Miten olette kertoneet lapsillenne kuolemasta?
Meidän 6-vuotias tyttö on muutama iltana itkeskellyt,ettei halua että isä ja äiti kuolee. En tiedä mistä hän olisi saanut tuollaisia ajatuksia päähänsä.. Miten olette kertoneet lapsillenne kuolemasta? Minä sanoin tytölleni,että minä ja isä emme kuole pitkään aikaan. Ehdit kasvaa isoksi ja vanhentua paljon, ja olemme aina sydämessäsi. Tyttö näytti rauhoittuvan,mutta jos tänäänkin illalla itku alkaa,mitä oikein sanon etten olisi liian roisi tai en aiheuttaisi lisää mielipahaa?
Kommentit (3)
Jolloin lasta mietityttää kuolema/ syntymä.
Eskarissa tähän törmään useinkin. Kuolemasta kehoitetaan kertomaan lapselle rehellisesti, vastaamaan niihin kysymyksiin joita lapsi esittää.
Aiemmin minulle ei oltu selitetty niitä asioita enkä ollut kysynytkään.
Silloin äitini kertoi, että pappa on nyt pilvenreunalla ja katselee sieltä meitä.
Se tietysti lohdutti suuressa surussa kun rakasta pappaa ei voinut enää nähdä.
Ajattelin, että pappa on vain muuttunut näkymättömäksi, mutta on kuitenkin olemassa ja näkee minut.
Se, mitä tarjoaa sitten lohdutukseksi, riippuu paljolti teidän elämänkatsomuksestanne.
Voihan sitä vain selittää jotain fyysisiä ruumisjuttujakin, mutta voisihan sitä lohduttaakin ;-)
Olemme törmänneet kuolleisiin eläimiin nyt kesän aikana ja vähän surkutellen olen kertonut lapselle että ne ovat kuolleet. Lapsi on ihmetellyt asiaa, olen kertonut mihin eläin/ihminen voi kuolla (vanhuus, hoitamaton sairaus, onnettomuus..) ja että kaikki kuolemme joskus. Ei ole kysellyt enempää, toki kerron lisää jos kysyy.
Itselläni oli 5-vuotiaana kriisi kuolemisen suhteen kun rakas vaarini kuoli. Muistan kuinka pelotti ajatus siitä että minäkin joskus kuolen. Ap, voisit varmaan vaan lohduttaa tyttöäsi ja muistuttaa ettei YLEENSÄ kukaan kuole "tuosta noin vaan".