Lue keskustelun säännöt.
Piikkikammoisen synnytyspelko
06.08.2010 |
Odotan ensimmäistä lastani ja olenkin jo alkanut pohtimaan tulevaa synnytystä, synnytykseen aikaa vielä vajaa 3kk.
Olen todella piikki kammoinen. En pysty sietämään minkäänlaisia piikkejä, oli kyseessä sitten pelkkä hemoglobiinin otto, verikoe tai rokotus.
Mulle tulee jo pelkästään siitä huono olo ja alkaa heikottaa kun sanotaan, että on verikokeen aika tms. Sanottakoon myös, että olen pyörtynyt pelkästään siitä, että lääkäri sanoi "Seuraavaksi otetaan verikoe". En myöskään pysty katsomaan televisiosta lääkärisarjoja missä näkyy piikkejä.
No se siitä alustuksesta.
Mikä olisikin siis mahdollisimman "helppo" ratkaisu minulle synnyttää? En kuitenkaan haluaisi olla ilman minkäänlaista kivunlievitystä, mutta enhän mä pysty synnyttämään taju kankaallakaan.
Itse olen ajatellut, että helpointa mulle olisi että mulle tehtäisi sektio nukutuksessa, mutta se tuskin on edes mahdollista :D
Kommentit (18)
selvisi synnytyksestä useine piikkeineen. Hui kamala. Ei se pelko mulla ainakaan mihinkään kadonnut. Ja oli aivan kamalia, joka ikinen. Mutta tiesin, että se oli vaan pakko.
Suosittelen kans tota pelkokeskustelua muuten!
Niin, siis mulla pistettiin tosiaan se kanyyli ensin. Sain pyynnöstä sen emla-voiteen puuduttamaan ihoa ensin. En itse asiassa muista tätä pistämistä, eli ei voinut olla sitten niin kamalaa? Tosin se häiritsi siinä kädessä koko ajan ja synnytyksen jälkeen oli todella tuskainen! Menee ihan kylmiä väreitä, kun ajatteleekin...
No joo, tuon laittaminen ei siis vielä ollut kovin paha. Mä otin ekaks jonkun suun kautta nieltävän puudutuslääkkeen. Ei auttanut, supistukset koveni. Ne meni jo tosi koviks ja sit suostuin ottamaan epiduraalin, kun ei enää voimat riittäneet. Eka ne pisti jonkun pienen puudutteen sitä epiduraalipiikkiä varten, auts. No, sit lääkäri sanoi, että tää ei nyt sitten tunnu! Ja tää olikin ainoa kerta koko synnytyksen aikana, kun huusin. Tais joku kirosanakin päästä. Aivan sairasta kidutusta.
Mutta onneks oli nopeasti ohi, ja se todella auttoi niihin supistuksiin. Jos en olis saanut sen epiduraalin avulla levättyä ennen ponnistusvaihetta, niin ei mulla olis ollut ollenkaan voimia enää ponnistaa. Ja mulla kesti se ponnistusvaihe silti 43min, vaikka jaksoin!
No, sitten ennen ponnistusta ne halus vielä pistää ne pudendaalit tai mitkä lie, kuitenkin alapäähän, molemmille puolille. Ekaa en juurikaan edes huomannut, liekö sitten epiduraali puuduttanut siitä kohtaa riittävästi. Toka olikin sitten tuskaa. No, jotenkin ajattelin, että jos repeän, niin sitten joutuu kuitenkin puuduttamaan tikkaamisen takia, niin parempi kärsiä heti, jos sitten ei sattuis niin se mahdollinen repeäminenkään.
Ponnistus oli suhtkivutonta, mua peloteltiin aiemmin hartioiden ja pään ulostulolla, mutta ihan peace of cake verrattuna noihin piikkeihin. Yks tikki piti laittaa. Ja tää oli ehkä kaikkein pahinta. Tai sit se tippa, joka oli siinä koko ajan. Mä niin itkin sitä synnytyksen jälkeen, en saanut nukuttua, mut eivät vaan millään meinanneet suostua ottamaan sitä pois, en tiedä miks.
No, mä oon kuitenkin ylpeä itsestäni, että uskalsin ottaa noi puudutteet ja ainakin epiduraalista oli selkeästi hyötyä. Yritin muuten ottaa sen laittamisen aikana ilokaasua, mut ei oikein ollut hyötyä, olin niin paniiikissa, etten osannut sitä hengittää. Juu, multa katkeaa hengittäminen noita piikkejä laittaessa. Joskus hoitaja, tms. tajuaa sanoa, että muista hengittää, niin sitten yritän. Mua pitäis olla muistuttamassa, en itse tajua sitä siinä tilanteessa. Pitääkin muuten seuraavalla kerralla muistaa sanoa.
Eli siis: mun mielestä piikkien laittaminen, varsinkin kanyyli ja tikit on edelleen maailman kamalinta, mutta tiedostan, että siitä kärsimyksestä oli elämää suurempi hyöty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perehdypä hyvään synnytyskirjallisuuteen (Kantamisen kausi, Isä syntymässä, Raskaus, synnytys ja äitiys, Luonnollinen syntymä, Luonnonmukainen synnytys, Aktiivisynnytys jne.). Voit hyvin selvitä ilman piikkejä. Monille riittää kivunlievitykseksi ilokaasu ja luonnonmukaiset konstit.
Puhu heti seuraavalla neuvolakäynnillä synnytyspelostasi! Saat ajan kätilön ja/tai lääkärin keskusteluun, jossa kartoitetaan pelkoasi ja keinoja, miten sen voisi voittaa. Usein synnytyksessä tulee sen verran kovia kipuja, että piikkikammo helpottaa, kun tietää saavansa avun puudutuspiikistä. Asia on kuitenkin hyvä olla tiedossa synnytyssairaalassa, jotta saat siihen mahdollisimman hyvää apua.
Kirjoitat, että et pysty sietämään minkäänlaisia piikkejä. Raskausaikana naiselta otetaan useita verinäytteitä, miten ne on sinulta saatu?
Ne kauhuajatukset ovat vain oman pääsi sisällä ja vain sinä voit niiden kanssa oppia elämään -jos haluat- Luulisi noin elämää rajoittavan kammon hankaloittavan elämää siinä määrin että sille haluaa tehdä jotain. Terapia on rankkaa ja kallista, mutta kuka sanoi että elämän pitää olla helppoa, kivaa ja kivutonta?
Itse asiassa en edes ymmärrä kuinka olet edes harkinnut vanhemmuutta tai lapsienhankkimista, kun oma pääsi on noin sekaisin. Miten aiot selvitä lapsesi rokotuskerroista?
Siellä voitte keskustella rauhassa mitkä vaihtoehdot sopisivat sinulle parhaiten ja kätilö kirjaa kaiken ylös, myös pelkosi. Sitten kaikki osaavat kohdella sinua "oikein" ja huomioida tuon piikkikammosi.
Minäkin olin aiemmin piikkikammoinen ja toimenpidekammoinen. Minulle suurin kauhistus olisi nimenomaan sektio kaikkine piikkeineen ja operaatioineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voinen lohduttaa kuitenkin niin että itsekin olen piikkikammoinen mutta kipujen ollessa riittävän suuria niin ei sitä kyllä oikein huomaa. Helpotti vielä enemmän kun tajusin myöhemmissä synnytyksissä käyttää ilokaasua aina kun kanyloitiin tai laitettiin epiduraalia. Lisäksi kohdunkaulan puudutuksen piti olla kivulias niin kivuissani en sitä edes huomannut.
Hyvin kaikki menee, luota itseesi! :)
tod.näk. unohdat koko piikkikammon..sä haluat vain helpotusta oloosi..ja pian :)
Hyvää loppuraskautta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensi kerralla, osaavat sitten ohjata minut oikean henkilön puheille.
Mä taas oon ajatellut niin, että sektio olisi tosi hyvä nimenomaan ainoastaan jos olisin nukutettuna, koska en ole siinä tietoinen mistään. En voisi edes kuvitella sektiota hereillä ollessani ja sitä, että tunnen kun vauvaa kaivetaan pois.
Olen muutenkin todella herkkä sairaala ympäristössä ja menen sinne ainoastaan pakosta asioimaan.
Todellinen kauhu juttu mulle :/
ap
Ja myös eka tulossa. Mulla ei ole mitään piikkikammoa, jostain syystä eppari on se mikä pelotttaa eniten. Kaikkein mieluiten synnyttäisin luomuna, koska tunnen että lääkkeellinen sekaantuminen "sotkee" hommaa eikä se etene enää niin että pysyisin perässä. Mun jännittämiseen auttoi todella paljon kun luin paljon synnytyksestä ja varsinkin luomusynnytyksestä, nyut on jo aika seesteinen olo. Kukaan ei kuitenkaan tiedä miten se sitten lopulta menee, ja luulen että sunkin kohdalla tilanne pakottaa eteenpäin, kyllä sen neulankin sitten kestää jos tilanne menee siihen että haluat puudutteita.. Mutta ihan välttämätöntä se ei ole, hyvin moni synnyttää luomuna ihan omasta vapaasta tahdostaan. Nukutus on aina riski, ja sektio nukutuksessa kuuluu vain hätätilanteisiin. Etkä silloinkaan kyllä selviä piikittä; aikuiset nukutetaan suoraan suoneen annettavalla aineella, vain lapset nukutetaan kaasulla ja tietääkseni tämäkin on vähenemään päin. Siihen joudut itsesi psyykkaamaan että tippa sulle laitetaan. Se tulee yleensä kämmenselkään ja on vain yksi pistos. Sen etuna on valmis suoniyhteys JOS jotain sattuu, sitä kautta saadaan nopeasti lääkittyä ja tiputeltua sulle nesteitä jne. Kerro kätilölle heti piikkikammostasi, on olemassa myös pintapuudutteita joilla pistettävä kohta saadaan tunnottomammaksi > jos et katso et tiedä koska pistetään. Tsemppiä sinne :o)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän sitä vasta on toipumista.
olen piikkikammoinen ja synnyttänyt kahdesti. Siinä kipujen lomassa minua ei haitannut lainkaan kohdunkaulan puudutus yhtään (kun en sitä nähnyt), mutta toisella kerralla laitettiin supistuksia kiihdyttävä tippasysteemi kämmensellkään ja kyllä täytyy sanoa että se oli kammottavaa! Mieli teki kokoa ajan repiä se systeemi irti tuosta kämmenselästä ja kun se tippaputeli tyhjeni ja letku vetäisi vähän verta takaisinpäin kämmenselästä niin meinasi kyllä taju lähteä. Eli minun kohdalla kivut ei riittäneet poistamaan kammoa jos se piikkisysteemi oli näkösällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tulee yleensä kämmenselkään ja on vain yksi pistos. Sen etuna on valmis suoniyhteys JOS jotain sattuu, sitä kautta saadaan nopeasti lääkittyä ja tiputeltua sulle nesteitä jne. Kerro kätilölle heti piikkikammostasi, on olemassa myös pintapuudutteita joilla pistettävä kohta saadaan tunnottomammaksi > jos et katso et tiedä koska pistetään.
Mulle on joskus laitettu tippa ja siitä on todella huono kokemus, mikä saa vielä enemmän jännittämään tilannetta. Olin tilanteessa niin jännittynyt ja paniikissa, että verisuoneni tekivät katoamistempun ja tippaa yritettiin laittaa 5 eri kertaa kunnes se saatiin 6. kerralla pistettyä.
ap, joka yrittää olla miettimättä koko piikkejä ja TOIVOO suuresti, että unohtaa kammon viimeistään sairaalassa kipuilu vaiheessa :)
Pelosta en puhu, annan ottaa verikokeita (pahaa tekee ihan hemojen mittaaminen sormenpäästä), otan rokotuksia koska ajattelen niiden hyötyä.
Silti olen alkanut harkitsemaan verenluovutustakin -koska verta tarvitaan, nyt vaan imetän niin se siitä..
Mutta synnytyksissä olen saanut sekä spinaalia ja epiduraaleja.
Kahdessa viimesimmässä vaan epiduraalia ja täytyy sanoa: mene avoimin mielin!
Itse en piikin laittoa edes huomannut. Vaikka tarttee selkää vetää kaarelle niin sen on halunnut -ehdottomasti-
Itse ajattelin esikoisen synnytykseen että koitettaisiin mahdollisimman luomuna mutta kaasua, spinaalia, kohdunkaulan puudutusta, epiduraalia tuli saatua. Ja joku tavallinen puudutuspiikkikin tuli saatua.
Kaikki meni tarpeeseen ja silti ponnistusvaiheeseen ilman puudutetta. ;)
En ymmärrä miksi tarttee synnytykseen lähteä ajatuksella ettei olisi edes tajuissaan.
Se on kuitenkin parhainpia kokemuksia mitä voi saada.
Itse en haluaisi ottaa sektiota, siitä toipuminen on kamalaa seurattavaa. On se synnytys kuitenkin ainutlaatuista. Seuraava synnytys on erilainen.
Hyvä puudutus, rentoutuminen kaikki vaikuttaa.
Ei kannata liian tiukaksi suunnitella "millasen synnytyksen haluaa" koska saatat ottaa kaikkia lääkkeitä tai et näe tarvetta lääkitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu välillä kuin työskentelisi lasten kanssa, kun joutuu AIKUISIA ihmisiä varoittelemaan/lohduttamaan /psyykkaamaan henkisesti, että saa pistää.
t. ammattilainen, joka pistää päivittäin työkseen ja on lopen kyllästynyt piikkipelkoisiin.
P.s tiedän, että jokaisella on pelkonsa ja plälä plälä plää, ja pitäisi ymmärtää...
Pakko kommentoida vanhaan ketjuun, kun itsellä tuli nyt tämä vastaan. Piikkikammo (fobia) on syntynyt monesti ihmiselle paljon suuremmista kuvioista kuin vaikka pelkästä pistämisestä, eikä sille voi itse mitään - sitä on turha hävetä. Esim. omalla kohdallani se johtuu siitä, että lapsuudessani on ollut läsnä todellinen kuolemanpelko ja turvattomuus. Eli kaikki jotka väheksyy tai dissaa - menkää itseenne! Varsinkin, jos olet terveydenhuollon ammattilainen... Kyseessä on kammo, johon maailmassa oikeasti jopa kuolee ihmisiä, yksi niistä harvoista... Myös pelkäävillä on silti oikeus elämään ja lapsiin ja pelkopoleilta löytyy hyviä ratkaisuja, apua on saatavilla, kun sitä pyytää ja on valmis ottamaan vastaan. Viimeisenä keinona on olemassa nukutussektio, joka esim. itselleni on luvattu.
Fobialle ei voi mitään kirjoitti:
Pakko kommentoida vanhaan ketjuun, kun itsellä tuli nyt tämä vastaan. Piikkikammo (fobia) on syntynyt monesti ihmiselle paljon suuremmista kuvioista kuin vaikka pelkästä pistämisestä, eikä sille voi itse mitään - sitä on turha hävetä. Esim. omalla kohdallani se johtuu siitä, että lapsuudessani on ollut läsnä todellinen kuolemanpelko ja turvattomuus. Eli kaikki jotka väheksyy tai dissaa - menkää itseenne! Varsinkin, jos olet terveydenhuollon ammattilainen... Kyseessä on kammo, johon maailmassa oikeasti jopa kuolee ihmisiä, yksi niistä harvoista... Myös pelkäävillä on silti oikeus elämään ja lapsiin ja pelkopoleilta löytyy hyviä ratkaisuja, apua on saatavilla, kun sitä pyytää ja on valmis ottamaan vastaan. Viimeisenä keinona on olemassa nukutussektio, joka esim. itselleni on luvattu.
Vain äärimmäisen itsekäs ihminen kehtaa vaatia sektiota nukutuksessa. Nukutusaineet menevät kaikki vauvaan, joka saattaa joutua hengityskoneeseen synnyttyään. Siinä vaarantuu vauvan henki täysin turhaan, että minäminäminä saa tahtonsa perille.
Täällä entinen neulakammoinen.. Kyllä se raskausaika kaikkine verikokeineen on parasta siedätystä neulakammoon :D Myöskin sektiossa jännitti se ajatus siitä, että olen hereillä toimenpiteen ajan. spinaalipuudutteen laitto oli todella inhottavaa! Ja puudutusaineen sekä särkylääkkeiden vaikutuksen loputtua se kipu alkoi todella tuntumaan... Että ei se sektiokaan ole kivuton vaihtoehto, mutta olin silti tyytyväinen siihen valintaan. Toivuin nopeasti, mutta tämäkin yksilöllistä.
Eikös tuo ole aivan järkevä kammo? Siis eri asia pelätä jotain, joka ei satu/vahingoita ihmistä millään lailla. Mun mielestä kyllä korkeanpaikankammokin on ihan järkevä, jos ei nyt ihan bussissa sentään korkeutta pelkää. Vaikka siinäkin on vain se, mitä voisi tapahtua. Ja tätä mulla ei ole. Ja sitä paitsi, eivät nämä kammot aina järjellä selitykään eikä niitä kukaan itselleen ole haluamalla halunnut.