uskotteko että jokaisella ihmisellä on kutsumus se oma tehtävänsä maailmassa?

kunhan ollaan, eletään ja ihmetellään

Minusta koko ihmiskunnan olemassaolo on ihan sattumaa eikä elämällä ole mitään sen kummepaa tarkoitusta. Ei ole olemassa mitään ylvästä ja jaloa Suurta Suunnitelmaa joka selittäisi miksi esim. minulle on annettu vammainen lapsi.



Elämän mielekkyys ja merkityksellisyys on kyllä löydettävissä. Huomaan, että sairas lapsikin voi levittää ympärilleen ymmärtäväisyyttä ja oivallusta kuinka nauttia pienistä asioita jatkuvan "paremman elämän" tavoittelun sijaan.



Elämän tarkoitus on löytää tila, jossa elämä tuntuu miellyttävältä ja hyvässä lykyssä jakaa sitä hyvää mieltä muillekin. Ollaan, eletään ja lähdetään.

ja sen löytää kun "on, elää ja ihmettelee" sen mitä vastaan tulee. Kutsumusta on turhä lähteä etsimään mistään kaukaa tai monimutkaisesti, riittää kun seuraa kahta asiaa: omia haaveitaan tai mielenkiinon kohteitaan ja niidä velvollisuuksia, joita elämä eteen tuo. Niistä se kutsumus yleensä muotoutuu.

Ja sen löytää esimerkiksi meditoimalla.



En usko, että se olisi ennalta määrätty jossakin mystisesti, mutta uskon, että jokainen voi löytää itselleen melekkään elämäntehtävän. Toisille on selvempi kuin toisille. Jos on esimerkiksi saanut geeneissä jonkin erityisominaisuuden, lahjakkuuden tai taipumuksen niin sen kehittäminen palvelemaan muita on ilmeinen elämäntehtävä.