Olisinpa keskimääräistä parempi edes jossain asiassa...

Toiset menestyvät erikoisen hyvin opiskeluissaan ja/tai urallaan.

Toiset taas ovat vaikkapa todella liikunnallisia, ja juoksevat maratoneja tms. "meriittejä".

Joku taas pitää kodin ja puutarhan erinomaisessa kunnossa, panostaa niihin täysillä ja osaa ja saa aikaiseksi.

Joku taas on aivan loistava lasten kanssa, oikea superäiti.

Joku taas on harrastuksessaan erinomainen, osaa maalata hyvin, tehdä käsitöitä, neuloa...



Mulla ei ole mitään erityisosaamista, ei ainakaan vielä tullut sellaista vastaan. Jotenkin tuntuu että suureksi osaksi tämän vuoksi elämältäni puuttuu suunta. Ajelehdin vaan enkä oikein ole missään erityisen hyvä, monissa asioissa kyllä erityisen huono... muuten sitten kaikessa keskinkertainen.



Opiskelut ovat tyssänneet toisen asteen opiskeluun. Enemmän olen ollut työttömänä/hoitovapaalla kuin työssä. Ja kun olen ollut työssäkin, paras palkkani ikinä on ollut 1250 €/kk.

Asutaan keskinkertaisessa/vaatimattomassa kerrostaloasunnossa. Ei ole hienoa, ei uutta, eikä kovin siistiäkään. Ei myös varaa tehdä mitään muutoksiakaan.

Ulkonäkönikin on ihan keskivertoa, en ole lihava mutta enemmän kuitenkin sitä kuin laiha.

Äitinä oletan olevani keskivertoa hiukan huonompi, äitiys ei ole varsinaisesti "minun juttuni".

Miehen kanssa on keskimäärin parhaimmillaan ihan ok, toki enemmän niitä ärsyttäviä asioita kuin varsinaisia onnen/rakkauden tunteita, eikä meitä miehen kanssa tunnu enää yhdistävän mikään muu kuin lapset. En tajua miten ollaan yhteen päädyttykään, kaksi näin erilaista ihmistä.



Kovasti olen yrittänyt miettiä, mitä elämälläni tekisin. En keksi mitään, enkä osaa päättää mitään. Tuntuu että kaikkeen on tie pystyssä mitä haluaisin, ja ylipäätään että elämäni on mennyt jo siihen jamaan että on mahdotonta muuttaa enää mitään tai saavuttaa enää mitään.



Olen todella pettynyt itseeni ja elämääni. Toisaalta otan vastuun ja "syytän" itseäni, toisaalta en voi olla syyttämättä myös tiettyjä olosuhteita. Voi kunpa vanhempani olisivat kannustaneet minua opiskelemaan...