Uskotelkaa mulle, että synnytyksestä voi selvitä hengissä!

Nyt olis kolmas koitos edessä ihan pian ja huomaan olevani ihan kauhuissani! :)

Ei se niin kauheeta ole. Jos olis, niin tuskin kenelläkään olis enempää kuin 1 lapsi ;)

ja moni vielä tehnyt muutaman siihen lisää.

vaikka ne eivät helpottuneet seuraavien myötä.



Joillakin on oikeasti sellaisia synnytyksiä etteivät paljoa valittele, mutta minulla sellaisia ettei pahemmista väliä.



Ensimmäisiin neljään synnytykseen ei siihen aikaan annettu mitään kivunlievitystä. Vain koska halusin useamman lapsen sai minut uudelleen synnyttämään...



Neljännen jälkeen muistan kuinka mietin etten sitten varmaan valita kunhan vain tulisin raskaaksi. Raskaudet eivät alkaneet helposti.



Onneksi viidennellä ja kuudennella kerralla sain synnytyskipuihin lievitystä. Se oli jo sellaista aikaa ja olisin ollut ikionnellinen jos olisin saanut apua kipuihin jo neljällä aiemmalla kerralla.



Kun niitä vauvoja ei muuten saa...tällä ajatusmaailmalla olen halunut uusia raskauksia.



Pyydä kivunlivitystä, kerro pelkosi, niin saat ainakin osan peloistasi poistettua.



Toivottavasti saamme lukea synnytyksesi jälkeen kuinka kuitenkin kaikki meni hyvin ja nautit pienetä lmpöisestä kääröstä. En pidä synnytyksistä, mutta haikeana ajattelen että kunpa vielä voisi...mutta ikää on jo liiaksi, joten onnea Sinulle tulevaan.

pikkulapsielämä, siitä jos hengissä selviäisi...

Nykynaisetkin selviävät hienosti synnytyksestä. Uskokaa itseenne! Lukekaa hyvää synnytyskirjallisuutta (esim. Isä syntymässä, Kantamisen kausi, Raskaus, synnytys ja äitiys, Luonnonmukainen synnytys). Tiedosta on paljon apua. Kertokaa tukihenkilöllenne, mitä toivotte häneltä.



Synnytyskipu on hyvää kipua, joka vie synnytystä eteenpäin, kun vain rentoutuu parhaansa mukaan ja ottaa yksitellen jokaisen supistuksen vastaan. Jokainen supistus vie lähemmäksi lasta. Jos kipu sitten menisi sietämättömäksi, tarjolla on monenlaisia kivunlievityksiä.

, sitten pelkäät että jäätkin henkiin kärsimään, sillä jälkikivut on sitä luokkaa

vaikka synnytys kesti yht 13 tuntia ja ponnistusvaihe tunnin, jonka jälkeen muksu autettiin imukupilla maailmaan :)

Kyllä siitä hengissä selviää

Hei! Älä pelkää!! Älä missään nimessä lähde peläten siihen "koitokseen" koska kaikki menee oikein hyvin eikä synnytyskipuun kuole. Kokoajan vauva on lähempänä ja kipu on luonteeltaan erilaista kuin kaikki muu. Varsinkaan ponnistusvaihe ei enää ainakaan minulla sattunut koska avautusmiesvaiheessahan sitä on jo avautunut! Ole aivan rauhassa ja keskitä ajatuksesi vauvaan ja rentoudu.



Pyydä kivunlievitystä koska KUKAAN EI PALKITSE SINUA tämän hihhulimuoti-ilmiön mukaisesta kivunlievityksestä vapaasta synnytyksestä! Tee itsellesi palvelus ja ota se ihana kivunlievitys!



Älä siis pelkää koska kuten tiedät kaikki muutkin ovat olleet samassa tilanteessa ja moni menee uudestaan!



Tsemppiä sinulle!

joten on se MAHDOLLISTA. Kunhan et ole lesta.

Kamppailin kaikin voimin päästäkseni sektioon. Onneksi en päässyt! Synnytys kokemuksena oli nimittäin positiivinen. Kyllähän se sattui, mutta esim. hampaan juurihoito on moninverroin kamalampaa. Ja kuten edellä sanoivat, kipu unohtuu äkkiä, kun tuloksena on niin ihana lapsukainen. =)



Reippain mielin vain synnyttämään!

elämästä selviää hengissä...



Tilastot kertovat, että suurin osa äideistä ja lapsista selviää hengissä synnytyksestä, mutta ei se ole mikään turvatakuu yksilön kohdalla. Ei kukaan voi uskotella sulle ja vakuuttaa sua siitä, että sinä selviät hengissä. Synnytät toki todella turvallisissa olosuhteissa (jos synnytät Suomessa ja sairaalassa). Elämä on arvaamatonta. Milloin vain voi tapahtua mitä vain. Välillä iloisia yllätyksiäkin.

Enkä pidä synnytystä yhtään pahana kokemuksena. Sattuuhan se, ohan hemmetisti. Olen synnyttänyt kaikki ilman epiduraalia. 2x paracervikalipuudutus, ilokaasua kaikista. Enkä siksi, että olisin halunnut olla erityisen urhea, vaan siksi että synnytykseni ovat edenneet niin nopeasti, että epiduraalia ei ole ehditty antamaan. Ei edes viimeisimmässä synnytyksessä annettu, vaikka etukäteen pyysin. Mutta ymmärrän, miksei.

Synnytyskipu on kuitenkin eteenpäinvievää, positiivista.

kertaa neljä.

Kamppailin kaikin voimin päästäkseni sektioon. Onneksi en päässyt! Synnytys kokemuksena oli nimittäin positiivinen. Kyllähän se sattui, mutta esim. hampaan juurihoito on moninverroin kamalampaa. Ja kuten edellä sanoivat, kipu unohtuu äkkiä, kun tuloksena on niin ihana lapsukainen. =)

Reippain mielin vain synnyttämään!

Kipua en pelkää, se ei ollut mitään järkyttävää vaikka olikin verrattavissa noidannuolen aikaisin kramppeihin, en revennyt, kätilöt oli ihan mukavia jne. mutta en enää ikinä, ikinä, ikinä halua sitä kokea.

Koko sen ponnistusvaiheen ajan vain "rukoili" päässään että olisipa se kohta ohi. Ponnistusvaihe kesti 40min.. Tukihenkilöni sanoi että ensimmäiset sanat mitä olin sanonut lapsen syntymän jälkeen oli olleet ei enää ikinä.

En ymmärrä miten jotkut haluaa sen kokea aina uudelleen..

Eka kerta oli jo aika kurja, tokalla meinasi henki lähteä. Sanoin, että jos kerrankin vielä tähän joudun, niin henki menee. Nyt kolmas (vahinkotapaus) ja olen aivan kauhusta jäykkänä :( Mulla lähinnä verenvuodot riesana + toiseksi harvinaisin veriryhmä.

totesin seuraavana päivänä, et vois tän joskus tehdä toistekin. Ekan synnytys oli pitkä ja haasteellinen 18h josta 1,5 h ponnausta.



Suosittelen epiduraalia, saa levätä välillä jos tuntuu että venähtää pitkäksi tuo synnytys. Sain pari tuntia huiliaikaa ennen ponnausta.



Ja KERRO tuntemuksistasi kätilölle. Ja jos et itse osaa puhua kätilön kanssa samaa kieltä, pidä huoli että mukana oleva (isä/kumppani) osaa ymmärtää sinua ja toimii tarvittaessa tulkkina.



Hyvin se menee!!

Synnytys voi olla hyvä tai huono kokemus, mutta siitä todella voi ja useimmiten myös selviää hengissä! Muuten me jokainen tiedettäisiin aika monta synnytkseen kuollutta äitiä.



Itse olen selvinnyt kolmesta kerrasta, jokaisesta ilman ihmeempiä kivunlievityksiä. Helppoja eivät ole olleet, ensimmäinen oli hirveä ja kokemuksena huono, toinen epätoivosta (iskee aina jossain vaiheessa lopussa) huolimatta hieno kokemus ja kolmannella kerralla oli taas kaikki mahdollisuudet päättyä huonosti mutta hyvin meni kuitenkin vaikka kipeä olin ja huolissani koko ajan.



Voimia!

asialla olleena voisin vieläkin mennä, kestot 3-4h, luomuna kaikki, ei repeämiä tms. :)))