Onko muita johon kukaan ei ole koskaan ollut ihastunut?

Mut ei se mitään, oon minäkin naimisiin asti päässyt ja kaksi lastakin saanut siitä huolimatta. Minkäs sille voi, mä vaan en ole ulkoisesti niin viehättävä, että kukaan ihastuisi ulkonäköön, ja luonteeni on vielä pahempi kuin ulkonäköni, joten sillä ei paikata yhtään.

Jos teillä onkin ollut salaisia ihailijoita, jotka parhaillaankin miettivät keinoja hurmata teidät? ;)



Ei kaikki ihastukset paljastu tai ole päivänselviä juttuja. :)

Mut ei se mitään, oon minäkin naimisiin asti päässyt ja kaksi lastakin saanut siitä huolimatta. Minkäs sille voi, mä vaan en ole ulkoisesti niin viehättävä, että kukaan ihastuisi ulkonäköön, ja luonteeni on vielä pahempi kuin ulkonäköni, joten sillä ei paikata yhtään.

vai väkisinkö veit vihille? :D

Tajusin miten lähes kaikilla kavereilla on ollut miehiä jotka on ollut kiinnostuneita kaverista. Olen monesti kuunnellut kavereiden ihastumisjuttuja, mutta itsellä ei moista ole koskaan ollut.

Mut ei se mitään, oon minäkin naimisiin asti päässyt ja kaksi lastakin saanut siitä huolimatta. Minkäs sille voi, mä vaan en ole ulkoisesti niin viehättävä, että kukaan ihastuisi ulkonäköön, ja luonteeni on vielä pahempi kuin ulkonäköni, joten sillä ei paikata yhtään.

vai väkisinkö veit vihille? :D

Mä olin kyllä ihastunut/rakastunut mieheen, mutta tuskin hän oli minuun, seurusteli kanssani kun ei sattunut parempaakaan olemaan tarjolla (ihan oikeasti on tunnustanutkin tämän). Minä kosin, ehdotin vain kerran että jos mentäis kihloihin, johon mies sanoi, että no katotaan, ja minä selitin, että voitais käydä nyt tässä samalla reissulla sormukset ostamassa kun kerran kaupunkiin ollaan menossa (asuttiin sellaisella paikkakunnalla, jossa ei ollut kultasepänliikettä eikä juuri muutakaan). Mies totesi tähän, että no vaikka sitte, joten minä hilasin sen kultasepänliikkeeseen, josta lähdettiin sormusten kanssa. Jälkikäteen mies on myöntänyt, että ajatteli tuolloin, että pääseehän siitä eroon kuitenkin vielä jos tahtoo ja tarve vaatii.

Mutta minä varasin hääkirkon seuraavana päivänä, ja ilmoitin miehelle, että häät ovat kahden viikon päästä, pyydä joku bestmaniksi ja todistajaksi. Tää mies on aika hidas, joten oikeasti luulen, ettei hän ehtinyt oikein edes tajuta mitä tapahtuu, eikä ainakaan keksinyt, miten pääsisi tästä suosta ylös, ennenkuin oli myöhäistä. Ja nyt se on huomannut, että elämä on aika helppoa sinänsä, kun joku tekee suurimman osan kotitöistä ja ruuat pöytään valmiiksi, eikä seksinkään eteen tarvitse vaivaa nähdä.

Sä voisit kirjoittaa vaikka opaskirjan uusavuttomille sinkuille :)

on oltu ihastuneita, mutta harva on halunnut jatkaa seurustelua muutaman kuukauden jälkeen, eli liki sama kuin ei olisi suhteessa ollutkaan. Syyksi epäilen pääasiassa luonnetta, mutta paskaluonteisena huippumallina saisin miehet silti varmasti jäämään.

varmaan vaan yks tyyppi. Entinen koulukaveri. Olin niin onnellinen että joku oli ihastunu muhun joten aloin ihan säälistä seurustella tämän kanssa. En ollut enää mikään teini edes, vaan parikymppinen. Ei sitä suhdetta kyllä kauaa kestäny, tuo mies huomasi parin kuukauden jälkeen etten mä ole kovin kaunis enkä luonteeltakaan kummonen, joten sitten se jätti mut.

Päättäväinen oot! :D

Mut ei se mitään, oon minäkin naimisiin asti päässyt ja kaksi lastakin saanut siitä huolimatta. Minkäs sille voi, mä vaan en ole ulkoisesti niin viehättävä, että kukaan ihastuisi ulkonäköön, ja luonteeni on vielä pahempi kuin ulkonäköni, joten sillä ei paikata yhtään.

vai väkisinkö veit vihille? :D

Mä olin kyllä ihastunut/rakastunut mieheen, mutta tuskin hän oli minuun, seurusteli kanssani kun ei sattunut parempaakaan olemaan tarjolla (ihan oikeasti on tunnustanutkin tämän). Minä kosin, ehdotin vain kerran että jos mentäis kihloihin, johon mies sanoi, että no katotaan, ja minä selitin, että voitais käydä nyt tässä samalla reissulla sormukset ostamassa kun kerran kaupunkiin ollaan menossa (asuttiin sellaisella paikkakunnalla, jossa ei ollut kultasepänliikettä eikä juuri muutakaan). Mies totesi tähän, että no vaikka sitte, joten minä hilasin sen kultasepänliikkeeseen, josta lähdettiin sormusten kanssa. Jälkikäteen mies on myöntänyt, että ajatteli tuolloin, että pääseehän siitä eroon kuitenkin vielä jos tahtoo ja tarve vaatii.

Mutta minä varasin hääkirkon seuraavana päivänä, ja ilmoitin miehelle, että häät ovat kahden viikon päästä, pyydä joku bestmaniksi ja todistajaksi. Tää mies on aika hidas, joten oikeasti luulen, ettei hän ehtinyt oikein edes tajuta mitä tapahtuu, eikä ainakaan keksinyt, miten pääsisi tästä suosta ylös, ennenkuin oli myöhäistä. Ja nyt se on huomannut, että elämä on aika helppoa sinänsä, kun joku tekee suurimman osan kotitöistä ja ruuat pöytään valmiiksi, eikä seksinkään eteen tarvitse vaivaa nähdä.

Mut ei se mitään, oon minäkin naimisiin asti päässyt ja kaksi lastakin saanut siitä huolimatta. Minkäs sille voi, mä vaan en ole ulkoisesti niin viehättävä, että kukaan ihastuisi ulkonäköön, ja luonteeni on vielä pahempi kuin ulkonäköni, joten sillä ei paikata yhtään.

vai väkisinkö veit vihille? :D

Mä olin kyllä ihastunut/rakastunut mieheen, mutta tuskin hän oli minuun, seurusteli kanssani kun ei sattunut parempaakaan olemaan tarjolla (ihan oikeasti on tunnustanutkin tämän). Minä kosin, ehdotin vain kerran että jos mentäis kihloihin, johon mies sanoi, että no katotaan, ja minä selitin, että voitais käydä nyt tässä samalla reissulla sormukset ostamassa kun kerran kaupunkiin ollaan menossa (asuttiin sellaisella paikkakunnalla, jossa ei ollut kultasepänliikettä eikä juuri muutakaan). Mies totesi tähän, että no vaikka sitte, joten minä hilasin sen kultasepänliikkeeseen, josta lähdettiin sormusten kanssa. Jälkikäteen mies on myöntänyt, että ajatteli tuolloin, että pääseehän siitä eroon kuitenkin vielä jos tahtoo ja tarve vaatii.

Mutta minä varasin hääkirkon seuraavana päivänä, ja ilmoitin miehelle, että häät ovat kahden viikon päästä, pyydä joku bestmaniksi ja todistajaksi. Tää mies on aika hidas, joten oikeasti luulen, ettei hän ehtinyt oikein edes tajuta mitä tapahtuu, eikä ainakaan keksinyt, miten pääsisi tästä suosta ylös, ennenkuin oli myöhäistä. Ja nyt se on huomannut, että elämä on aika helppoa sinänsä, kun joku tekee suurimman osan kotitöistä ja ruuat pöytään valmiiksi, eikä seksinkään eteen tarvitse vaivaa nähdä.

Epäilen että tähän ei pysty kuin suomalainen nainen ;D

Ei ihastuneita.



Tainnu tulla sen verran hyvin luonteenpiirteet esiin lyhyen ajan sisällä että kiitos mutta ei kiitos.

ei kiertele kauniit ajatukset, eli ei.

Kuulostat kyllä kirjoittamasi perusteella sen verran persoonalliselta ja hauskalta tapaukselta, että en suostu uskomaan, etteikö miehesi (ja varmaan moni muu!) ole sinuun ihastunut!

Mut ei se mitään, oon minäkin naimisiin asti päässyt ja kaksi lastakin saanut siitä huolimatta. Minkäs sille voi, mä vaan en ole ulkoisesti niin viehättävä, että kukaan ihastuisi ulkonäköön, ja luonteeni on vielä pahempi kuin ulkonäköni, joten sillä ei paikata yhtään.

vai väkisinkö veit vihille? :D

Mä olin kyllä ihastunut/rakastunut mieheen, mutta tuskin hän oli minuun, seurusteli kanssani kun ei sattunut parempaakaan olemaan tarjolla (ihan oikeasti on tunnustanutkin tämän). Minä kosin, ehdotin vain kerran että jos mentäis kihloihin, johon mies sanoi, että no katotaan, ja minä selitin, että voitais käydä nyt tässä samalla reissulla sormukset ostamassa kun kerran kaupunkiin ollaan menossa (asuttiin sellaisella paikkakunnalla, jossa ei ollut kultasepänliikettä eikä juuri muutakaan). Mies totesi tähän, että no vaikka sitte, joten minä hilasin sen kultasepänliikkeeseen, josta lähdettiin sormusten kanssa. Jälkikäteen mies on myöntänyt, että ajatteli tuolloin, että pääseehän siitä eroon kuitenkin vielä jos tahtoo ja tarve vaatii.

Mutta minä varasin hääkirkon seuraavana päivänä, ja ilmoitin miehelle, että häät ovat kahden viikon päästä, pyydä joku bestmaniksi ja todistajaksi. Tää mies on aika hidas, joten oikeasti luulen, ettei hän ehtinyt oikein edes tajuta mitä tapahtuu, eikä ainakaan keksinyt, miten pääsisi tästä suosta ylös, ennenkuin oli myöhäistä. Ja nyt se on huomannut, että elämä on aika helppoa sinänsä, kun joku tekee suurimman osan kotitöistä ja ruuat pöytään valmiiksi, eikä seksinkään eteen tarvitse vaivaa nähdä.

Kuulostat kyllä kirjoittamasi perusteella sen verran persoonalliselta ja hauskalta tapaukselta, että en suostu uskomaan, etteikö miehesi (ja varmaan moni muu!) ole sinuun ihastunut!

Mut ei se mitään, oon minäkin naimisiin asti päässyt ja kaksi lastakin saanut siitä huolimatta. Minkäs sille voi, mä vaan en ole ulkoisesti niin viehättävä, että kukaan ihastuisi ulkonäköön, ja luonteeni on vielä pahempi kuin ulkonäköni, joten sillä ei paikata yhtään.

vai väkisinkö veit vihille? :D

Mä olin kyllä ihastunut/rakastunut mieheen, mutta tuskin hän oli minuun, seurusteli kanssani kun ei sattunut parempaakaan olemaan tarjolla (ihan oikeasti on tunnustanutkin tämän). Minä kosin, ehdotin vain kerran että jos mentäis kihloihin, johon mies sanoi, että no katotaan, ja minä selitin, että voitais käydä nyt tässä samalla reissulla sormukset ostamassa kun kerran kaupunkiin ollaan menossa (asuttiin sellaisella paikkakunnalla, jossa ei ollut kultasepänliikettä eikä juuri muutakaan). Mies totesi tähän, että no vaikka sitte, joten minä hilasin sen kultasepänliikkeeseen, josta lähdettiin sormusten kanssa. Jälkikäteen mies on myöntänyt, että ajatteli tuolloin, että pääseehän siitä eroon kuitenkin vielä jos tahtoo ja tarve vaatii.

Mutta minä varasin hääkirkon seuraavana päivänä, ja ilmoitin miehelle, että häät ovat kahden viikon päästä, pyydä joku bestmaniksi ja todistajaksi. Tää mies on aika hidas, joten oikeasti luulen, ettei hän ehtinyt oikein edes tajuta mitä tapahtuu, eikä ainakaan keksinyt, miten pääsisi tästä suosta ylös, ennenkuin oli myöhäistä. Ja nyt se on huomannut, että elämä on aika helppoa sinänsä, kun joku tekee suurimman osan kotitöistä ja ruuat pöytään valmiiksi, eikä seksinkään eteen tarvitse vaivaa nähdä.

Täällä on yksi johon kukaan ei ole koskaan ollut ihastunut.

Minuun on ihastuttu monta kertaa, mutta itse olen ihastunut vain kerran...tosin tämä mies ei halunnut minua.