Lue keskustelun säännöt.
Sata ja yksi syytä olla onnellinen, mutta...
31.07.2010 |
miksi väliin tuntuu etten ole? En tiedä olenko minä enää olemassa, onko olemassa vain vaimo ja äiti? Mitä se minuus on?
Onko normaalia miettiä eroamista miehestään kerran kuussa/parissa? Vaikka haluan nähdä toisemme istumassa kiikkustuolissa niin en välttämättä näe. Miksi?
Eroa olen miettinyt jo useamman vuoden ajan, miksi se on taas näin vahvana mielessäni? Tuntuu taas samalta kuin kolme vuotta sitten, että voisin jättää miehen ja lapset ja muuttaa kaksioon ja olla viikonloppuäiti. Karua, mutta totta.
Siis miksi en jätä? Mitä pelkään? Joskus pelkäsin, että jos nyt jätän niin olen yksin sitten vanhana. Tänään käsitin, että olisiko se niin kamalaa?
Meillä on hyvä parisuhde, mutta miksi silti tunnen näin? Sen käsitän, että vika on minussa, mutta miten saan sen korjattua? Huomaan olevani yksinäinen vaikka olemmekin yhdessä. Rakastan, rakastan, mutta rakastanko? Mistä sen tietää?
Onko tämä normaalia vai olenko vain tyytymätön ihminen?
Suru puserossa...
Kommentit (28)
perheensä jättämällä tai millään muullakaan tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ollu samantyylisessä tilanteessa?
ap
eroamalla!
Vaan mieti mistä tykkäät, tee asioita, joista on iloa sinulle ja ehkä miehellesikin.
Ja voi olla, että olet masentunut? Käy juttelemassa jossain, vaikka perheasiaineuvottelukeskuksessa tms. Ero on aina viimeinen vaihtoehto, ensin pitää yrittää tehdä kaikkensa.
mahtaako sulla olla jokin ikäkriisi tai vastaava, johon sitten ajattelet (ehkä tiedostamatta) saavasi avun eroamalla?
Et kuitenkaan kirjoittanut mitään että mikä miehessäsi mättää tms. ja jopa sanoit että rakastat.
Mitä jos lähtisit siitä, että itse yrittäisit etsiä sitä minuuttasi, ihan siinä parisuhteessannekin? Etsi uusia harrastuksia, koeta tehdä elämäsi mielenkiintoiseksi ja ole "oman onnesi seppä". Onni ei tule ulkopuolelta eikä mieheltä, ja mielestäni on täysin normaalia tuntea itsensä parisuhteessakin välillä yksinäiseksi, siinä on kuitenkin kaksi ihmistä, erillisiä ollaan vaikka yhdessä eletäänkin.
Jos parisuhde/mies ei ole paha, niin helpompi sinun on tuossa olla, voit kyllä löytää itsesi siltikin. Lisäksi ei tarvitse pelätä että lapset kärsivät erosta ym. Parisuhteessa olemisessa on kuitenkin yllättävän paljon hyviä asioita, joita ei huomaa ennenkuin ne on menettänyt (kokemuksen syvällä rintaäänellä).
tällaisia tuli mieleen.
Tämä vain ei ole nyt tämän hetken ajatus vaan vahvimmillaan on ollut aiemmin kolme vuotta sitten jonka jälkeen saimme vielä yhden lapsen ja nyt nämä ajatukset valtaavat mieleni taas...
Suurin ero niihin ajatuksiin on se, että nyt en todellakaan olisi valmis jättämään lapsiani.
Joskus vain tuntuu ettei jaksa yrittää jaksaa yhdessä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helpompaa kuin kahdestaan.. päinvastoin.
Kertoisitko, erittelisitko mulle (ja siinä samalla itsellesi ajatuksiasi selvittääksesi) että minkälaista kuvittelet elämäsi olevan, jos eroaisitte? Miltä osin helpompaa?
t. olinkohan nelonen..
Ehkä nämä ajatukset kumpuaa sittenkin huonosta itsetunnosta jota en kuitenkaan mielellään myönnä itselläni olevan.
Kai minä vain haluaisin huomata olevani haluttu ja siihen ei näköjään oma mies riitä. Jotain sekoiluja on ollu vuosien varrella (ollaan oltu yhdessä toistakymmentä vuotta), mutta ikinä ne ei oo menny ns. liian pitkälle.
Semmosta tietynlaista omaa vapautta kai sitä kaipaa... en tiiä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska itse erosin, osittain tuo oli juuri syynä.
Huomasin kuitenkin varsin pian, että ei ollut sen arvoista. Kaukana siitä... jälkiviisas on tietenkin helppo olla :)
Sinulla toivotan kaikkea hyvää, ja kehotan tosiaan että yrität ihan tosissasi, pitkäjänteisesti, tehdä elämästäsi mielenkiintoista erilaisten harrastusten myötä, tai tee jotain höpsöjä ex-tempore-juttuja (esim. matkat lyhyellä varoitusajalla tms) joista saat tietynlaista vapaudentunnetta.
t.nelonen
Ehkä nämä ajatukset kumpuaa sittenkin huonosta itsetunnosta jota en kuitenkaan mielellään myönnä itselläni olevan.
Kai minä vain haluaisin huomata olevani haluttu ja siihen ei näköjään oma mies riitä. Jotain sekoiluja on ollu vuosien varrella (ollaan oltu yhdessä toistakymmentä vuotta), mutta ikinä ne ei oo menny ns. liian pitkälle.
Semmosta tietynlaista omaa vapautta kai sitä kaipaa... en tiiä...
ap
Saanko kysyä, että milloin itse erosit ja palasitteko myöhemmin yhteen vai löysitkö uuden onnen?
Kais tää ajatus mikä riivaa on sitä vihreämpää ruohoa aidan toisella puolella...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme palanneet yhteen enää, meillä oli muitakin asioita (siis tuon oman "vapaudenkaipuun" tms. lisäksi) jotka tekivät yhteenpalaamisen mahdottomaksi. Ongelmia silti koitui, ja harmittelen toisinaan edelleen eroamme, lasten vuoksi. Monenlaista pientä ja isompaakin murhetta eron vuoksi ollut tässä vuosien varrella.
Nyt olen avoliitossa ja meillä on yhteinen lapsi uuden miehen kanssa. (tai hassua puhua "uudesta", olemme kuitenkin olleet jo vuosia yhdessä)
Omat ongelmat tässäkin suhteessa on, ei niitä samoja mitä exän kanssa (tai osa niitäkin, josta olen vaan tullut tulokseen että odotukseni ovat olleet kenties epärealistisia) mutta ongelmia kuitenkin. Voi olla että miettisin nytkin eroamista samaan tahtiin kuin entisessä suhteessa, ellen olisi jo kerran kokenut niitä erosta seuraavia ongelmia, ja havainnut tosiaan että ei ole eroaminen niiden väärtiä.. ainakaan mun kohdalla.
Mitään kauhean pahoja ongelmia ei kuitenkaan siis ole, juurikin välillä sitä yksinäisyyden tunnetta itsellänikin ja sitten jotain suht vähäpätöisiä arjen ongelmia kuten siivousasiat yms. jotka kiristävät toisinaan pinnaa vähän liikaakin :)
Eli omasta mielestäni ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen. Se näyttää kyllä siltä, ja uutuudenviehätyksessään sitä saattaa ollakin, mutta kun arki iskee niin ruoho kellastuu.
t. nelonen
Saanko kysyä, että milloin itse erosit ja palasitteko myöhemmin yhteen vai löysitkö uuden onnen?
Kais tää ajatus mikä riivaa on sitä vihreämpää ruohoa aidan toisella puolella...
ap
Ja onnea "uudelle" elämällesi!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä olen itsekin juuri tuossa tilanteessa. Olen avioliitossa, mutta silti aika yksinäinen. Mies toteuttaa omaa unelmaansa, on paljon pois kotoa - töissä ja harrastuksensa parissa, ja on erittäin tyytyväinen. Minä taas koen jääväni paitsi mieheltäni, ja olevani paljolti vain se ihana kulissi ihanasta perheidyllistä. Todellisuudessa olen äiti, joka vastaa yksin kaikesta arkeen ja lapsiin liittyvistä asioista. Esim. omiin harrastuksiin ei ole mahdollisuutta kodin ulkopuolella, koska hoidan oman työni jälkeen kodin,lapset ja heidän harrastuksensa. Mutta valoisaa on kuulla, että se vihreä nurmi olisikin vain kangastus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omiin harrastuksiin, jos kerran mieskin pystyy harrastamaan..
t. nelonen
Jonka parissa voisit toteuttaa itseäsi, opiskella lisää tms.?
Jos sinulla on hyvä parisuhde ja perhe, niin ei kannata erota. Mene vaikka terapiaan, jotta löydät itsesi. Totta on, että onni ei tule ulkoapäin. Jos hyvästä miehestä eroisit, katuisit aina.
Jos ihmisellä on tarve saada ihailua ulkopuolisilta ulkonäöstään, se todellakin on huonon itsetunnon merkki.
vaikka salille tai zumbaan yms., Mutta ei mulla ole lapsenvahtia, kun mies on aina poissa! Eli todellista mahdollisuutta ei ole. Muutenkin lapsi on pitkän päivän hoidossa, ja isot koulussa, niin vähän on mahdotonta ajatelle, että vielä illaksi jonnekin "hoitoon". Ja valitettavasti ei ole tukiverkostoa uudehkolla paikkakunnalla, jossa nyt asumme.Täällä ei ole edes mll:n palveluja. =(.
Mieheni on rakastava ja huomioiva aviomies, mutta silti ero on mielessä usein. En enää tiedä mitä rakkaus on, rakastanko vai olenko vain kiintynyt? En enää tiedäkään, haluanko lapsia mieheni kanssa, haluanko vanheta yhdessä. Pelottavaa, ahdistavaa. En tiedä mikä johtuu minusta, mikä "väärästä" miehestä. Pelottaa tehdä ratkaisua suuntaan tai toiseen; en uskalla erota, mutten uskalla rakentaa tulevaisuuttakaan (esim. hankkia niitä lapsia) mieheni kanssa, vaikka yhteistä elämää on jo vusoi kaupalla.
apua.
kuulla, että en ole ainoa tämmöisten ajatusten kanssa. :/
Kun jotenki tuntuu, että ei oo ihan normaalia haudutella eroajatuksia vuositolkulla saatika miettiä eroa tosiaan vähintään joka toinen kuukausi...
Ikää minullaki kuitenki "vasta" alle kolmekymmentä niin yhteistä elämää on hyvällä tuurilla jäljellä vielä tyyliin neljäkymmentä vuotta ja pelkään, että mietin eläkeiässä, että miksi en lähtenyt. Toisaalta jos lähden niin mietinkö silloin, että miksi lähdin...
Elämä on valintoja täynnä, mutta mistä tietää mikä on se oikea?
ap
vielä ensirakkauteni tuossa kolkuttelee oven takana, ah, mies jolle annoin neitsyyteni puhtaasta rakkaudesta...eli ei tee ihan helpoksi tätä taistelua sekään ;(
Moi! Ehkä etsit jotain semmoista kuin elämän tarkoitusta, ja itseäsi samalla. Et varmasti ole ensimmäinen, jolla kuvaamasi kaltaiset tuntemukset ovat edeltäneet jonkun uuden sisällön tai asenteen löytymistä elämään :)
Tiedätkö Perheasiain neuvottelukeskuksen (arkisemmin kirkon perheneuvonnan)? Siellä EI kysytä uskoa tai edes kirkon jäsenyyttä, ja Suomen ammattitaitoisimpia perhe- ja pariterapeutteja on töissä siellä. Keskus toimii valtakunnallisesti ja on ILMAINEN.
MUTTA - tuo sun hämmennyksesi ja kysymyksesi... Ehdotan, että harkitsisit avoimella mielellä tutustua näihin linkkeihin. Toivon todella sulle parasta, ja ehkä noista tv-ohjelmista ja linkeistä - jotka valitsin sulle huolella - voit löytää jotain hyvää :)
-Elämän kaari - Elämän tarkoitus http://tv7.fi/vod/player.html?id=9016
-Kaivo - Petri Välimäki puhuu elämän tarkoituksen etsimisestä http://tv7.fi/vod/player.html?id=2808
-Kaivo - Petri Välimäki. Jaksossa puhutaan elämän dramaattisista käännekohdista http://tv7.fi/vod/player.html?id=2806
-Elävä yhteys - Elämällä on tarkoitus http://tv7.fi/vod/player.html?id=7662
-KUKA JA MILLAINEN ON IHMINEN? Ihmisen arvo, ongelma, toivo ja mahdollisuus. Olavi Peltola. http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/usko/usko1c.html
-Mikä tuo onnen, ja mikä sen vie? Onni kiinnostaa ja kiehtoo tutkijoitakin. Mukana professori Markku Ojanen http://tv7.fi/vod/player.html?id=5938
-Sanan lenkkivieras - Jukka Koljonen juoksee kohti kotia. Weiling & Göösin projektipäällikkö Jukka Koljonen miettii elämän tarkoitusta. http://tv7.fi/vod/player.html?id=11207
-Kaivo - Elämä ajoi Juha Ketolan etsimään elämän tarkoitusta. http://tv7.fi/vod/player.html?id=2790
-Suurin Rakkaus, yhteys ja tarkoitus http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html
-Kuka Kristus oikeastaan on? http://www.whoisjesus-really.com/finnish/you.htm