme ei ole keskiarvorajaa ollenkaan. Kaikki halukkaat pääsevät sisään. Eli vaikka viitosen keskiarvolla pääsee sisään. Siitä huolimatta lukiomme on ollut joskus jopa Suomen 50. parhaan lukion joukossa.
ja sinne menin toosi kehnoilla papereilla (yläaste meni kaikessa muussa heilumisessa). Loppujen lopuksi kirjoitin kolme ällää ja kaksi ämmää. Eli vallan toista, mitä olisi alkuun voinut ennustaa. Jos siis kiinnostaa, kannattaa yrittää. Pääseehän sieltäkin kesken pois.
itselläni oli vähän yli 7 keskiarvo. en lukenut koskaan kokeisiin. en myöskään kirjoituksiin. kirjoitin älliä (ei ollut sitä superällää vielä silloin 80-luvun lopulla) ja magnoja, yhden c:n.
eli olin fiksu, mutta laiska.
nykyisin tienaan noin 4500 euroa kuussa :)
mutta kävin silti. Keskiarvo oli 7.7 kun lähdin lukioon. Kirjoitin kaksi Laudaturia ja yhden magnan.
Itse asiassa sillä ei ole ollut mitään merkitystä ja lukion päästötodistuksenkaan keskiarvo ei ollut kuin 8,1 kun en oikein viitsinut lukea.
Mutta oli nuorelle ihmiselle hyvä välivaihe miettiä, mitä haluaa tehdä.
En oikein tajua otsikon kysymystä. Kannattaa - kenen kannalta, miten kannattaa? Eihän kaikki asiat elämässä perustu pelkkään hyötysuhteeseen, kovin lyhytnäköistä semmonen. Jos haluaa lukea, haluaa yliopistoon, taidekorkeakouluun, tykkää käydä koulua, haluaa miettiä tulevaisuuttaan, niin tietysti!
Ei mikään huono oppilas kuitenkaan vaan ihan ok pärjää muuten eli keskiarvo yläateella noin 8,5.
Minä olin aikanani yläasteella juuri tuolla keskiarvolla luokkani paras. Koko luokan keskiarvo oli jossain 7.0-7.5 välissä.
Eihän 8.5 ole ollenkaan huono keskiarvo. Itselläni oli sitä luokkaa ja kirjoitin L-yleisarvosanan kolme vuotta myöhemmin.