Te 7-10 -vuotiaiden poikien äidit, joiden perheessä ei ole pelikonsolia:

6 ja 8 iältään, eivät ole kovin kiinnostuneita mistään peleistä, ei netissä eikä konsoleista. Enemmän ne ihmettelee jotain kavereitaan jotka jaksaa jatkuvasti istua jonkun ruudun ääressä.

playstation 2, sukulaisnuorelta. Oli sitä ennen pelannut kaverinsa luona, ja halusi omaa. Ostimme myöhemmin sit Wii-konsolin koko perheelle. Aluski halusi pelata enemmän, ja laitoimme rajoituksia. Aika pian kuiteskin into hiipui pleikaan, toki silloin tällöin pelailee. Varsinkin kesäisin valittaa, että kaverit haluais aina vain pelata, kun itse tykkää olla ulkona, jos sää sallii. On se minusta ihan hyvä räntäsateisen tai kovan pakkaspäivän ajanviete.

Wii-pelejä innostutaan välillä pelaamaan koko perhe, sateisena juhannusaattona täällä Helsingissä oli kunnon keilaus ja golfturnaukset, välillä lapsi joogasi yms:-)

MEillä pelikonsoli, ja naapurin poika 7v. halusi jatkuvasti pelaamaan, kun heillä ei ollut kotona pelikonetta. Homma meni ihan älyttömäksi, eli poika oli jatkuvasti ovella kärttämässä pelaamaan, ja aina kun tuli kylään, halusi vain ja ainoastaa pelata, vaikka meidän poikamme olisi tietenkin halunnut myös leikkiä. Kun leikkivät ulkona, ehdotti naapurin poika vähän väliä "mennän sisään pelaamaan" eikä ulkona leikkimisestäkään tullut mitään. Tilanne oli ihan älytön. Nyt onneksi naapurit tajusivat, ettei hommasta tule mitään, ja ostivat hekin pelikonsolin. Kyllä se vaan kuuluu nykyaikaan, että on jonkinlainen pelilaite, mielestäni niissä ise ole mitään pahaa, kunhan kontrolloi peliaikaa seä pelattavia pelejä.

Meillä rajoitetaan peliaikaa, ja käytössä vain 7-vuotiaille tarkoitettuaj pelejä, ja hyvin menee, lapsi leikki paljon muuta ja ulkoilee jne.



Onko sinulla ap jokin periaate, jonka vuoksi et hanki pelikonsolia? Itse kyllä kannattaisin sellaisen hankkimista, muuten käy niin, että lapsi haluaa koko ajan muille pelaamaan, eikä kukaan kaveri halua hänen luokseen leikkimään jne. Ja lisäksi lasta varmaan harmittaa aika lailla, jos on ainoa kaveripiiristä, jolla ei ole mitään pelilaitetta.

Poika kakkoselle menossa (perheessä myös 6v ja 2v tyttö, 6v on yhtä innokas pelaaja kuin veljensä)

Kotona saavat pelata tietsikalla ilmaispelejä, niistä on riittänyt iloa heille tuntitolkulla, jos vaan antais pelata. Siksi olemme lykänneet pleikan tms. ostamista vuodesta toiseen.



Ensin luulin, että lapset saavat lähes trauman, kun kaikilla muilla on joku pelijuttu ja meillä ei. Neuvolassa ja kouluterkkakin lohdutti, että antakaa mennä vaan ilman, kyllä se vaan parempi olisi.

Noh, poika tietenkin pelaisi kovasti kavereilla, mutta alkuinnostuksen jälkeen ovat ryhtyneet myös leikkimään perinteisellä tyylillä.



Parin kaverin äidit myös aina kovasti toivovat meidän poitsua kylään, kun hän on lähes ainoa, joka ylipäätään osaahaluaa vielä leikkiä muutakin.



Ei mua haittaa, jos kavereilla pelaa, jos se siellä on ok, kun tiedän, että kannustavat muuhunkin.



Silti aina välillä tuntuu, että ollaanko tosi ankeita, kun ei mitään olla ostettu.



Nyt vaan en tiedä mitä ostais, kun tyttöjä kiinnostaa myös muuntyyppiset pelit kuin poikaa, enkä mä haluais tohon varustelurumbaan vielä ryhtyä.

Tämä oli minulle isompi ongelma vuosi, pari sitten, mutta nyt uskallan mennä omaa tietä.

meillä 8-vuotias on ihan innoissaan peleistä. Tiedän, että kavereilla on koneet ja siellä pelataan, mutta oon kyllä tehny selväks et aina ei pelata tai sit ei siellä kaverin luona käydä. Kyllä meillä kavereita käy, vaikka ei pelikonetta ookkaan, eikä tuu.

Ja kyllä mä huomaan jos tää mukelo mulle valehtelee ettei olla pelattu. Ja oon kyllä kavereiden vanhempienkin kanssa sopinu etten tykkää et varsinkaan hienolla ilmalla vaan istutaan sisällä ja pelataan. Ovat ainakin esittäneet ymmärtävänsä :D

Ymmärrän, että tuommoinen harmittaa, jos tullaan vaan kärkkymään pelaamista teille.

Siksi olen varmistanut pojan kavereiden kotoa, ettei hän tekisi tuota samaa. Kyllä siellä ne kaverit haluavat vähintään yhtä paljon pelata, mutta myös leikkiä.

Ja me tosiaan saamattomuuttamme emme ole ostaneet. Tuntuu, että vaihtoehtoja alkaa olla niin paljon, että pitäisi oikein paneutua mikä olisi kiva. tota wiitä mä tykkäisin, mutta mies pleikkaa ja lapset mitä milloinkin

Sielläkin on silti tiukat peliajat ja peleinä enimmäkseen yhteispeliä vaativia (esim. Rock Band). Kavereilla notkui 3. luokalla aika paljon pelaamassa ja pojilla oli aikamoinen rumba. Kevättä kohti alkoivat ulkopuuhat kiinnostaa pelaamista enemmän, ovat harrastaneet parkouria, skeittaamista sun muita isojen juttuja. Meillä on myös vinot pinot lautapelejä ja olen saanut kersat kiinnostumaan niistä.

tietty aika, jonka saavat pelata ja sitten pistetään kersat ulkoilemaan. :) Aina välillä lähtevät sitten koko lössillä seuraavaan osoitteeseen peliajan perässä, mutta eihän sitä peliaikaa joka paikassa tipu ja usein keksivät matkan varrella jotain muuta tekemistä, eikä teekään mieli mennä sisälle pelaamaan.



Meillä on vähän sellainen periaate, että yhdessä pelaaminen on hyvä juttu, mutta yksinäinen nököttäminen koneen ääressä ei ole hyvä.

Ei meillä ole varsinaisesti periaatetta konsoleita vastaan, mutta koen pelaamisen sopivan tosi huonosti poikamme luonteeseen.



Pojalla on taipumusta tulla riippuvaiseksi tuon tyyppisistä viihdykkeistä. Jos meillä olisi konsoli, peliaikaa ja pelityyppejä toki rajoitettaisiin, mutta epäilen, että seurauksena olisi jatkuvasti tyytymätön poika, joka ei osaa ajatella muuta kuin peliaikaa ja kuinka sitä voisi saada lisää. Kohtuus on hänelle vaikeaa asioissa, joista hän kovasti pitää: esimerkiksi television piirrettyjä meillä ei ole katsottu ollenkaan, koska poika ymmärtää hyvin, että piirrettyjä ei katsota ja on oma hyväntuulinen itsensä, mutta jos yrittää rajoittaa vaikkapa puoleen tuntiin päivässä/tuntiin viikossa niin hän on jatkuvasti levoton ja huonotuulinen, koska rajoitus harmittaa. En tiedä, miksi näin, mutta hänen kohdallaan tosiaan on tuskattomampaa olla kokonaan ilman kuin saada vähän.



Lisäksi poika on erittäin herkkä. Hän tulee silminnähden levottomaksi tällaisista liikaa stimuloivista väreistä, valoista ja liikkeestä. Levottomuus siirtyy uniin ja pelit aiheuttavat myös painajaisia. Eikä siis tarvitse olla mikään ihmeellinen peli, esimerkiksi Super Mario riittää.



Pojalla on 5-vuotias sisko, jolle voisin huoletta ostaa konsolin ja antaa pelata kuinka tahtoo. Tyttö tykkää peleistä ja kylässä saattaa pelata puoli tuntia putkeen, mutta sen jälkeen kyllästyy ja menee tekemään jotain muuta. Hän osaa säännellä itseään tosi hyvin isoveljeen verrattuna. Pelit itsessään eivät siis ole minusta mikään paha, mutta pojalle ne eivät tunnu sopivan :-(

Ongelmaksi asti lasten kaverit tunkee meille ja eivät muuta tekisikään kuin pelaavat.

Päivittäin joudun vieraille lapsille sanomaan, että nyt riitti painukaa ulos.

Omat lapset pelaavat viikottain mutta eivät päivittäin.

Se on se kielletty hedelmä...

kannattaako konsooleita ostaa. Ulkosuomalaisena äitinä minulla on ollut sellainen kuva, että suomalaiset eivät kummemmin mieti vaan kaikilla lapsilla on jonkinmoinen konsoli tms.



12- ja 7-vuotiailla pojillamme ei ole mitään konsoleita, tosin wiitä toivoisivat mutta sitäkään emme ole aikeissa ostaa. Pelaavat kyllä mielellään esim. hotellissa tai muualla, jossa mahdollisuus. Onneksi naapuristossa lapset eivät näytä kovin paljon pelaavan, tiedän vain yhden 12-vuotiaan, jossa konsoli. Jos ongelmaa tulisi (esim. lapsemme haluaisivat pelata toisten luona jatkuvasti), olisi meidän sekä ystävän vanhempien tehtävänä asettaa rajat.

taalla toinen ulkosuomi-mamma, mutta taalla meillapain kaikilla meidan pojan kavereilla taitaa olla konsoli, joillakin loytyy jopa wii ja sitten pleikka/xbox viela lisaksi, eli useampikin konsoli perheessa..

Olisi niin helppoa, ostaisi vain konsolin ja ongelma ratkaisu. Meillä tämä ei auta, sallittu hedelmä addiktoi meidän poikaa yhtä lailla - piirrettyjen ja just joidenkin nettipelien kanssa tämä on aikanaan todettu.

Pojalla 9v ei ole mitään kinnostusta, eikä pelaa edes siellä kavereiden luona.

eikä konsolia minkäänlaista. Pojalla on joitain pc-pelejä ja saa pelata nettipelejä noin 1x viikossa.



Ei meillä poika erityisemmin hingu kavereille pelaamaan, vaikka tykkääkin pelata. Ja kavereidenkin kotona pelaamista rajoitetaan, niin että aina ei saa pelata kun kaverilla käy.



Pojan kaverit tulevat mielellään meille kylään, rymyävät tuolla takametsässä ja rakentavat sinne majaa. Ja ihan leikkivät sisälläkin, legoilla jne.

Joskus annan poikien pelata pc-peliä yhdessä, hyvin sekin tuntuu noille kelpaavan.

Tiedän 12-13 v poikia, joita ei kiinnosta mitkään tietokonepelit ja sitten on näitä jotka hermona miettivät seuraavaa peliaikaa, kuten ap sanoi, että hänen poikansa olisi.



Meillä on 7 ja 11 v pojat, joilla ei ole pelikonsolia minkäänlaista, koska kumpikaan ei ole koskaan pyytänyt sitä. Voitaisiin varmaan ostaa, jos haluasisivat. Pelaavat netissä joitakin pelejä kyllä ja varsinkin vanhempaa pitää välillä patistella lopettamaan ja lähtemään ulos välillä. Ja musiikkia ja videoita katselevat tietokoneelta jonkun verran.

Eikä niitä nyt tosiaankaan "kaikilla muillakaan" ole. Netistä saavat pelata lasten pelejä, se on riittänyt toistaiseksi, joten en näe mitään tarvetta hankkia pelikonsolia.