Niin paha olla ettei henki kulje ja syön suruuni

Koko ajan masentaa ja vituttaa, olen koko ajan vihainen, surullinen. Parisuhde menee päin persettä, en tajua miten näin huonoksi on päässyt, riitelemme Ihan Koko Ajan. Nyt kuulin että äitini on sairastunut vakavasti, en jaksa. Puhui tänään testamentin tekemisestä ja yritin vaan pitää pokkaa ja puhua että leikkaus menee varmasti hyvin eikä sen takia tarvitse testamentteja tehdä, mutta että tekeehän monet muuten ja voin auttaa asiassa jos tarvitsee jne. Ihan hirveä olo ja lisäksi kamala tappelu miehen kanssa. Vauvakin sitä pelästyi ja itki raukka kovasti, ihan hirveän huono omatunto siitäkin. Lääkitsen itseäni jatkuvasti ruualla, syön ihan hirveitä määriä ja ruoka auttaa aina vähän aikaa, jonka jälkeen paha olo niin fyysisesti kuin henkisesti ja lisäksi pikku ongelma kun lihon niin paljon etten vaatteisiin mahdu tai pian varmaan ulos talosta, ihan hirveisiin mittoihin olen päässyt, pudotettavaa olisi kymmeniä kiloja. Äskeisenkin riidan päätteeksi vedin pizzan jämät, maissintähkän runsaalla voilla ja suolalla, perunoita pestolla, mozzarella-tomaattisalaattia, muffinssia ja kaikki alas kokiksella. Ja olen siis syönyt tänään ihan tukevasti muutenkin, eli tuo ei ollut mikään ateria vaan sellainen perus lohtuannos. Olen ihan hajalla, en pysty elämään itseni kanssa. Rakastan vauvaani yli kaiken, mutta miten tällainen ihmisromu voi olla kellekään hyvä äiti???