"ystävä" jota ei kestä..

on oikeus valita seuransa. Joten luovu "ystävyydestä".

teit. Onnittele itseäsi että pääsit moisesta energiasyöpöstä eroon.



Minä siedin moista useamman vuoden. Eräs päivä huomasin että jonkin aikaa olin tiedostamattomasti vältellyt kyseistä ihmistä. En joka kerta vastannut hänen soittoihinsa, sitten illalla myöhään saatoin laittaa viestiä etten muka huomannut hänen soittoaan kun puhelin oli jäänyt äänettömälle. Jos kyseli ollaanko kotona että ovat tulossa kylään, keksin äkkiä jonkun pakollisen menon.



Kun ymmärsin tuon välttelyni, lopetin kokonaan yhteydenpidon. Jätin vain vastaamatta yhteydenottoihinsa, enkä soitellut tai viestitellyt takaisin. Kerran tuli ilmoittamatta käymään, huomasin ikkunasta että ovat pihalla, en avannut ovea kun soittivat ovikelloa. Varmasti huomasivat että ollaan kotona, valot olivat päällä. Mulle oli kuitenkin aivan sama siinä vaiheessa. Olin niin täynnä sitä ihmistä, että minulle oli aivan sama kuinka loukkaantui.

Mun narsistiystäväni käyttäytyi juuri noin. Oli vielä kaikessa aina parempi kuin minä ja jos puolustsauduin, hän leimasi minut kateelliseksi.

Hankkiudu eroon!

että ihmisellä voi elämässään olla myös sellainen elämänvaihe, jossa täyttyvät nuo 'energiansyöppöyskriteerit'? Ehkä elämässä on jotakin epävarmuutta, minkä takia fokus on jotenkin vain itsessä yhdistyneenä masentuneisuuteen ja näköalattomuuteen, siten, että ei pysty kuuntelemaan muita?



Tietysti on näitä ihmisiä, joiden kohdalla tuntuu, että he ovat vuosikausia tällaisia. Minusta on kuitenkin aika pinnallista leimata joku ihminen loppuelämäkseen 'energiasyöpöksi', jos hän osoittaa sosiaalista kömpelyyttä. Varsinkin vielä jos ei itse edes yritä tehdä asialle yhtikäs mitään vaan kynnysmattomaisesti kestää tällaista ihmistä.