Uusi talo valmistumassa, mutta ei innosta pätkääkään...
Ihan hullua kun kauan odotettu unelma on valmistumassa ja mua ei kiinnosta pätkääkään. Kun käyn raksalla (tai talohan se jo on) alkaa aina ahdistus siitä kuinka iso homma edessä vielä on, vanha koti on pakattava ja uusi siivottava. Tuntuu, että erilaiset työmiehet jättävät koko ajan jälkeensä vaan jälkiä. Sähkäri laittoi lamppuja seinään ja ympärillä on kauheat sormenjäljet, maaliseinään tullut naarmuja jne... Jotenkin tuntuu, että jäljellä oleva urakka on liian iso, vaikka varsinaisestihan jäljellä on tosi vähän siihen verrattuna mitä alussa oli.
En ymmärrä itseäni. Pitäisi olla innostunut, mutta ei jaksaisi yhtään...
Kommentit (7)
marssiväsymykseltä! Kyllä se siitä! :)
Me tosin muutettiin pienempään asuntoon lähemmäs raksaa rakentamisen alussa ja asuttiin laatikoiden keskellä puoli vuotta. Noh, olihan siinä välimuuttamisessakin oma stressinsä.
Mutta oikeasti, kun pääset muuttamaan ja alat laitella kotia ja pihaa, niin rakentamisen ahdistus jää taka-alalle ja voit nauttia unelmastasi! Ja niitä kauneusvirheitä voit korjailla sitten jälkikäteen hiljaksiin.
Onnea uuteen kotiin! :)
Kaikesta päätellen sulla ei fyffeä ole eikä paljoa muutakaan
karmeassa kolossa 6 kk. Sekin jotenkin lisää ahdistusta kun ollaan asuttu niin väliaikaisesti kuin olla ja voi, pahvilaatikoiden keskellä. Pakkaamista on siis huomattavasti vähemmän kuin viimeksi, mutta sekin vähä rasittaa...
Ehkä se tosiaan tästä. Jotenkin nyt kaikki pienetkin naarmut ottaa silmään, mutta ehkä ne ajan kanssa unohtuukin.
Varmaan tässä on tosiaan sitä marssiväsymystä vaan. Mies on tietty koko ajan raksalla ja minä lasten kanssa. Tuntuu, että mummut ja tädit on jatkuvasti hoitaneet meidän lapsia kun me on juostu rautakaupoissa jne.
Ap
Mulla ei tuollaista oloa muistaakseni tullut vaikka olin siihen aikaan myös masentunut ja lääkityksellä. Kun ennen talon rakentamista sanoin terapeutilleni että onkohan se mun päälle ihan oikea ratkaisu lähteä näin isoon projektiin niin terapeutti sanoi että hänestä se on loistava mahdollisuus, sillä siinähän konkreettisesti rakennetaan yhteistä tulevaisuutta, yhteistä kotia. Sen jälkeen stressaavinakin aikoina ajattelin vain sitä kuinka se kuuluu projektiin että käy välillä pohjallakin. Uuden tulevaisuuden eteen pitääkin tehdä töitä ja tuntea ne ruusun piikit nahassaan.
Ei mullakaan heti tuntunut ihanalta, kun oltiin just muutettu uuteen kotiin. Järjestelyä on niin paljon. Mutta nyt kun ollaan asuttu vuosi, nautin ihan älyttömästi.
Miksi et palkkaa muuttofirmaa hoitamaan koko muuttoa? Fyffee ilmeisesti on, kun ei tarvitse raksalla töitä tehdä, voi vaan käydä katselemassa ja arvostekemassa työn aiheuttamaa sotkua.