olen opettaja alakoulussa ja en voi ymmärtää
että te vanhemmat luulette että teen kutsumustyötä.En todellakaan pohdi kultamussujenne oppimista tai mieti kuinka he oppisivat paremmin yötäpäivää. En jaksa vastata sähköpostiinne iltaisin, on minulla muutakin kuin koulu ja opettaminen. Tietysti kouluaikaan teen parhaani mutta en sen enempää. SE koskee myös oppimisvaikeuksista "kärisiviä" lapsia.
Kommentit (33)
enkä tajua näitä vastauksia. Esim. se, että opettajat valitsevat rehtoriksi aina miehen... Valitseeko muut esimiehensä itse? Ihan äänestämällä vai miten? Kyllä taitaa vaan nuo poliitikot olla niitä, jotka ihan äänestäen valitaan virkaan. ;)
Toiseksi, se, että ei mieti niitä lapsia 24/7 tai vaikkapa iltaisin pari tuntia, ei tee opettajasta automaattisesti huonoa. Itseäni tympi suunnattomasti, kun oppilaani isä soitti illalla klo 20.30 ja haukkui minua, koulua, rehtoria ja muita opettjia, koska oppilaalta oli kadonnut/varastettu takki. Ymmärrän huolen, mutta ei sitten tullut mieleen ilmoittaa asiasta heti, kun takki hävisi tai tehdä vaikka rikosilmoitusta. Oma lapseni oli sairaana ja olin juuri saanut laitettua hänet sänkyyn, kun puhelin soi. Reilu 20 minuttia meni, ennen kuin sain sanan väliin ja ilmoitin hoitavani asian heti aamulla mutta en nyt, koska lapseni itkee ja tarvitsee äitiä... Huono minä! Koulullehan olisi pitänyt ajaa (tunnin ajomatka) etsimään sitä takkia!
Toinen vanhempi soitti perjantai-iltana, että ei tiedä, missä lapsi on ja että voisiko opettaja käydä katsomassa koulun kulmilta (silloin asuimme tämän koulun lähettyvillä, alle kilometrin päässä, joten pyyntö ei vanhemmasta ollut kohtuuton), onko lapsi siellä ryyppäämässä kavereidensa kanssa. Perhe asui siis hiukan kauempana, 7 km päässä koulusta, eikä vanhempi ollut ajokunnossa. Miksi minä olisin ollut? Enkä kansankynttilänä ole oikeutettu ottamaan sen perjantaisiiderin ihan samalla tavalla kuin tämä vanhempi? No, en ollut ottanut siideriä ja kävin koiran kanssa lenkillä vilkaisemassa koulun kulmia, mutta pyyntö oli joka tapauksessa kohtuuton, vaikka vanhemman huolen ymmärränkin.
Opettajan työ on ammatti. Hyvä opettaja varmasti miettiin niitä lapsia muutenkin kuin vain sillä hetkellä, kun se lapsi istuu edessään. Esim. minä suunnittelen seuraavan viikon tunteja sunnuntai-iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja mietin silloin, miten milläkin oppitunnilla kannattaa toimia, jotta kaikki saavat parhaan mahdollisen oppimistuloksen. En silti hoida tuolloin yhteyksiä vanhempiin, mielestäni kodin ja koulun yhteistyö hoidetaan hätätapauksia lukuun ottamatta klo 8-16. Sähköpostia saa toki laittaa mihin aikaan tahansa, ja itse vastaankin niihin kotiaikanani mutta valitsemaani aikaan. Tekstiviestitkin ovat ok, jos ne tapahtuvat 7-22 välisenä aikana, piippaukset kun klo 5.20 herättävät minut ja joskus jopa jonkun lapsistakin, jos ovat esim. sairaina.
Olisiko mahdollista kohdella opettajiakin niin kuin muita ammatin edustajia? On hyviä ja huonoja opettajia, mutta hyvän opettajan tunnuspiirre ei välttämättä ole se, että pohtii kouluasioita vapaa-ajallaankin kaiken aikaa. Mielestäni tällaisella opettajalla täytyy olla mielenterveydellisiä ongelmia, varsinkin jos työ täyttää vapaa-ajankin eikä keinoja rentoutumiseen ole.
alalla olen ollut lähes 20 vuotta. Potilaiden /asiakkaiden asiat tulevat vieläkin uniini, en silti ahdistu siitä. Toki välillä mietin päivän tapahtumia. Vaikuttaa siltä, että et ole ihan sinut työsi kanssa. Varsinkin oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia selvästi aliarvioit.
että häneltä loppui lääkkeet, käypä hakemassa apteekista, voisi ehkä sinunkin asenteesi olla toinen. Ei ongelmana ole se, etteikö asioita voisi miettiä kotona joskus vaan se, että vanhemmat olettavat, että niitä pitää miettiä milloin ikinä se heidän mielestään on sopivaa.
mennä Alepan kassalle vuodeksi, sen jälkeen mietit uudelleen ammatinvalintasi.
Kyllä asiakkaiden/potilaidenkin kanssa pitää ottaa tietty etäisyys, ei homma toimi muuten. Työnkuvaani ei kuulu muutenkaan juosta apteekeissa. Työt hoidetaan työajalla, mutta asenteesi on vähän pielessä. Jämakkyyttä, päättäväisyyttä , ja ystävällisyyttä kehiin.
mutta vähän mietin miksi annat vanhemmille noin paljon valtaa. Kuinka vastaat puhelimeen oppilaan vanhemalle, jos oma lapsesi on sairas tai on perjantai-ilta??? Etkä saa sittenkään vanhemman puhetulvaa katkaistua. Riittää kun hoidat asiat virka-aikana.
enkä tajua näitä vastauksia. Esim. se, että opettajat valitsevat rehtoriksi aina miehen... Valitseeko muut esimiehensä itse? Ihan äänestämällä vai miten? Kyllä taitaa vaan nuo poliitikot olla niitä, jotka ihan äänestäen valitaan virkaan. ;) Toiseksi, se, että ei mieti niitä lapsia 24/7 tai vaikkapa iltaisin pari tuntia, ei tee opettajasta automaattisesti huonoa. Itseäni tympi suunnattomasti, kun oppilaani isä soitti illalla klo 20.30 ja haukkui minua, koulua, rehtoria ja muita opettjia, koska oppilaalta oli kadonnut/varastettu takki. Ymmärrän huolen, mutta ei sitten tullut mieleen ilmoittaa asiasta heti, kun takki hävisi tai tehdä vaikka rikosilmoitusta. Oma lapseni oli sairaana ja olin juuri saanut laitettua hänet sänkyyn, kun puhelin soi. Reilu 20 minuttia meni, ennen kuin sain sanan väliin ja ilmoitin hoitavani asian heti aamulla mutta en nyt, koska lapseni itkee ja tarvitsee äitiä... Huono minä! Koulullehan olisi pitänyt ajaa (tunnin ajomatka) etsimään sitä takkia! Toinen vanhempi soitti perjantai-iltana, että ei tiedä, missä lapsi on ja että voisiko opettaja käydä katsomassa koulun kulmilta (silloin asuimme tämän koulun lähettyvillä, alle kilometrin päässä, joten pyyntö ei vanhemmasta ollut kohtuuton), onko lapsi siellä ryyppäämässä kavereidensa kanssa. Perhe asui siis hiukan kauempana, 7 km päässä koulusta, eikä vanhempi ollut ajokunnossa. Miksi minä olisin ollut? Enkä kansankynttilänä ole oikeutettu ottamaan sen perjantaisiiderin ihan samalla tavalla kuin tämä vanhempi? No, en ollut ottanut siideriä ja kävin koiran kanssa lenkillä vilkaisemassa koulun kulmia, mutta pyyntö oli joka tapauksessa kohtuuton, vaikka vanhemman huolen ymmärränkin. Opettajan työ on ammatti. Hyvä opettaja varmasti miettiin niitä lapsia muutenkin kuin vain sillä hetkellä, kun se lapsi istuu edessään. Esim. minä suunnittelen seuraavan viikon tunteja sunnuntai-iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja mietin silloin, miten milläkin oppitunnilla kannattaa toimia, jotta kaikki saavat parhaan mahdollisen oppimistuloksen. En silti hoida tuolloin yhteyksiä vanhempiin, mielestäni kodin ja koulun yhteistyö hoidetaan hätätapauksia lukuun ottamatta klo 8-16. Sähköpostia saa toki laittaa mihin aikaan tahansa, ja itse vastaankin niihin kotiaikanani mutta valitsemaani aikaan. Tekstiviestitkin ovat ok, jos ne tapahtuvat 7-22 välisenä aikana, piippaukset kun klo 5.20 herättävät minut ja joskus jopa jonkun lapsistakin, jos ovat esim. sairaina. Olisiko mahdollista kohdella opettajiakin niin kuin muita ammatin edustajia? On hyviä ja huonoja opettajia, mutta hyvän opettajan tunnuspiirre ei välttämättä ole se, että pohtii kouluasioita vapaa-ajallaankin kaiken aikaa. Mielestäni tällaisella opettajalla täytyy olla mielenterveydellisiä ongelmia, varsinkin jos työ täyttää vapaa-ajankin eikä keinoja rentoutumiseen ole.
kuin että kyllä opettajien täytyy tunteja valmistella myös muuten kuin välitunneilla.. Joten oikeasti sinun pitäisi ajatella kultamussujamme myös kouluajan jälkeen. Jos tuo kouluaika tarkoittaa sitä aikaa, kun sinulla on tunteja.
Jos ei halua vastata vanhempien puheluihin tai herätä tekstareitten piippauksiin, niin kannattaa hiljentää puhelin.
tähän opettajuuteen, mutta kyllä mä vanhempien kanssa kommunikoin myös iltaisin. Koen sen vaan niin, että työ on kokonaisvaltaista. Olen ollut aiemmin toisenlaisessa työssä ja täähän on aivan unelma perheenkin kannalta, kun työpaikalla ei tarvi olla kahdeksaa tuntia ja lomat on pitkät. Sen vastapainona koen ihan oikeutetuksikin vaatia, että minä voin illalla jutustella vanhempien kanssa. Eihän minulta vaadita myöskään työpaikalla kököttämistä neljään joka päivä.
Ehkä työkokemus muista hommista on opettanut suhteuttamaan tuota iltakommunikointia. Ei yksityisellä ollut varaa kieltäytyä vaikka keskellä yötä puhumasta puhelimessa työasioita. Ja siellä piti tosiaan istua joka päivä se kahdeksan tuntia vähintään. Parempihan tämä on, kun työ on enemmän urakkaluonteista.
ei ole työpuhelinta. jos oman luurinsa hiljentää, menettää myös yksityiselämänsä yhteydenotot.
Tai piippauksella tai vaikka molemmilla. Niihin ei kukaan herää. Eikö niihin yksityiselämän tekstiviesteihin herää, jos äänet on päällä, vaan pelkästään työstä johtuviin?
ajattelin, että jos illaksi hiljentää puhelimensa, niin menettää vanhempien puheluiden lisäksi ne ystävien puhelut. enkä mä ainakaan kotona kulje kännykkä taskussa.
ja kyllä mä yöllä heräisin mielelläni johonkin yksityiselämän viestiin tai puheluunkin(joku saanut vauvan, joutunut sairaalaan, tarvii apua tms), kuin viestiin, jossa haukutaan opettaja siksi, että jorma-elmerin reppu on hukassa.
toisaalta mä olen ratkaissut ongelman niin, että numeroni on salainen ja annan vanhemmille vain työnumeron=koulun numero.
Mita lasten kanssa tekisin seuraavana paivana/ miten ratkaista joku ongelma/ miten tuoda jokin asia esille vanhempien kanssa yms.
Paremmin saa tyonsa tehtya kun viitsii sita ajatella tyoaikojen ulkopuolellakin !!
T: aliarvostettu lahihoitaja/lastenhoitaja/ryhmanohjaaja