Ääääh...nyt hiukan kalvaa....(lasten pihaleikeistä)

etten ponnekkaasti ryhtynyt kilpalaulantaan naapurin äidin kanssa...Tai ei ehkä kalva, mutta jotain jäi hampaankoloon. Eli: 9-vuotias poikani leikki naapurin 8-vuotiaan pojan kanssa, ovat yleensä aina tulleet hyvin juttuun vaikka ovat täysin eri luonteisia; omani on pitkäpinnainen viilipytty ja kaveri äkkipikainen ja agressiivinen, leikit kuitenkin luontuvat.



Mutta, liekö stressiä koulun päättymisestä ja harrastuksista (joita tällä kaverilla on paljon), hänellä oli todella tunteet pinnassa ja kävi poikani päälle tuosta noin vaan. Hän haukkui ja lällätteli ja lopulta tilannetta seurattuani ja suivaantuneena sanoin, että ensin sovitte riitanne ja sen jälkeen vasta yritätte yhteistä leikkiä, ilman päällekäymistä.



No, lapsen äiti oli käsittänyt tilanteen niin, että olin kieltänyt lastani leikkimästä poikansa kanssa ja lopetti tervehtimiseni. Joidenkin päivien kuluttua pihalla otin molemmmat pojat luokseni ja he pystyivät sopimaan juttunsa, ts. poikani antoi anteeksi tuuppimisen ja päälle käymisen ja he leikkivät taas yhdessä.

Mutta: lapsen äiti ei näe poikansa käytöksessä mitään outoa, ei mitään väärää vaan sanoo heidän molempien lyöneen. Ainoa juttu vaan on, että itse olin paikalla joka tilanteessa, hän ei. Ja voin sanoa, että ei lyönyt, ei edes ollut tietoinen tämän pojan läsnäolosta ennenkuin tämä ryysäsi kimppuun tai alkoi lällätellä, oli toisten lasten kanssa näissä tilanteissa.



Minä en alkanut väittää, että "ei meidän poika lyö" vaikka se täytinen tosi onkin. Itse tiedän mitä tehnyt, mitä ei ja on syyttä saanut jotenkin nurjaa kohtelua pojan äidiltä, ei tervehdi nyt lastani. Jotenkin arvaan, että hän itsekin tieää totuuden, mutta ei halua sitä myöntää.

Miten olisit sinä, av-palstalainen tämän hoitanut paremmin? Ja vielä se, että äidillä on toinen kieli äidinkielenään, hiukan vaikeuttaa asiointia puolin ja toisin.

Pitkä lätinä... :)