Anoppini, työnvieroksuja.
Kehuskelee, miten on ollut rankkaa kun on tehnnyt töitä n. 10 vuotta ikänsä aikana (ikää 60 v.).
Ok, oli kotona hoitamassa kahta poikaansa 15 vuotta (kolme huraahuutoa), mutta sen jälkeen ei muutamaa työkkärin pakottamaa pätkää lukuunottamatta ole jaksanut mennä töihin, kun pelottaa ajaa autolla ja työkaverit ovat aina (!?) ihan peestä ja yrittää NEUVOA HÄNTÄ.
Nyt on eläkkeellä ja kylläpä väsyttää, kun vähän pihatöitä tekee. Telkkaa jaksaa katsoa n. 5 tuntia päivässä. Ystäviä ei ole. Mielenterveysongelmiakaan ei mielestäni muuta kuin tuo vätystely. Ihan iloisena meitä ja lapsenlastaan tapaa. Onneksi appiukko on elättänyt tätä tätiä.
Kommentit (5)
Siis sellaisen joka pitää lapsia tekosyynä oleilla kotona "hoitamassa kotia."
Epäsosiaalinen ihminen.
Diagnosoimaan. Jos on masennus tai jotain?
Nyt kun ei ne pojatkaan enää äitiä tarvitse niin olo on tyhjä ja tarpeeton ja siksi korostetaan sitä, kuinka rättipoikki on niiden vähäistenkin askareiden jälkeen. Ja varsinkin kun tapaa teitä ihan iloisena -> elämään sisältöä.
Ja siis ylipäänsä, mun mielestä toi ei kerro niinkään työn vieroksunnasta vaan huonosta itsetunnosta ja pelosta jos noi duunikuviot on menneet noin - pakko on ollut noita negatiivisia juttuja tuoda esiin kun on itsellä ollut pelko persiissä ettei osaa/pärjää kun on niin kauan ollut kotona. Aika tyypillinen kuvio suurten ikäluokkien naisille?
Mikä sua tossa kuviossa ap mättää? Anna toisen katsoa telkkaria ja appiukon elättää jos ovat kuvioon tyytyväisiä.
Onneksi en tunne sinunlaisiasi ihmisiä:( Mutta varmaan teitäkin suomessa on jonkun verran, pilaatte ilmapiirin kateudella ja pahansuopuudella:(
niin elämä hiljalleen loivenee, ihan oikeasti ei jaksa samaa kuin nuorena.