Lue keskustelun säännöt.
03- syntynyt poikamme ei menekkään kouluun :(
03.08.2010 |
Vasta tänään tuli kirjallinen päätös koululykkäyksestä, vaikka itse olen lykkäytä " toivonut " ,niin nyt asian tultua todeksi tuli itku. Poika itse ajetteli jo kouluun lähtevänsä, ja tokaisi tänään " mutta mä oli jo eskarissa ".
Miten tämä voi ollanäin ristiriitaista ja raskasta :( Mitä sen voi tietää, että on tehnyt oikean päätöksen ?
Koulukypsyystestit menivät rimaa hipoen läpi, eli jos olimme tahtoneet lapsi olisi voinut aloittaa koulun tuetusti. Mutta tuntui järkevämmältä kyspytellä vuosi ja ottaa ns varmempilähtö koulumaailmaan. Nyt kuitenkin tuli tunne, että jos onkin tehnyt väärin lasta kohtaan.
Lykkäyksen syinä oli lapsen syntyminen keskosena ihan joulukuun lopussa, hän on edelleen hyvin pieni ja hento 105 cm/16 kg. Syntymän jälkeen hänelle tuli suolistovaivoja, josta johtuen hänellä on tuhrimis ongelmia- korjaava leikkaus tehtäisiin vasta ensi vuonna ( eli sitten koulussa ei todennäköisesti tulisi enää vahinkoja) Liksäksi leikki on edelleen mielipuuhaa.
järki sanoo , että lykkäys on viisas rtkaisu, mutta kuitenkin sydämessä tuntuu raskaalta.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se lapselle parempi kun aloittaa koulun, jotta saisi joka vuosi yletä luokalta toiselle kun se, että jää luokalle ja ne koulukaverit menee ylemmälle.
oikea päätös noilla taustoilla. Älä jää pähkäilemään enää ku kirjallinen päätöskin tuli.
Nyt reippaasti jätätte asian ens vuoteen ja keksitte tähän väliin muuta.. Voiko eskarin käydä kaks kertaa?
Menee vuoden kuluttua ihan ikäistensä tahdissa kouluun:) Milloin hänen laskettu aikansa olisi ollut?
Teillä molemmilla! Mietin jo kovasti, että lieneekö meillä sama edessä parin vuoden kuluttua, kun meilläkin lähtötilanne on sama kuin teillä. Saapa nähdä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vaikuttaa siltä, että todella ajattelet lapsen parasta. Liian aikaisesta aloituksesta saa aikaan vuosikausien kierteen, eikä koulunkäynti ala missään vaiheessa maistua.
Tsemppiä! Yritä esittää asia lapselle positiivisessa valossa parhaasi mukaan.
TÄYSIN oikea! Olen samaa mieltä edellisen kanssa: "älä näytä epäröintiäsi lapselle". Mutta älä myöskään itse murehdi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ymmärrän lapsen hämmennyksen. Jos tietty tuon olis tiennyt etukäteen niin olis voinut jättää sen eskarinkin vuoden myöhemmäksi... Mullekin tulo mieleen että voiko eskarin kerrata?
Miten selitätte tilanteen lapselle?
Olen koulunkäyntiavustajana nähnyt, millaista nujuamista ja voimain mittelyä ekaluokkalaisillakin pojilla se välituntielämä on. Jos sulla on kovin hento poika, jolla vielä on tuhrimisongelmaa, häntä helposti kiusattaisiin ja mopattaisiin koulussa.
Mistään hän ei aidosti jää jälkeen ja tuo syntymäajankohta on loistava syy ottaa yksi lisävuosi. Kerrothan sen pojallesi: että hän varmasti pärjäisi koulussa hyvin, mutta koska on syntynyt hiukan etuajassa, ja oikeasti olisi syntynyt vasta 04, menee kouluun vasta siinä ikäryhmässä ja on sitten luokkansa vanhin poika, mikä on mukava juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä huoli. Ymmärrän kyllä tunteesi kun muakin alkoi itkettää kun luin. Mä oon raskaana ehkä se selittää jotain..:)Mutta jos kaikki testit on tehty ja lykkäystä suositeltu ja vielä tuo tuhrimisongelma,niin uskon että pikkumiehenne on ihan hyvä olla vielä vuosi kypsymässä. Kohta se ensijärkytys menee sinultakin ohi ja tiedät että on oikea ratkaisu. Meillä myös esikoinen aloittaa koulun parin viikon päästä,ja voi kun tuntuu siltä et oispa vielä jäljellä sitä huoletonta lapsuutta. Mutta kohta minäkin "sopeudun"koulunalkuun ja asiat rullaa rutiinilla. Ite oon sellainen jännittäjä etukäteen,mutta sit kun asia on ajankohtainen huomaan ettei tämä niin paha olekaan:) Mihin poikasi siis menee,eskariin uudelleen?
Varmasti teit oikean ratkaisun. Kumma kyllä että päätöstä on lykätty näin myöhään, kurjaa teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinne, oli todella oikea päätös. Tiedän tasan mitä käyt läpi, kun kyseessä on oma maailman paras lapsi ja sille soisi elämän helpoksi.
Mun pojalle suositeltiin koulukypsyystestien jälkeen startti/nollaluokkaa.
Itse olen koulutukseltani kasvatustieteiden maisteri. Käytin pojan niissä testeissä, siis useita kertoja. Meidän psykologi oli suoraan sanoen ihan uuno, varmaankin vastavalmistunut. Mulla on itsellänikin 36 ov psykan opintoja. Multa pääsi nauru kun luin loppulausunnon.
Poika meni ekalle luokalle noraalisti, eikä mitään ongelmia. Nyt reipas 8-luokkalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienemmilläkin syillä lykkäystä haetaan. Ja eskarinhan voi tosiaan käydä uudestaan, tsemppiä teille!
Mutta olen sivusta katsonut lasteni serkkua, joka meni kouluun 7-vuotiaana, vaikka ei vielä selvästikään ollut koulukypsä silloin. Olisi vain halunnut leikkiä. Lapsi on kärsinyt liian aikaisesta koulunaloituksesta koko peruskoulun ajan.
Teitte varmasti oikean ratkaisun!
Tiedät tehneesi oikein ennen kaikkea lapsen kannalta, mutta jossain mielen sopukoissa on ajatus "normaalista".
Ajattele niin päin kuin minä 6v iässä, kun ehdotettiin aikaistettua kouluunlähtöä. Sanoin haluavani olla vielä vuoden verran lapsi ja niin se kouluunmeno siirtyi. Annoit lapselle vuoden lisää lapsuutta, hyvä sinä!
Jos lapsi nyt joutuu eroon eskarikavereistaan, niin olisiko mahdollista aloittaa joku harrastus, missä pääsisi näkemään heitä, eikä tippuisi pois porukasta tämän välivuoden takia? Samalla saisi jotain odotettavaa syksyyn, vaikkei koulu nyt vielä alakaan.
Ehkä tässä vaan täytyy itkeä itkunsa pois, ja ryhdistäytyä.
Kiitos kannustavista sanoitanne.
Päätös meni näin myöhään koska koulukypyytesteihin pääsi kunnlla vasta loppu keväällä.
ps. etsimme nyt syksyki kyllä jonkun harratuksen.
merkittävänä syynä lykkäämättä jättämiseen oli se, että lykkäyksen perusteella lapsi oppii olevansa muita huonompi. Lapsihan tosiaan kyllä tietää, milloin mitäkin "kuuluu tehdä": eskarin jälkeen kuuluu mennä ekalle luokalle. Muut menevät, yksi ei.
Toinen ajatus tutkimuksessa oli, että lapsen ei pitäisi olla kypsä mennessään kouluun vaan hänen pitäisi saada kypsyä koulussa. Ekalla luokalla pitäisi saada opetella koulussa olemista.
En väitä, että lykkääminen olisi kaikkien kohdalla huono ratkaisu, ei varmasti. Mutta ehkä kannattaa oikein erityisesti ottaa puheeksi se, ettei kyse ole lapsen huonoudesta muihin verrattuna vaan esimerkiksi siitä, että hän menee kouluun laskennallisen syntymäaikansa mukaisesti.
Varmasti ratkaisusi on oikea, olet sen äitinä aavistanut parhaaksi aikanaan kun hait lykkäystä. usko omiin tuntemuksiisi asiassa. äläkä liikaa lapselle asiaa surkuttele. vetoat tuohon kokoon ja vuoden lopussa syntymiseen jos jotain keskustelette asiasta lapsen ´kanssa.