Olen jättänyt uskonnollisen lahkon. Haluatko kysyä jotain?
Vastaan asiallisiin kysymyksiin, mutta en paljasta lahkon nimeä enkä paikkakuntaa.
Kommentit (10)
Olitko hyvin nuori liittyessäsi (vai kuuluiko koko perheesi lahkoon)? Miten paljon lahko kontrolloi jäsentensä elämää? Oliko irtautumisprosessi vaikea? Oletko vielä tekemisissä joidenkin lahkon jäsenten kanssa? Paljon muutakin voisin kysyä, mutta tässä nyt aluksi...
Tuo kontrollointikysymys on mielenkiintoinen. Lahkossa pystyi kyllä olemaan myös sivustaseuraajana, mutta sellaisia ihmisiä ylenkatsottiin. Mitä sitoutuneempi oli, sen parempi. Ja sitoutuneille ihmisille oli hyvinkin tiukat kirjoittamattomat "säännöt", tai ihanteet, joiden mukaan oletettiin elävän. Jos ei elänyt, sai osakseen arvostelua, syyllistämistä ja ydinporukan ulkopuolelle sulkemista.
Irtautuminen oli vaikeaa minulle itselleni, vaikka kukaan muu ei painostanut jäämään. Meni monta vuotta, että olin valmis lähtemään. Olen tekemisissä joidenkin kanssa edelleen kaveruuden/ystävyyden tasolla, mutta uskonasioista emme puhu.
ap
Uskottiinko lahkossa, että vain sen oppeihin uskomalla ja niitä noudattamalla voi pelastua ja kaikki muut jouduvat kadotukseen?
Millainen oli naisten asema lahkossa? Opetettiinko siellä, että naisen kuuluu olla miehelle alamainen?
Nykyään pidän mahdollisena, että näin on. Ainakin Jeesus oli merkittävä ajattelija ja opettaja.
Lahkossa ei uskottu, että vain meillä olisi pelastus. Pelastuksen ehtona pidettiin Jeesukseen uskomista eli kaikki häneen uskovat ihmiset seurakunnasta riippumatta pelastuisivat.
Naisen asema oli vähän toisaalta ja toisaalta. Naisia oli kyllä hyvinkin vastuullisissa asemissa, mutta kuitenkin miestä pidettiin jotenkin ylempänä. Vähän sellainen asenne ehkä oli, että nainen voi olla hengellisessä johtotehtävissä tms., kunhan kaikkein korkeimmassa tehtävässä on mies. Puhumattakaan, että vaimo olisi voinut olla aviomiestään korkeammassa asemassa seurakunnassa.
Naisen asemassa oli hyvää se, ettei koskaan tarvinnut kuulla rasvaisia puheita eikä kokea seksuaalista häirintää. Ainakaan minun siis, muista en tietenkään tiedä.
ap
Miten kauan lähdöstäsi on? Jäikö sinulle ahdistusta ajastasi lahkossa? (Itse en kuulunut lahkoon vaan olin mukana ahdasmielisessä seurakuntanuorten ryhmässä, ja kului vuosia, ennen kuin olin täysin toipunut ajastani siellä.)
Tuntuu että elämäni on mennyt tietyiltä osin pilalle lahkossa olemisen takia, eikä noita asiota voi enää korjata tai saada takaisin.
Ennen lähtöä olin myös lähellä menettää mielenterveyteni. Tämä oli suurin syy siihen, että aloin tehdä lähtöä.
ap
(Itse en kuulunut lahkoon vaan olin mukana ahdasmielisessä seurakuntanuorten ryhmässä, ja kului vuosia, ennen kuin olin täysin toipunut ajastani siellä.)
Teimme srk-nuorten kanssa aktiomatkoja ulkomaille. Nuoriso-ohjaaja sanoi, että aktiomatkan rasituksesta toipuminen kestää yleensä saman verran kuin itse matka.
Sama näyttää pätevän seurakuntanuorista toipumiseen. Olin mukana noin 10 vuotta ja toivuin kokemuksesta toiset 10 vuotta...
Olitko hyvin nuori liittyessäsi (vai kuuluiko koko perheesi lahkoon)? Miten paljon lahko kontrolloi jäsentensä elämää? Oliko irtautumisprosessi vaikea? Oletko vielä tekemisissä joidenkin lahkon jäsenten kanssa?
Paljon muutakin voisin kysyä, mutta tässä nyt aluksi...