Lue keskustelun säännöt.
Toisen/kolmannen/neljännen lapsen haluaminen...kun kaikki muutkin...
25.07.2010 |
Olenpa pulassa. Tai no en ole mutta ikävässä fiiliksessä kuitenkin.
Meillä on yksi lapsi. Yksi erittäin toivottu ja vuosikausia tehty lapsi. Olemme miehen kanssa ainoita lapsia ja ihan tyytyväisiä siihen. Emme ole kaivanneet koskaan sisaruksia. Emme kaipaa lapsellemmekaan (2v) sisaruksia. Kyse ei ole nyt siitä (joten kiitos, en kaipaa vastauksia tyyliin "sisarus on paras mitä lapselle voi antaa").
Mutta mutta. Kun ystäväpiirissä ollaan hirveällä tohinalla tekemässä sitä pikkukakkosta/-kolmosta. En siis tosiaankaan kaipaa toista lasta, lapsellamme on paljon samanikäisiä sukulaislapsia joiden kanssa olemme läheisesti yhdeydessä. Tavallaan "melkein sisaruksia". Mutta kun tuntuu että minäkin haluaisin tsekkailla ovulaatiota, miettiä hedelmällisiä päiviä, jännittää onnistuiko yritys. Ts. haluaisin yrittää raskautta. En välttämättä edes olla raskaana saati tosiaankaan olla raskaana mutta haluaisin yrittää.
Ja naurettavinta tässä on että lapsemme sai alkunsa 3v lapsettomuushoitojen jälkeen ICSI:llä (koeputkihedelmöitys) eli emme me edes välttämättä tosiaankaan toista lasta saisi. Mutta kun silti. Haluaisin jännätä sitä mahdollista onnistumista "kun kaikki muutkin". Kokea sen vielä kerran vaikka se olikin niin kauheaa kun lasta ei vaan kuulunut. Ja silti en missään nimessä haluaisi kokea sitä pakokauhua kuin aikaisemmin eli miettimistä enkö saakaan lasta kovasta halusta ja yrittämisestä huolimatta. Ja oikeastaan en kaiketi edes halua toista lasta. Luultavasti.
Mieheni on minua 10v vanhempi. Aika loppuu. Itsekään en ole nuori (39v). En halua toista lasta mutta että en enää kokisi yrityksen huumaa kuten ystäväni?
Onko kenelläkään samanlaista fiilistä? Että haluaa koska toisetkin yrittävät? Että jos muut eivät yrittäisi olisi itse täysin onnellinen nykyiseen tilanteeseen? Ei lasta voi tehdä siksi että muutkin. Mutta silti. :(
Kommentit (4)
Tuntuu että moni haluaa kolmannen tai neljännen (miksei toisenkin) lapsen vain siksi että ne toisetkin tekevät lapsia.
Eli halutaan vielä kokea yritys ja raskausaika uudelleen mutta ei olla mietitty sitä halutaanko toista tai kolmatta tai neljättä lasta ihan sen lapsen takia.
Minun periaatteeni on se että muista viis - me teemme lapsia oman halumme mukaan. Onhan se ollut haikeaa kun kavereilla on tullut useampia (lähinnä siis raskausajat jne) mutta me emme ole halunneet enemmän lapsia.
Ymmärrän kuitenkin ap:ta enemmän kuin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meilläkin lapset tehty, mutta kaipaan just sitä yrityksen fiilistä, kivaa positiivista odotosta ja itsensä tarkkailua, onko tärpännyt.(Vai oliko se sittenkään aina niin kivaa ; )
Mutta pitää keksiä itselleen muuta kivaa odotuksen aiheita matkoja yms. Elämä on tylsää, jollei aina ole jotain mitä edessään odottaa!
Kokeilkaa vaikka ihan sillain, että tulee jos tulee. Ei se lapsiluku aina ole ihan varmaa, elämässä voi sattua mitä vain. Ja tuntuu ihan selvästi, että olet valmis toiseen äitiyteen. Eihän se voi olla vaarallista, eihän?
Meillä on neljä lasta. Kaikki ihan vaan sillä että ollaan haluttu neljä lasta.
Meidän lapsiluku taitaa olla tässä, ainakin toistaseksi, saattaa olla että tulee iltatähteä 10 vuoden kuluttua, se on sen ajan ajatuksia.
Minun ystävillä, sisarilla on ollut lapsia ennekö meillä on ollut ja osalla kaveripiiristä lapset on alkanut olemaan osa elämää vasta -ja tullaan saamaan varmaan lisää lapsia tuttavapiiriin, eikä se vaikuta meihin mitenkään.
Kannattaisiko sun/teidän miettiä lisää lapsia mahdollisesti ihan vaan jos siltä tuntuu. Miksi tarttee analysoida onko yhden lapsen perheestä ja teillä on yksi lapsi?? Tollanen on todella rasittavaa, vähän niinkuin seisoisit salaattibuffetissa etkä osaa valita otatko tonnikalaa vai kanaa.