Lue keskustelun säännöt.
Kun muistelet omaa lapsuuttasi ja nuoruuttasi
05.08.2010 |
ja niiden aikaisia lapsiryhmiä, niin mihin niistä toivoisit oman lapsesi tyyliltään ja käyttäytymiseltään sijoittuvan?
Haluaisitko hänen olevan siinä suosittujen yläasteringissä, jossa pädettiin vaatteilla ja ryyppykokemuksilla (=pissikset)? Vai kilttien perhetyttöjen ja poikien ryhmässä, joita välillä saatettiin kiusata, mutta joilla oli kavereita toisistaan? Vai toivoisitko hänestä kasvavan kovapintaisen selviytyjän, jolla ei välttämättä ole kavereita?
Entä mihin luulet lapsesi päätyvän? Miltä luulet hänen näyttävän vertaisryhmässään koulussa?
Mun oma tavoite on toi perhetyttö-kategoria. Haluaisin nyt koulun aloittavan esikoiseni kasvavan itsetunnoltaan vahvaksi ja arvoiltaan ei-materialistiseksi, toisia kunnioittavaksi hyväksi ja oikeudenmukaiseksi ystäväksi. En haluaisi kuollaksenikaan opettaa häntä elämään merkkivaatteiden yms. pinnallisen statuksen luoman varmuuden varassa, vaan omaan persoonansa ja vahvuuksiinsa luottaen.
Kun mietit omia arvojasi ja kasvatustyyliäsi, miltä tulevaisuus näyttää? Mitä menestys elämässä on sinun mielestäsi?
Tunnetko itsesi pikkuisen muita paremmaksi kun lähetät koulutulokkaasi matkaan vahvaksi ulkoapäin varusteltuna, vai koetatko luottaa hänen omiin siipiinsä ilman materiaalisen kilpavarustelun luomaa kilpeä?
Kommentit (8)
Mun 16v tyttö on ulkonäkökeskeinen eli pätee vaatteilla mutta ei ryyppää vaan on kiinnostunut muodista, ympäristöasioista, ihmissuhteista, valokuvaamisesta ja tanssista.
Esikoisen vaatekriisi meni ohi jo seiskalla ja sen jälkeen pukeutui aivan erilailla kuin muut, oli kuitenkin suosituimpien joukossa. Ei ryypännyt, oli kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnasta ja musiikista mutta oli kaukana perhetytöstä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se "kiltteys", mitä sillä sitten tarkoitetaankaan, ole myöskään niin tavoiteltava tila.
Nuoruuteen kuuluu tietty kapina, särmä, mielellään myös luovuus. Ei saada mitään uutta aikaan, ei voi edes haaveilla siitä uudesta paremmasta maailmasta, jos on aina vaan "kiltti".
en osaa sanoa, haluaisin että lapseni oli "normaali" ei liian hissukka mutta ei ihan kamalin häirikkökään.
vaan olis tavallisen sekalainen.
Jos kukaan tajua :)
on usein niitä lähes syrjäytyneitä, joilla ei juuri ole kavereita ja jotka viettää kaiken aikansa tietokoneella. Näitä kyllä löytyy valitettavan paljon.
Oikeasti, en halua "kilttiä perhetyttöä" en tytöstäni enkä pojastani.
Tavallinen kiva nuori, josta löytyy myös särmää ja kapinaa tarvittaessa. Itse asiassa minulla on näitä pari kappaletta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...niin varmaan se perhetyttörinki. Mutta mun omalla yläasteluokalla ei mielestäni ollut noin selkeästi mitään noista. Itse olin melko yksinäinen ysiluokkaan asti, mutta se johtui lähinnä siitä että olin juuri vaihtanut koulua yläasteelle mennessä. Monenlaisia porukoita oli, itse sijoituin lopulta bestikseni kanssa sellaiseen vähän outoon, jossa kyllä käytiin viikonloppuisin kaupungilla ja dokattiin, osa poltti, osa ei, mutta merkkikuteita ei ollut kellään. Hyviä harrastuksia, suurimmalla osalla hyviä numeroita, lukioon päädyttiin valtaosa. Ketään meistä ei kiusattu (itseäni kyllä ala-asteella, osin sen takia koulua vaihdoinkin).
Musta on suht sama, minkälaisesta porukasta lapsi kaverinsa löytää, kunhan siellä saa oppia aitoa ystävyyttä, tunteiden ja elämysten jakamista, toisen ja toisen valintojen kunnioittamista, eikä rötöstellä tai pistetä koulua läskiksi. Jos se on pissisporukka, niin sitten olkoon, ihmisiähän noistakin kaiketi kasvaa kunhan se hörhöin hihittelyvaihe on ohi.
Tunnetko itsesi pikkuisen muita paremmaksi kun lähetät koulutulokkaasi matkaan vahvaksi ulkoapäin varusteltuna, vai koetatko luottaa hänen omiin siipiinsä ilman materiaalisen kilpavarustelun luomaa kilpeä?
En aio ostaa lapselleni pelkkää Benettonia ja Burberrya, jos sitä tarkoitat. Ei musta tuotakaan voi noin mustavalkoisesti jakaa. Siistit, sievät, laadukkaat ja muodikkaat vaatteet on tosi tärkeät nuoren itsetunnolle - toivon näin jälkikäteen, että oma äitini olisi ollut vähän aktiivisempi mun omassa murrosiän vaatetuksessa, kun oma makuni oli lievästi sanottuna kummallinen... mutta voi niitä ihan yhtälailla löytää kirppikseltäkin. Pääasia, että tyyli tuntuu omalta. Mitään älyttömiä summia en kyllä aio varusteluun käyttää.
Vaan tokihan tuohon on vielä aikaa, esikoiseni täytti just kolme :D
itsetunnolla varustettu nuori voi myös pukeutua merkkivaatteisiin tai muihin ajan trendeihin. Hyvää itseluottamusta, suvaitsevaisuutta tai avarakatseisuutta ei osoita pakonomainen trendien välttely. Nuoruuden kehitysvaiheisiin kuuluu olennaisesti ryhmähenki ja erilaiset yhteenkuuluvuuden merkit, kuten nuo vaatteet nyt ovat. Älkää te huonolla itsetunnolla varustetut äidit opettako lapsillenne, että mikään olisi kiinni vaatteista, vaan rohkaiskaa pukeutumaan juuri niin yhteenkuuluvasti kuin nuori ITSE haluaa.
Lapseni ovat hyvillä itsetunnoilla varustettuja lapsia/nuoria. Jotka pärjäävät hyvin sosiaalisestija akateemisesti. Eivät ryyppää eivätkä polta yms. juttuja.
Ovat hyvin varusteltuja myös ulkoisesti.
Hyvin ovat pärjänneet ja uskon vahvasti, että tulevat myös jatkossa pärjäämään.