Kannattaako yksityiselämä salata töissä?

kun juuri sinun työpaikallasi sinun ihmissuhteillasi tuntuu sinulle sopivalle.



Minulla on töissä sekä ystäviä että pelkkiä työkavereita. Yleisesti ottaen meillä on kuitenkin hyvin läheistä (työntekijöitä vajaa 100), lounasporukat vaihtelevat ja pöydissä puhutaan milloin mistäkin, myös yksityisasioista, tyyliin kenen lapsi harrastaa mitäkin ja pitäisikö harrastaa vai ei.



Työpaikoilla on varmasti tosi erilaiset kulttuurit. Itse en ole salaillut sitäkään että haluan lapsia,koska mielestäni se on kenen tahansa ihmisen oikeus ja jokainen järkevä työnantaja sen tajuaa. Omaa suhtautumistani on tietysti auttanut se että olen vakituinen, työpaikan puolesta ei ole tarvinnut pelätä.



Menee vähän aiheesta ohi, mutta sanotaan silti että jos olisi pitänyt valita vakkaripaikan odottelu tai lapsen yrittäminen olisin valinnut lapsen. Vakkaripaikkaa ei välttämättä ikinä tule ja aina voi saada kenkää. Lasta ei ehkä enää toiste voi saada.

niin kannattaa pitää hiljaista profiilia. Itse olen aina ollut sellaisella "puheliaalla" alalla töissä, eli työ on pitkälti puhumista, elämäntilanteiden miettimistä jne. Siksi työkavereiden kanssa on ollut enemmän kuin luontevaa jutella päivittäin omista perheasioistakin. Ihan jo siksi, että jos jollain on kotona rankkaa tai raskasta, niin muut osaavat ottaa sen huomioon ja työtehtäviä voidaan jakaa vähän fiksummin.



Niin ja koskaan ei ole tarvinnut miettiä esim. vauvauutisten kertomista, vaan kaikki ovat aina olleet iloisia. Työasiat on sitten järjestetty yksissä tuumin kuntoon jne.

kun tuli töihin, laittoi pöydälle tyttärensä valokuvan. Kerran jäi viikoksi sairaslomalle ja joku kysyi pomolta syytä, pomo sanoi kuolemantapaus. Varmaan pari vuotta tapahtuman jälkeen selvisi hänen miehensä oli kuollut.



Jokainen saa pitää suunsa kiinni omista asioistaan jos haluaa, mutta voin kertoa että kovin vähän sitä toisen puolesta suree, jos ei tiedä edes henkilön nimeä. Mun työparin isä kun kuoli, ilmoitti kun hän sairastui syöpään ja siitä kun parin kk päästä kuoli. Koko tiimi oli hänen takanaan, hautajaisten takia järjestyi vapaata, työkaverit tuli ja jos hänelle tuli kesken puhelun itku, hän vaan näytti merkkiä, juoksi vessaan ja vapaana ollut meni hänen paikalleen ja jatkoi puhelua.



Jos et puhu asioista mitään, voi olla hankala olla töissä, jos oikeesti jotain ikävää tapahtuu. Kun mä tapasin mieheni ja esim kun hän kosi ja suunnittelin häitämme, oli ihanaa että ihmiset ympärillä tiesi asiasta.

Jos joku kysyy niin kai silloin kerrot, että seurustelet?

mutta en mä ainakaan tuollaisista asioista ole työpaikalla huudellut ennen kuin ovat olleet ajankohtaisia. siis tottakai voi kertoa, että seurusteleeja mitä milloinkin tekee, mutta en esim. lapsen vsaanti toiveistani ole kertonut muuten kuin sitten kun ole ollut raskaana, olen kertonut olevani raskaana.



Koen rasittavina ne työkaverit, jotka kaataa koko yksityiselämänsä työkavereiden niskaan ja hakevat jotain hyväksyntää sitä kautta.

joka tapauksessa koska työkaverit on kuitenkin vain työkavereita, ei ystäviä. En mä puhunut töissä raskaudesta ennen kuin oli aivan pakko. Ja liian aikaisin sen tein sittenkin, koska niinhän siinä kävi että seuraava työsoppari kirjoitettiin päättymään ä-lomaa edeltävänä päivänä. Aiemmin oli luvattu pitkää sopimusta.

Minua myös häiritsee se että ihmiset kailottaa sellaisia asioita jotka ei työpaikalle kuulu. Lastenhankintasuunnitelmat ovat vielä arkaluontoisempi aihe. Hedelmällisessä iässä olevia naisia epäillään vaikkei mistään suunnitelmista olisi kertonutkaan.

ainakin minä koen työkaverit myös ystäviksi, mutta ei heillekään tarvitse kertoa kaikkea, jos ei halua, eikä töissä siihen ole edes mahdollisuutta.



Olemme varsin avoimia myös yksityiselämän suhteen töissäni, mutta koskaan emme juttele kolmannen yksityiselämästä kuin toteavasti.

ainakin minä koen työkaverit myös ystäviksi, mutta ei heillekään tarvitse kertoa kaikkea, jos ei halua, eikä töissä siihen ole edes mahdollisuutta.

Olemme varsin avoimia myös yksityiselämän suhteen töissäni, mutta koskaan emme juttele kolmannen yksityiselämästä kuin toteavasti.

En tapaa työkavereitani vapaalla = he eivät ole kavereitani. Toiseksi, vaikka sinä et juttele muista seläntakana, se ei tarkoita että muut ei juttelisi sinusta. Monet on ne kerrat kun olen kuullut juoruttavan muista kahvihuoneessa. Vaikka minäkään en halua osallistua muiden yksityiselämän spekulointiin, sitä tapahtuu. Kaikkea mitä kerrot, voidaan käyttää sinua vastaan...

Olen sentään ilmoittanut hakupapereissa, että olen naimisissa ja 2 lastakin on.



Edellisessä paikassa oli kärhämää, kun jäin hoitamaan sairaita lapsia kotiin, kun "niillähän on mummolat ihan vieressä, eikö se sen vertaa voi joustaa". Ei isoäitien tehtävä ole hoitaa sairaita lapsia, vaikka asuisivat metrin päässä. Tuo silloin, kun jengiä oli lomalla ja meitä oli vaan kolme paikalla ja mä jouduin sitten jäämään lapsia hoitamaan 2 päiväksi. Kuumeetonta päivääkään ei pidetty, vaan lapset meni hoitoon heti ekana kuumeettomana päivänä.

Sitten ruotsalaiset on haavi auki, kun heillä kuuluu normi jutusteluun työpaikoilla myös kotiasioista puhuminen...



Mutta tietenkään ei tarvitse kertoa, jos ei halua. Ja vaikka kertookin kotiasioista, niin tietenkin vain tiettyyn rajaan asti.