Pakko myöntää täällä nimettömänä,

viikon kuluttua ja ei varmaan ainakaan sano sanaakaan, korkeintaan ehkä kävelee. itselläkin kaveripiirissä nopeammin kehittyneitä vauvoja, mutta ei se kerro mitään tulevaisuudesta.

Onko ollut tuttivauva? Se voi selittää vähän puheen hitautta.

Oletko lorutellut, lauleskellut lapselle?

Älä missään nimessä pakota lasta, mutta puhele kaikenlaista luontevasti lapsen seurassa, kun puet häntä, kerro, mitä teet jne. Katselkaa kesäluontoa ja ihastelkaa ulkoelämää.



Nouseeko lapsesi kuitenkin seisomaan tukea vasten? Tai edes vähän ylös? Konttaako hän? Muistathan pitää paljon paljain jaloin. Ja nyt kesälämpimälläkin ulkona ilman jalkineita.

Voi olla fiksuin kaikista ihan tosi!

Pääasia, että rakastat lastasi pyyteettömästi joka päivä.

Nuoret äidit eivät usein tajua, etteivät lapset ole mitään "kilpa-autoja":)

samaan aikaan 10 kk iässä. Tämä oli aika erikosita, mutta ei hänestä ole mitään neroa tullut, ihan tavallinen ihminen.

Mulla 3 lasta ja 2 isompaa ovat jo alle 1v kävelleet vaan ei tämä meidän kuopus :D varovainen tyttö ja hyvä niin. Ikää nyt 1v1kk ja ottaa jo muutaman askeleen ilman tukea mutta hidasta. Isommat lähtivät kävelemään ihan kunnolla parissa päivässä...sanoja kyllä jo tulee muutama. Jotenkin sitä esikoisen kanssa vaan hermoilee turhia ja vertailee älyttömiä.

vaikka on jo 7

Satuin saamaan esikoiseni about samaan aikaan ystäväni kanssa.



Ystävän vauva lähti aikaisin käveleen ja mun vauva vaan konttaili. Ystävän (juntti)mies totesi, että niin se "Pekka" katsoo "Mattia" niin halveksivasti, kun MAtti vain konttailee.



Pahoitin mieleni tietty. Joo ihan turhaan...



Mutta ikävä kyllä on helppo vertailla.



Pikkukakkosen kanssa onkin toinen juttu. Ei paljon hetkauta, jos ei mene niin kuin muilla.

Kakkonen käveli 16-kuisena ja nyt vetää sellaista rallia, että huhhuh. Olin iloinen joka hetkestä, kun ei vielä liikkunut kunnolla!! Elämä oli niin helppoa ja minä tiesin sen nyt toisella kerralla.



Eli älä huoli. Yritä olla vertaamatta. Lapsesi on oma yksiönsä.

Mulla molemmat vauvat on lähteneet liikkeelle tosi aikaisin - esikoinen nousi tukea vasten seisomaan 5kk iässä, ja lähti kävelemään ilman tukea 8kk iässä. Kuopus nousi tukea vasten seisomaan 8kk iässä, ja lähti kävelemään 10kk iässä. Esikoinen osasi joitakin sanoja vuoden iässä, kuopus osaa vasta yhden (tissi, hän on nyt siis vuoden ikäinen), mutta mitäpä noiden tarvitsisikaan osata sanoa, kun liikkuvat niin sujuvasti. Siinä missä kavereiden 1-vuotiaat on pyytäneet "anna" tai jotakin vastaavaa, mun lapset ei, koska molemmat ovat itse kävelleet/kiivenneet hakemaan sen mitä tahtovat. Ja kun kaverit ovat vain istuttaneet lapsensa lelukorin lähistölle, lapset ovat istuneet siinä ja leikkineet rauhassa, niin minä olen juossut ympäriinsä hiki päässä estämässä omia lapsiani vetämästä pöytäliinoja, astioita, huonekasveja yms. tavaroita alas, kiipeämästä portaisiin, penkille, sohvalle, tuolille, pöydälle, kirjahyllyyn, kiskomasta johtoja seinistä, rikkomasta stereoita, tietokonetta, tulostinta...



Niin, on esikoisesta ainakin tullut ihan fiksu tapaus kuitenkin, vaikka edelleen onkin aika liikkuvainen. Kuopus näkyy olevan aika samanlainen tapaus, ja minä kun mielelläni joskus istuisin alas. Ei haittaisi yhtään, jos lapset joskus pysyisi paikoillaan muulloinkin kuin nukkuessaan. Ja minä olen nuori äiti, esikoisen syntyessä olin 20v, nykyään 25v.

Ehkä sua sitten lohduttaa se, että meillä vauva 14 kk ei edelleenkään kävele ja sanoo 2 sanaa... ;-)

Mulla vähän sama tilanne. Ystävän ja minun esikoiset olivat lähes samanikäiset ja mulla meni yksi syksy melkein pilalle, kun vaan odotin ja kyttäsin, että lapseni lähtisi liikkeelle (ensin ryömimään, konttaamaan ja sitten kävelemään), kun kaverin lapsi teki kaiken tuon ainakin 3 kk ennen minun lastani.



Nyt jälkeenpäin olen huomannut, että ihan samalla tavalla nuo ovat kehittyneet - lapset siis. Ja itselläni oli erittäin helppo syksy lapsen kanssa, kun hän ei vielä liikkunut, mutta istui kovin mielellään paikallaan leikkimässä, potalla jne. Oli helppoa käydä ystävien kanssa lounailla ja kahvilassa, kun lapsi viihtyi leluineen syöttötuolissa, eikä hänellä ollut paloa juoksentelemaan.



Ja sen syksyn sain kuulla ystävän kauhutarinoita, miten on niin vaikeaa, kun lapsi nousee seisomaan ja kaatuilee ja lyö päänsä, joskus kovastikin.



Kun meidän lapsi sitten 1v1kk iässä lähti kävelemään, se oli hallittua. En muista, että hän olisi koskaan kaatunut pahasti. Pieniä pyllähdyksiä toki tuli, mutta ei mitään sellaista, että olisi pelätä pitänyt.



Tärkeitän ap siis on, että nyt rahoitut. Jos asia on oikein sydämelläsi niin kysypä neuvolastasi apua.

Siis ei tämä minulle mikään eläman ja kuoleman kysymys todellakaan ole ja omasta mielestäni lapsi on tosi fiksu, ymäärtää paljon ja tukia pitkin kävelee ihan sujuvasti, eli mitään kehitysviivästymää hänellä ei ole.



Esikoinen joo on kyseessä. Äititapaamisissa vaan tuntuu, että kaikki koko ajan kyselee, että joko kävelee, mitä sanoo jne. ikään kuin se olisi niin hirveän tärkeää. Poika jokeltelee kyllä koko ajan, mutta selkeitä sanoja ei tule. Lapselle on puhuttu tosi paljon, siinä en usko olevan mitään häikkää.

kysymys sillä elämä on täynnä tilanteita joissa halutessaan voi vertailla ja elää lapsensa kautta omia riittämättömyyden tarpeitaan.

tulee potta, pukeminen, hampaat, lukeminen, kirjoittaminen, rusetin tekeminen, hiihto, luistelu, uinti, pyöräily. ja sitten koko kouluaika:) Aina joku oppii ensin ja joku toinen sitten ja joku osoittautuu jossakin täysin kelvottomaksi.

Onneksi tähän maailmaan mahtuu ihan kaikenlaiset ihmiset ja jokainen on täydellinen omalla ainutlaatuisella tavalla virheineen kaikkineen. Sinuna jättäisin koko asian sikseen. Ei kannata alkuunkaan lähteä noihin vertailujuttuihin, ovat mielestäni tosi typerää touhua. Ennemminkin kannattaa vuodesta toiseen yllättyä ja iloita siitä millainen persoona teidän hoiviinne on ilmestynyt. vertailulle ei tule koskaan loppua jos siitä saa kiksejä (ja yleensähän se perustuukin siihen että "voittaa" jonkun toisen "huonommat" lapset)ja minusta koko touhu kertoo huonosta itsetunnosta, kuvitelmasta että lapsi on oman itsen jatke (joka on varsin epäkiitollinen asenne lasta kohtaan) yms- hölmöjen hommaa.

Siskoni ihana ja fiksu lapsi oppi puhumaan 2-vuotiaana, että ole ihan rauhassa vaan senkin suhteen:)

esim. pudistaa päätään "ei", nostaa sormea "kato", tms. Jos osaa ja ymmärtää käyttää näitä eleitä oikeassa paikassa, niin on mun mielestä ihan tarpeeksi tolla ikää. Ja jos kutsuu aina esim. lamppua prlööksi tms. niin on itse asiassa fiksumpi ku ne sun kavereiden lapset, sillä on keksiny oman kielen tylsän suomen tilalle !

että se on pelkkää turvallista keskustelua, eikä pyritä vertailemaan :) itse ainakin kyselin ja kyselen noita samoja juttuja jatkuvasti sellaisilta äideiltä, joita en oikeastaan tunne niin hyvin, että luontevasti syntyisi jutun juurta juuri mistään, paitsi säästä ja lasten asioista. En pyri vertailemaan, ja tulinkin oikeastaan vasta nyt ajatelleeksi, että ehkä joku äiti onkin kokenut mun pyrkivän jotenkin vertailemaan lapsia, tai luullut, että yritän päteä omien lasteni liikunnallisilla kyvyillä... voi kauhistus, toivottavasti ei sentään ole tullut sellasia väärinkäsityksiä :)



- 10 (jos oikein muistan, se, jonka lapset lähtivät tosi aikaisin liikkeelle)

Meillä eräs esikoisensa saanut naapuri tuli ylpeänä esittelemään vauvansa taitoja, kun sain omani. Meillä oli tosin jo kolmonen kyseessä ja minulla ikää joitakin vuosia enemmän kuin hänellä.



No vauvelimme oli hänen vauvaansa 3 kk nuorempi, mutta ei vielä 6 kk -ikäisenä seissyt tomerana ja ollut ylivilkas, kuten heidän esikoisensa.



Tämä naapurin rouvahan sitten sanoi, että älä huoli,kyllä lapsesi saa heidän pienokaisensa kiinni kehityksessä varmaan ainakin 3-vuotiaaseen mennessä.



No huh huh sentään...nähtiin vuosien kuluttua, kun muutettiin muualle - hänen tomera 6 kk- esikoisensa olikin erityisluokalla ja oli joutunut uudelleen esikouluun, kun meidän normaali lapsemme olikin ihan vain normaali ja hyvin käyttäytyvä lapsi tavis-luokalla.

katselin mitä muiden lapset tekevät minkäikäisinä ja jos omani oli "myöhässä" niin harmitti.



Kakkosen kanssa ihmetteli, että miten se jo nyt lähtee kävelee, ai niin onkin jo yli vuoden. Seuraava lapsi menee niin esikoisen vanavedessä ja TIEDÄT että asioiden aika on silloin kun asioiden aika on, ne kaikki tulevat kyllä aikanaan. Toiset asiat tulevat etuajassa ja toiset myöhemmin.