Hukkumiset ja uskovaiset?

Muistan heidän joskus lähteneen aivan hirvittävällä lumimyrskyllä liukkaassa ajamaan 300 km päähän mummolaan, ja toivotin äidin kanssa jutellessani turvallista matkaa, jos on aivan pakko pahimmilla keleillä lähteä ajamaan. Äiti totesi, etti mikään pakko ole, mutta Herra huolen pitää ja jos on tarkoitus siirtyä taivaan kotiin, niin sitten sitä ei voi varotoimilla itse siirtää.

Samalla logiikalla voisi sitten jättää turvavyönkin käyttämättä, puhumattakaan turvaistuimista :)

Raamatussa sanotaa kylla aiva selvasti, ettei Herraa saa kiusata, eli tahallaa jattaytya vaaratilanteisiin ja olettaa sita pelastumisen ihmetta. Itse taytyy parhaansa mukaan huolehtia niin itsestaan kuin lahimmaisistakin, vaikka Herra meista huolen pitaakin.



Meidan kuuluu noyralla kiitollisuudella osoittaa Herralle, etta arvostamme sita elamaa jonka han on meille lahjaksi antanut.

Ei pidä kuitenkaan taaskaan yleistää. On aivan varmasti myös "huolettomia" vanhempia kaikissa sosiaali yms ryhmissä.

Tiedän myös esim. vl-vanhempia, jotka eivät lapsiaan uskalla uimaan viedä siinä pelossa että joku hukkuu. Tuo on toinen ääripää ja surullista mielestäni.

Meillä sekä minä, että mieheni kahlaamme vedessä lasten mukana ja sovimme kumpi vahtii ketäkin lapsista, ettei kukaan satu vahingossa jäämään ilman huomiota.

Pienten on määrä uiskennella äidin tai isin välittömässä läheisyydessä. Koululaisilla on sääntönä ettei niin syvälle saa mennä että ei jalat yllä pohjaan. Jos tätä sääntöä ei noudata, joutuu rannalle jäähylle. On kyllä uintireissut sujunu todella hyvin! Lapsia on 7 ja olemme vl-perhe.

Kerron tämän ihan vain sen vuoksi, että ymmärtäisitte olla yleistämättä.

Minäkin ajattelen että että elämä on "Herran hallussa", mutta se ei mielestäni oikeuta ottamaan tarpeettomia riskejä.

Eihän Jeesuskaan hypännyt vuorelta alas, vaikka paholainen kuinka yllytti ja luopasi puoli valtakuntaa palkinnoksikkin tuosta rohkeudesta.

niin meidät täältä haetaan. Ja jos meidän on tarkoitus vielä jatkaa, niin silloin selvitään.



Mutta, mutta, kyllä ne uskovatkin lapsiaan rakastavat(ylläripylläri?) eikä kukaan halua lapsistaan ennenaikaisesti luopua, vaikka täällä mammat kuvittelevat, ettei joku lapsistaan välitä.

uskovien ikävä on ihan samanlaista kuin uskonnottomienkin.



Suosittelen käymään sivuilla "kaarinalle". Ei niitä voi itkemättä lukea.

Herra huolen pitää ja jos on tarkoitus siirtyä taivaan kotiin, niin sitten sitä ei voi varotoimilla itse siirtää. Päteekö rantavalvomisissa sama logiikka, eli onnettomuus voi tapahtua valvomisesta huolimatta ja jos se on Herran tahto niin ei tarvitse valvoa!

Itse olen uskovainen (helluntailainen), mutta en ole koskaan ymmärtänyt tuollaista "herran haltuun" -ajattelua. Onneksi vain pieni osa uskovaisista ajattelee niin. Toki Jumala pitää huolen omistaan, mutta kyllä ihmisellä itselläänkin on vastuu itsestään ja läheisistään. Ja kuten joku jo kirjoittikin, ei Jumalaa saa "kiusata" (esim. ajamalla tahaa ylinopeutta ilman turvavöitä tai jättämällä lapset tarkoituksella ilman valvontaa rannalla).

Sen sijaan uskon myös siihen, että jokainen ihminen kuolee silloin, kun hänen aikansa on - varotoimista huolimatta. Teen toki itse parhaani pitääkseni itseni ja lapseni hengissä ja kunnossa, mutta jos jotain siitä huolimatta sattuu, on lohdullista ajatella, että näin oli tarkoitettu. Ja ennen kuin kukaan ehtii: kyllä, olen menettänyt erään todella läheisen ihmisen tapaturmaisesti. En pystynyt tapahtunutta estämään, mutta ajatus siitä, että Jumala tiesi ja salli, auttoi silloin ja auttaa vieläkin. Kaikki on Isän kädessä.

Summa summarum: Yritän pitää lapsistani mahdollisimman hyvää huolta, kaikkien AV:n sääntöjen mukaan. Ja luotan siihen, että loppujen lopuksi olemme kaikki Jumalan kädessä.