Voiko olla uskonnollisissa piireissä vakavasti otettu, jos
tahtoo meikat ja pitää huolta ulkonäöstään?
Onko silloin vielä raakile ja säälittävä?
Luovunko kaikesta tuosta?
Neuvokaa te, jotka kuulutte noihin piireihin.
Vapaakirkkoa,helluntailaisuutta tms. olen ajatellut tulevaksi seurakunnakseni tms.
Uskoon tulin kasvettuani henkisesti vaikeuksien kautta ja löytämällä uskossa olevan ystävän, joka on vain ev.lut., kuten minäkin, mutta TV7-kanava on antanut mulle jotakin uutta, eli uskossa oleminen on hyvä ja varsinkin iloinen asia, jonka kautta olen oppinut määrittelemään omat arvoni kasvatuksessa jne.
Kommentit (5)
ap.
Eli haluan nauttia siitä, mitä Luoja on minulle suonut, mutta en käytä sitä mihinkään muuhun kuin iloitakseni siitä itse. En flirttaile miehille tms. Jos joku tykkää musta sellaisena kuin olen siellä seurakunnassa, niin olen vain oma itseni. En halua muuttua muuksi.
Mutta Jeesus on minun laivani kapteeni!
ap.
Ei sitä tarvi säkkiin pukeutua vaan saa ilolla nauttia myös elämästä ja kauneudesta:)
naiset meikkaavat ja pukeutuvat muodikkaasti. tällaisia havaintoja olen tehnyt.
Ei se ulkoisesta ole kiinni. Itse olen helluntailainen ja laitan itseäni, meikkaan, värjään, urheilen näyttääkseni hyvältä etc. Haluan huolehtia itsestäni ja ulkonäöstäni, siinä ei ole mitään väärää. Toki kaikissa seurakunnissakin löytyy yksilöitä, jotka voivat olla asiassa tiukempia... Itse en koskaan ole kokenut mitään negatiivista, vaikka olen vanhempieni mukana käynyt baptisti- ja vapaaseurakunnassa ja itse helluntaiseurakuntaan kuuluvana. Jos jollain on jotain sanottavaa, niin ongelma on sitten siinä päässä. Kaunistaudu, laittaudu ja nauti siitä, kunhan et pidä sitä maailman tärkeimpänä asiana ja keskity vain ulkoiseen:)