Ekaluokkalaisen läskikammo
Meidän ekaluokkalaisemme on läskikammoinen. Kukaan perheestämme ei ole ylipainoinen, mutta emme todellakaan ole mitään terveysintoilijoita. Syömme normaalisti, kukaan ei laihduta, eikä todellakaan kukaan puhu ikävään sävyyn ihmisistä, joilla on enemmän pehmeyttä luiden päällä.
En tajua, mistä tämä tyttö on saanut kammon lihomista ja lihavuutta kohtaan. Lihavat ihmiset ovat hänestä hupaisan ällöttäviä. Minulle hän huomauttelee "epäterveellisestä" ruokavaliosta ja sanoo, että äiti, mitä jos susta tulee lihava. Hän on monta kertaa sanonut, ettei missään nimessä halua tulla itse isona lihavaksi. Mummon "leviäminen" iän myötä on tapetilla ainakin kerran viikossa. Onneksi ei enää tämän ikäisenä huomauttele muille ihmisille heidän painostaan.
Hän on itse kukkakeppimallinen, ja voi syödä vaikka minkä verran eikä vaan tule painoa lisää suhteessa pituuteen; sikälikin neidin omakohtainen pelko on aiheetonta. Ja vaikka kuinka tolkutamme, että eihän se nyt mitään haittaa, jotkut vaan nyt ovat pyöreämpiä kuin toiset, niin ei auta.
Onko tämä joku ikään kuuluva juttu?
Kommentit (5)
huolestuttavalta. Tulee mieleen, että painon pohtiminen tuossa mittakaavassa enteilisi syömishäiriötä. Kannattaa seurailla tilannetta.
Ekaluokkalaisen mielestä olisi kamalaa olla "läski" eikä aio koskaan tulla "läskiksi". Tätä on jatkunut jo useamman vuoden. En kyllä ole mitenkään huolissani, kyse on enemmänkin lapsesta, jolle estetiikka ja myös oma ulkonakö on hyvin tärkeää - vaikuttaa olevan erittäin sisäsyntyinen ominaisuus, me vanhemmat olemme hyvinkin ei-ulkonäkökeskeisiä.
Emme ole tästä tehneet mitään isompaa numeroa, kunhan olemme kertoneet, että toisten ihmisten ulkonäköä ei ole kilttiä arvostella.
jos ei halua lihoa? Eikö se päinvastoin ole ihan hyvä vaan. Ei se välttämättä ole mitään syömishäiriöön viittaavaa, jos ei halua läskistyä.
En mä itsekään halua lihoa ja ihmettelen miten monet päästävät itsestä ihan kamalaan kuntoon. Ei mulla mitään syömishäiriötä kuitenkaan ole.
kuin sanallinen.