Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isän ja vauvan tapaamisista
25.06.2010 |
Vauvan isä lähti kuukausi sitten riidan päätteeksi lätkimään entiselle kotipaikkakunnalleen liki sadan kilometrin päähän. Mies ei ikinä ole viihtynyt tällä "minun" paikkakunnallani. Hommasi samantien itselleen asunnon ja minä sain seuraavalla viikolla lapun sosiaalitoimistoon tapaamisista ja huoltajuudesta sopimaan.
Muutenkin on ollut todella kylmä ja julma eron jälkeen, mutta ei siitä tässä enempää.
Meillä on kahdeksan kuukauden ikäinen vauva, jota haluaisi samantien raahata edestakaisin tätä sadan kilometrin väliä. Minä olen sanonut, että näin pientä ei vielä viedä kodistaan mihinkään yöksi. Olen hoitanut vauvaani kotona, enkä ole kokenut tarpeelliseksi antaa häntä hetkeksikään vieraaseen hoitoon, eikä hän siis ole ollut missään hoidossa. Mielestäni vauvan paikka on äidin rinnalla ainakin yhteen ikävuoteen.
Viime viikoloppuna mies vei vauvan kuudeksi tunniksi omalle paikkakunnalleen ja se ei kyllä vauvalle hyvää tehnyt. Oli siis ensimmäistä kertaa erossa äidistään vieraassa paikassa. Itkeskeli illan ja roikkui kokoajan minussa kiinni, yöllä oli levoton vaikka yleensä nukkuu hyvin ja seuraavana päivänä tutussa tuttavaperheessä ei suostunut kenenkään muun syliin, itkeskeli ja säikähteli ääniä ja ihmisiä.
Nyt olen lapsen isälle sanonut, että lasta ei tarvitse enää mihinkään roudata kotoaan, täällä voi käydä niin paljon kuin haluaa, mutta isä ilmoittaa että minä en saa olla paikalla. Toinen lapseni kyllä saisi olla, mutta hän ei suostu jäämään entisen isäpuolensa kanssa kotiin ilman että minä olen paikalla, koska on hyvin loukkaantunut sisarensa isän käytöksestä. Hänellekään ei ole yhtään mitään selitellyt, eivät ole edes nähneet eron jälkeen, eikä isompi sisarus ollut edes kotona silloin kun mies päätti riidan päätteeksi lähteä. Minä sitten kerroin tyttärelleni hänen lähdöstään
Olen kovin huolissani tilanteesta, mitä tämä voi aiheuttaa vauvalle? Sydäntä särkee koko tilanne.
Miten järjestää asiat? Nyt me joudumme tyttäreni kanssa lähtemään kodistamme siksi aikaa kun isä tulee vauvaansa tapaamaan.
Lisäksi mies on ilmoittanut, että talo laitetaan samantien myyntiin, eikä hän tule minun uudelle asunnolleni vauvaa tapaamaan vaan vie hänet mukanaan kotipaikkakunnalleen.
Minä en halua riepotella noin pientä vauvaa edestakaisin, ja me todellakin olemme vauvan kanssa hyvin läheisiä, ei ole edes ikinä isälleen rauhoittunut nukkumaan iltaisin. Isä on ollut paljon poissa kotoa.
Nyt kommentteja ja viisaita neuvoja, pyydän!
Haluan vain vauvan parasta!
Kommentit (17)
lapsen täytyy isänkin kanssa olla. Ja se 100km ei todellakaan ole paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan vauvan oikeuksista. Ja vauvalla on oikeus luoda yhta hyva suhde molempiin vanhempiin. Milla ihmeella vauva luo hyvan kiitymyssuhteen isaan, jos nakee tata vain pari tuntia viikonloppuna, ihan kuin keta tahansa vierasta ..?
Ymmarran kuitenkin, etta yokylat saati sitten viikko-viikko systeemi olisi vahan liikaa viela tassa vaiheessa, mutta sekin on hyva, etta vauva saa kayda myos isan kotona ja tottua omaan ymparistoon sielakin. Paivareissu isan luona alkuunsa viikonloppuisin on ihan hyva, siihen kun vauva on tottunut niin sitten voi jo alkaa jaamaan yoksikin.
Miehelle tosin sanoisin hyvin painokkaasti, etta lapsen etua ajatellaan mutta vastaisuudessa sopii puhua jarjestelyista siviilisti eika uhottelemalla, muuten ei onnistu.
Pakko vielä sanoa, että olen isälle sanonut, että voi käydä täällä lapsen kotona katsomassa lastaan niin usein kuin haluaa juuri sen takia että kiintymyssuhde isään säilyy. Lisäksi olen pyytänyt, että tulisi joskus myös yöksi, jotta minä saisin nukkua edes joskus ilman heräilyä.
Mutta ongelmanahan on se, että minun pitäisi poistua kodistamme.
Ja lapsi on todellakin ollut levoton sen jälkeen kun isä vei lapsen käymään kotipaikkakunnallaan. Äiti ei saa nyt kadota näköpiiristä mihinkään ja vierastusvaihekin on päällä. Yöt ovat levottomampia, vähän väliä pitää käydä pinnasängyn luona, tosin riittää että vauva näkee minut, tuntee käden poskellaan ja kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan.
Ihan täysin itseäni ajattelematta koen, että vauva ei ole tässä vaiheessa valmis olemaan erossa minusta oudossa paikassa.
En ymmärrä miksi pitäisi huudattaa ja itkettää vauvaa ja antaa hänen kokea ahdistavia tunteita kun tämän voi alkuun hoitaa ilmankin niitä, kun VANHEMMAT ovat niitä sopeutujia.
Ja tuosta ajomatkasta vauvan päivärytmit oikeasti menevät sekaisin, se on ihan selvää, onhan tuota väliä ajettu kun isovanhemmilla ollaan käyty kun vielä yhdessä oltiin.
Luuletteko te hyvät haukkujat etten minä kaipaa omaa aikaa kun yksin vauvaa hoidan? Tai omia juttuja? Voi kyllä olisi taatusti tarpeen! Mutta kun oikeasti haluan tuolle lapselle turvata rauhallisen vauvaiän, niin silloin voin siksi aikaa laittaa omat halut syrjään.
KIITOS kaikille asiallisten kommenttien laittajille! :-)
Meillä menin töihin lapsen oleessa lähes samanikäinen. Lapsi jäi isän kanssa kotiin ja oli sentään viettänyt isänsä kanssa paljon aikaa ennenkin.
Ajoitus osoittautui huonoimmaksi mahdolliseksi. Ero ahdistuksesta ei ollut merkkrjä aiemmin, mutta se iski samantien päälle kun aloitintyöt. Lapsi etsiskeli minua kotona ja oli tyytymätön. Sitten kun tulin kotiin osoitti minulle mieltään ja oli toisaalta takertuva. Neuvolassa selittivät, että pahin eroahdistus osuu yleensä 7 - 18 kk ikään. Meillä nyt reilun vuoden ikäisenä on jo helpottanut huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saa ajat ja päivät sovittua niin miksi pitää tehdä asioista hankalia?
Ei se vauva siitä kuole jos on välillä päivän isänsä kanssa vai meinaatko että menee pilalle siitä?
Mieti jos sinä kuolet tai joudut sairaalaan viikoksi, lapsi ei ole ollenkaan tottunut olemaan isänsä kanssa niin mitäs sitten? Lapsi itkee sen koko viikon.
mikskään mene. isälläkin on oikeuksia, vaikka sitten itse lähtikin.
kauhee akka olet, ajattelisit lapsesi parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan isä saisi käydä katsomassa alkuun lastaan kotona ja pikkuhiljaa muutaman tunnin reissuja muualle sitten alkuun. Antakaa nyt ensin tilanteen rauhoittua ja kuunnelkaa vauvaa. Jo tuo että vauva on ollut poissa tolaltaan, kertoo että ei ole vielä valmis olemaan erossa äidistään oudossa ympäristössä.
Ensimmäisenä vuonna vauvan perusturvallisuus rakentuu, älkää antako omien kaunojenne ym. vaikuttaa siihen!
Mutta pikkuhiljaa, sitten kun lapsi on toisella ikävuodella, varmastikin jo voi käydä isänsäkin luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on muualla ku kotona? Mietis et mä olin molempien lasten kanssa ekaa kertaa mökillä kun ne oli 1kk ikäisiä ja koko matkan joutuivat olemaan kaukalossa ilman että mua näkivät.
Mäki säälin isää tollasessa tilanteessa, tulee sellanen olo ettei isän oikeudesta lapsen tapaamiseen ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olisit edes onnellinen,että isä haluaa olla noin aktiivisesti vauvan elämässä.:)
Vauva on vielä pieni ja vieraantuu helposti jos isä ei tapaa säännöllisesti.
Relaisit niin stressi vähentyy.
Itse en näe asiassa mitään väärää tai ihmeellistä.
Monet tuon ikäiset on jo tarhassa, joka on paljon vaikeampaa sopeutumisen kannalta kuin isän muutamat tapaamiset.
Hei, nyt toitotetaan vaan isän oikeuksista, missä vauvan oikeudet?! Älkää retuuttako niitä miten sattuu, vanhempien tulee sopeutua ja tehdä viisaita päätöksiä! Aina vaan vauvoja retuutetaan miten sattuu ja sanotaaan että "ei se siitä kuole" tai "ei sille siitä mitään tuu!" Järkyttävää!
Lukekaa kuulkaa vähän lapsipsykologiaa, eka vuosi on tosi tärkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
entäs lyhyemmät jokapäiväiset automatkat, ne ne vasta retuuttamista onkin.
tää on vaan taas tätä äitimullekaikki-skeidaa
kauheita akkoja, säälin todellakin miehiä, jotka joutuvat tällaisten kynsiin
meillä on vauvoja kuskattu autolla tuhansia kilometrejä, soita palokunta!
Olet ihan oikeassa, ei ole mitään järkeä lähteä retuuttamaan pientä lasta toiselle paikkakunnalle muutaman tunnin vuoksi.
Sinä asut nyt lapsen kanssa, ja voit aika lailla sanella sävelet siitä miten homma hoidetaan. Jos et halua isän tapaavan lastaan, pystyt aika helposti estämään ne pitkäksi aikaa. Muista nyt kuitenkin ajatella lapsen etua.
Eli määrätietoisesti latelet isälle (ja lastenvalvojalle) ehdot ja PERUSTELET ne. Jos isä ei ole tyytyväinen niin haastakoon sinut oikeuteen. Teet ehdot jotka ovat oikeudenmukaiset, fiksut ja kaikkien parhaan mukaiset.
Ehdottaisin, että suostut aluksi ainoastaan tapaamisiin sinun kodissasi, siten että ensimmäisten kuukausien aikana myös sinä olet paikalla. Sitten voitte alkaa toisen lapsesi kanssa poistumaan muutamaksi tunniksi - esim. ostoksille, kampaajalle, hoplopiin tai ihan mihin tahansa.
Myöhemmin, sopivassa vaiheessa annat lapsen isän mukaan, ensin tunneiksi - puoleksi päiväksi - ja sitten lapsen ollessa riittävän vanha ensin yhdeksi yöksi ja sitten myöhemmin koko viikonlopuksi.
Ole sovitteleva mutta tiukka, ainoastaan lapsella on tässsä asiassa oikeuksia - ei sinulla eikä ex-miehelläsi.
vaan huolesta miten vauvaa riepotellaan ensimmäisen vuoden aikana, joka on koko ihmiselämän tärkein vuosi. Koko "minä" pohjautuu siihen millaista silloin on.
Enpä tiedä mitä itse ap tilanteessasi tekisin. Yrittäkää exäsi kanssa sopia vauvaa ajatellen paras toimintamalli... Yritä puhua hänelle, mutta joskus tuntuu etteivät miehet ymmärrä näitä juttuja vaan ajattelevat että akkojen höpötystä...
Tsemppiä, tee itse parhaasi äitinä, enempään et pysty!
Alue: Aihe vapaa
Totta kai vauvalle on vaikeaa olla ekaa kertaa äidistä erossa, varsinkin kun on jo "noin iso". Eli ei ole ihan pienestä totutettu pieniin eron hetkiin.
Ei kannata tuon takia alkaa isän ja lapsen suhdetta hankaloittaa ja itselleen murhetta repiä.
Voisko tapaamiset (ja siten ero äidistä) olla alkuun lyhyempiä, mutta tapahtua tiheämpään? Vauvakin tottuisi ja oppisi, ettei se äiti ole mihinkään hävinnyt ja että äidin luokse pääsee kyllä takaisin.