Onko kellään tällaista tunnetta?

ammattiin, koska muutin miehen perässä paikkakunnalle, jossa ei korkeampaa koulutusmahdollisuutta ollut. Ammatissani työkaverit eivät ole samalla aaltopituudella. Harkitsen hakeutumista yliopistokoulutukseen. En kuitenkaan syytä valinnoistani miestä.

Lopeta siiderin juonti ja ala opiskella. Jos olet 40+, voit valmistua vaikka miksi, mutta tyhmimpiä ovat ne jossittelijat, jotka vain huokailevat, miksi eivät aiemmin tehneet sitä tai sitä.



Hus hus siis pyrkimään yliopistoon

tosin nuorena en osannut tehdä oikeita. Äiti lannisti kaikki pyrkimykset, eikä edes toivonut minusta yhtään mitään. Ihme on, että kotoa muuton jälkeen pystyin käymään töissä, enkä masentunut.

Oikean miehen löysin vasta 35-vuotiaana ja lapset tein vasta sitten, onneksi en tehnyt aikaisemmin. Olen yrittänyt elää varman päälle, olen tarkka raha-asioissa ja alkoholilla en läträä.



Mutta harmittaa, kun en ole kouluttautunut, sillä mieheni on akateeminen ja joudun paljon olemaan erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Itse joudun olemaan töissä kavereiden kanssa, jotka ei ymmärrä esim. miten meillä voi käydä vieraana kunnanjohtaja tai joku korkea pamppu. Työssä on pidettävä matalaa profiilia, ei voi omasta vapaa-ajasta kertoa. En voi kertoa, että tuttaviin kuuluu 50000e/kk ansaitsevia. Kun ovat jo ovat kateellisia 3000e/kk ansaitseville.

Samoin käytöstavat ovat aivan erilaiset, muut eivät osaa edes esitellä itseään, kun ottavat vastaan uuden työntekijän, tai keskustella muiden kanssa. Pelkkää juoruamista ja kyräilyä vain.

Tuntuu, että olen ihan väärään paikkaan joutunut, kun töissä olen.

En tunne ollenkaan sivistyneitä ihmisiä, vaikka itse koen itseni sellaiseksi. Harmittaa...



ap.

kunnes kusi laski päästäni ja ymmärsin että on monenlaisia ihmisiä ja nykyään näen vähemmän koulutetuissakin ihmisen, jolla voi olla mielenkiintoisia näkökulmia ja tietoa mitä minulla ei ole. (lähdin silti kouluttautumaan lisää muista syistä..)

Akateemisissa piireissä on yhtä lailla kyräilyä, juoruilua ja ilkeilyä.

En tunne ollenkaan sivistyneitä ihmisiä, vaikka itse koen itseni sellaiseksi. Harmittaa... ap.

ei ole mitään kusta päässä, jos tuntee olevansa sivistyneempi kuin lähipiiri. Minä huomaan sen aina kun olen miehen sukulaisten kanssa. Eivät he ole pahoja ihmisiä, mutta he eivät osaa ottaa huomioon toisia siten kuin sivistyneet, koulutetut ihmiset, ja se pahoittaa mieleni ja ärsyttää. Heistä se olisi turhaa koreilua ja teeskentelyä.



Mutta ap:lle vinkiksi, että mene johonkin opiskeluryhmään, sieltä voisi löytyä joku hengen sivistyksestä kiinnostunut ystävä. Tai avoimeen yliopistoon.

Että on itse alikouluttautunut tehtyään vääriä elämävalintoja ja sitten jossakin vaiheessa huomaa elävänsä keskellä ihmisiä, jotka tuntuvat "typeriltä"?

Eli itse kävin lukion ja tein lapset komean, mutta typerän miehen kanssa liian nuorella iällä.

Vuodet vierivät ja hommasin itse ammatin alalta, jossa ei juurikaan pysty keskustelemaan mistään sivistyneistä asioista ainakaan työkaverit eivät tunnu ymmärtävän ollenkaan.

Minun kuuluisi olla akateeminen, mutta en ole ja ikää on jo 40+, lapset jo isoja.

Erosin miehestä ja olen yh, mutta koska otin vääränlaisen miehen, asumme vuokratalossa ja naapureina on lähinnä mamuja ja nuoria pareja, jotka muuttavat muualle pian, jos suomalaisia.

Tais olla aika sekavaa tekstiä näin muutaman siiderin jälkeen, mutta jos joku tajuaa, mitä tarkoitan ja tuntee samoin?

lähiöpirjoja/"Elämän valttikortit" -itkijöitä on kerrostaloslummit pullollaan.

Puhetta piisaa, tekoja ei. Tekosyitä taas...

jos siltä tuntuu. Jos olet normaalijärjellä varustettu, pystyt siihen kyllä. Muutaman vuoden panostus nyt kun lapsesikin ovat isoja muuttaa elämäsi takuulla.

Itse olen köyhästä työläisperheestä, jossa varsinkin äiti koko ajan varoitteli opiskelun vaaroista ("älä sitten sekoa kun tuollaisia mietit"), juoppo isä taas horisi, että riittää kun parhaasi yrität. No itse sitten esimerkkinä näytti miten sitä parhaansa yritetään..

Valmistuin maisteriksi, ei mikään ihmeellinen tutkinto tai työ mutta itselleni mielekäs. Kaikki mitä minulla nyt on on niin paljon enemmän mitä minulla lapsuudessani oli. Enkä todellakaan puhu pelkästään mammonasta vaan nimenomaan jokapäiväisestä elämästä, ystäväpiiristä ja harrastuksista.

miksi miehesi oli vastuussa siitä että asutte lähiössä?

jos olet niin älykäs niin kyllä duunarit tienaavat enemmän kuin akatemiset ja olisitte voineet asua ihan missä vaan. jos on sinnikäs ja säästäväinen kuten akateemiset yleensä, jotka pärjäävät opintorahalla, 100 euroa riittää kaikkeen.



jos olette normaaleja ihmisiä, niin ei ole pakko asua lähiössä.